6188 osumaa

Joka kolmas saattaa puijata lääketutkimuksissa

Jopa noin joka kolmas tutkimuspotilas saattaa laiminlyödä lääkkeen ottamisen kliinisessä lääketutkimuksessa. Tähän hämmästyttävään tulokseen päädyttiin Yhdysvalloissa obstruktiivisen keuhkosairauden oireita selvitelleessä tutkimuksessa. Siinä käytettiin erityisinhalaattoria, joka rekisteröi lääkkeenoton päivämäärän ja kellonajan. Osalle tutkimuspotilaista (135/236) selostettiin inhalaattorin todellinen toiminta, mutta osalle (101/236) kerrottiin sen vain rekisteröivän käytetyn lääkemäärän. Näistä potilaista peräti 29 % (30/101) laiminlöi lääkkeen ohjeenmukaisen käytön. Moni heistä laukaisi inhalaattorin jopa yli 100 kertaa kolmen tunnin kuluessa juuri ennen kontrollikäyntiään luullen, että klinikan henkilöstö uskoisi lääkkeen käytön jatkuneen ohjeen mukaan. Ne potilaat, jotka tiesivät inhalaattorin toiminnan yksityiskohtaisesti ottivat lääkkeen ohjeen mukaisesti ja vain yksi potilas laiminlöi ohjeet. Löydös panee epäilemään, että kliinisissä lääketutkimuksissa löytyvä hoidon heikko teho saattaa johtua siitä, että melkoinen osa potilaista ei ota lääkitystä ohjeen mukaisesti.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Perifeeristen verenkiertolääkkeiden korvattavuus alas Ranskassa

Ranskan terveysviranomaiset ovat laskeneet usean lääkkeen korvausastetta 65 %:sta 35 %:iin. Kyseessä on valmisteita, joiden väitetään parantavan perifeeristä verenkiertoa. Päätös koskee noin 150 lääkevalmistetta, jotka sisältävät mm. pentoksifylliiniä, dihydroergotoksiinia, syklandelaattia, ginkgo bilobaa, dihydroergokristiinia, nisergoliinia ja vinkamiinia. Toimenpide on osa tavoitetta, jossa useita hoidolliselta hyödyltään vaatimattomia tuotteita poistetaan korvattavuuden piiristä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Sikiön raskauden tai synnytyksen aikainen hapenpuute potilasvahinkona

Raskauden tai synnytyksen aikainen hapenpuute johtaa usein lapsen pysyvään vammautumiseen. Hapenpuutteen diagnoosin viivästyminen tai laiminlyönti ryhtyä toimenpiteisiin todetun hapenpuutteen takia on peruste maksaa korvausta aiheutuneesta vahingosta. Näihin vahinkoihin liittyvät korvaukset ovat myös merkittävän suuria (käytännössä useita miljoonia markkoja), koska aiheutuneeseen vammaan liittyy alkuvaiheessa lisääntynyt hoidon ja kuntoutuksen tarve ja sittemmin usein pysyväksi jäävä kyvyttömyys yksin selvitä päivittäisistä toiminnoista tai hankkia elatusta ilman, että lapsen elinikäennuste merkittävästi lyhenisi.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Nevirapiini tehokas vastasyntyneen HIV-tartunnan estäjä Afrikan oloissa

Afrikan olosuhteissa tehty kliininen lääketutkimus nevirapiinista vastasyntyneen HIV-tartunnan estossa (South African intrapartum nevirapine trial, SAINT) on valmistunut ja sen tulokset vahvistavat aikaisemman Ugandassa tehdyn tutkimuksen alustavat havainnot. Tutkimuksessa äiti sai 200 mg nevirapiinia synnytyksen aikana ja saman annoksen kerran vielä synnytyksen jälkeen. Vastasyntyneelle annettiin 6 mg nevirapiinia kerta-annoksena 24-48 tunnin kuluessa syntymästä. Hoito osoittautui yhtä tehokkaaksi kuin tsidovudiinin ja lamivudiinin yhdistelmä, jota annettiin useita kertoja synnytyksen aikana sekä viikon ajan sekä äidille että vastasyntyneelle.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Laitoksissa käytetään yleisesti psyykenlääkkeitä

Lähes kaikki pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat ikäihmiset käyttävät jotakin lääkettä, ilmenee Stakesin ja Kelan tutkimuksesta. Psyykenlääkettä käytti yhden päivän aikana 71 %, mikä oli enemmän kuin koko verenkiertoelinsairauksien lääkkeiden ryhmää käyttäneiden osuus. Psyykenlääkkeistä yleisimpiä olivat neuroleptit, mutta myös eri ryhmiin kuuluvien psyykenlääkkeiden yhteiskäyttö oli yleistä. Pitkäaikaissairaudet sekä erilaiset somaattiset ja psyykkiset oireet olivat tutkituilla tavallisia, toimintakyky suurella osalla heikentynyt ja sosiaaliset kontaktit vähäisiä. Psyykenlääkkeiden käyttö Suomen sairaaloissa ja muissa laitoksissa on selvästi yleisempää kuin Ruotsissa ja Tanskassa.

Timo Klaukka

HIV-lääkeresistenssi nousussa

Ainakin joka neljäs HIV-potilas Yhdysvalloissa sairastaa tautia, joka on vastustuskykyinen kaikille käytössä oleville HIV-lääkkeille. Vuonna 1999 tehdyssä tutkimuksessa oli lähes 12 000 HIV-potilasta. Heistä 27 %:lla virus oli resistentti kaikille HIV-lääkkeille. Kahdelle lääkkeelle resistenttejä oli 29 % ja 22 %:lla virus oli resistentti jollekin lääkkeistä. Näin ollen vain 22 %:lla potilaista virus oli vielä herkkä kaikille kolmelle lääkkeelle.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030