6188 osumaa

Viiden päivän kuuri liian lyhyt pienimmille välikorvatulehduspotilaille

Yhteensä 520 välikorvatulehdukseen sairastunutta, 6–23 kuukauden ikäistä lasta satunnaistettiin saamaan sokkoutetusti joko 10 tai 5 päivän kuuri amoksisilliini-klavulaanihappoa. Jälkimmäinen ryhmä sai lisäksi lumelääkettä 5 päivää. Lyhyemmän mikrobilääkekuurin saaneet paranivat epätodennäköisemmin (hoidon epäonnistuminen 34 % vs. 16 %; ero 17 prosenttiyksikköä, 95 %:n LV 9–25). Lyhyempään kuuriin ei liittynyt vähäisempää mikrobilääkeresistenssiä. Näin ollen 5 vuorokauden hoito vaikuttaa liian lyhyeltä alle 2-vuotiaille välikorvatulehduspotilaille.

Biosimilaari rituksimabille ja muita uusia lääkkeitä

Biosimilaari rituksimabille ja muita uusia lääkkeitä

Euroopan lääkevalmistekomitea (CHMP) esitti joulukuun kokouksessaan rituksimabin biosimilaarin (Truxima) hyväksymistä alkuperäislääkkeen (MabThera) käyttöaiheisiin (non-Hodgkin-lymfooma, krooninen lymfaattinen leukemia, nivelreuma sekä granulomatoottinen ja mikroskooppinen polyangiitti). Biosimilaari on biologinen lääke, joka sisältää uuden version alkuperäislääkkeen aktiivisesta aineesta. Hyväksyttäväksi esitettiin myös januskinaasien (JAK1 ja JAK2) estäjä barisitinibi (Olumiant) nivelreumaan ja ALK:n estäjä alektinibi (Alecensa) ei-pienisoluiseen keuhkosyöpään.

Tutkimuksen ja tuotekehityksen tuotto pienenee

Deloitten analyysin mukaan 12 suurimman lääkeyrityksen tutkimukseen ja tuotekehitykseen sijoitetun pääoman tuotto pieneni 3,7 %:iin vuonna 2016. Tämä on pienin tuotto siitä lähtien, kun asiaa ruvettiin seuraamaan vuonna 2010 (tuolloin 10,1 %). Uuden lääkkeen kehittäminen kestää arviolta 14 vuotta ja maksaa noin 1,54 miljardia dollaria. Suurin syy tuoton pienenemiseen on se, että lääkkeiden hinnoittelu on lääkeyritykselle entistä suurempi haaste.

Lisää tietoa selekoksibin kardiovaskulaarihaitoista

Selektiivisen syklo-oksigenaasi 2:n (COX 2:n) estäjän selekoksibin kardiovaskulaariturvallisuutta selvitettiin osteoartriittia (90 % potilaista) tai nivelreumaa sairastavilla potilailla, joilla oli suurentunut kardiovaskulaaritapahtuman riski. Yhteensä 24 081 keskimäärin 63-vuotiasta potilasta satunnaistettiin saamaan (keskimääräinen vuorokausiannos ± SD) joko selekoksibia (209 ± 37 mg), naprokseenia (852 ± 103 mg) tai ibuprofeenia (2 045 ± 246 mg). Kaikki saivat myös esomepratsolia. Tutkimuksen keskimääräinen kesto oli 20,3 (± 16,0) kuukautta ja seurannan 34,1 (± 13,4) kuukautta. Päävastemuuttujana oli yhdistelmämuuttuja, johon sisältyivät kardiovaskulaarikuolemat, sydäninfarkti ja aivohalvaus. Sen kohtasi kussakin ryhmässä 2–3 % potilaista, eikä selekoksibiryhmä selvinnyt parittaisissa vertailuissa naprokseenia tai ibuprofeenia saaneita huonommin. Selekoksibia saaneilla oli vähemmän maha-suolikanavan verenvuotoja kuin muissa ryhmissä. Tutkimuksen potilaista noin 40 % oli keskeyttänyt hoidon vuoden kuluttua ja puolet kahden vuoden kuluttua satunnaistamisesta, joten pitkäaikaisen hoidon haittoja ei voitu vertailla. Selekoksibin suositeltu maksimiannos vuorokaudessa on 400 mg. Tutkimuksen keskimäärin puolta pienemmällä annoksella sen teho oli hieman vaatimattomampi kuin naprokseenin.

Eturauhassyövän viivästyneen diagnoosin aiheuttaman vahingon korvaaminen

Eturauhassyöpä on miesten yleisin syöpä, johon kuolee vuosittain noin 850 miestä. Sen leviämistaipumukseen ja tilastolliseen ennusteeseen vaikuttaa ensisijaisesti kasvaimen aggressiivisuus. Toistaiseksi ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan potilaita, joiden tauti tulee etenemään. Eturauhassyövän diagnoosin viivästyessä joudutaan arvioimaan, onko viivästyminen vaikuttanut potilaan hoitoon ja ennusteeseen. Jos hoito on viivästymisestä huolimatta toteutunut samankaltaisena kuin ilman viivettä, ei potilas välttämättä ole oikeutettu henkilövahingon korvaukseen potilasvakuutuksesta.

Juhani Kaivola, Lasse Lehtonen

Sokeria imeväisen kipuun?

Sokerin tehoa imeväisten kivun lievittäjänä ei tunneta. Desjardins ym. selvittivät satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa sokerin tehoa 1–3 kk:n ikäisillä suonen kanyloinnin yhteydessä. He pitivät keskimäärin 2 pisteen laskua merkittävänä kivun arvioinnin asteikolla, jossa maksimipistemäärä oli 10. Mittari huomioi kasvojen ilmeen, raajojen liikkeet, aktiivisuuden, itkun ja reagoinnin lohdutukseen.

Matti Uhari

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030