Pääkirjoitus, tiede Suom Lääkäril 2024; 79 : e40064 www.laakarilehti.fi/e40064 (Julkaistu 24.4.2024)

Tehottomuus vaivaa TULES-rappeumien hoitoa

Teemu Karjalainen
Nora Niemispelto

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien (TULES) hoitoon käytetyt resurssit eivät suuntaudu optimaalisesti. Valtaosa TULESin aiheuttamasta taakasta liittyy rappeumaan (1). Siihen ei näytä löytyvän tehokasta hoitoa.

Lupaavina pidetyt ja laajasti käytetyt hoidot ovat osoittautuneet tutkimuksissa tehottomiksi yksi kerrallaan. Hyviä esimerkkejä ovat kasvutekijä-, kantasolu- tai hyaluronaatti-injektiot, rappeutuneen polvinivelkierukan osapoistot sekä tekonivelrobotit (2,3,4,5,6). Niitä kaikkia on käytetty ja käytetään edelleen, vaikka tieteellinen näyttö ei sitä tue.

Miksi hukkaamme resursseja tehottomiin hoitoihin?

Yksi keskeinen syy on, että muiden kuin lääkehoitojen käyttöönottoa säännellään löyhästi. Tehokkaina pidetään hoitoja, joiden vaikutusmekanismista on esitetty biologisesti tai biomekaanisesti uskottava teoria. Samalla ryhmä potilaita on raportoinut havainnoivassa tutkimuksessa voivansa paremmin hoidon jälkeen.

Kirurgisissa toimenpiteissä tavallisesti riittää, että ammattikunnan edustajista riittävän moni uskoo leikkausmenetelmän olevan tehokas – tai edistyksellinen kuten tekonivelroboteissa.

Toinen syy on, että sekä lääkärit että potilaat luulevat oireiden rauhoittumista hoidon vaikutukseksi. Tämä on harvoin totta tuki- ja liikuntaelinten rappeumasairauksissa.

Oireet lievittyvät osalla yksinkertaisesti siksi, että niillä on tapana vaihdella (7). Kun oireet lievittyvät hoidon jälkeen, osapuolille jää kuva, että hoito toimii niillä, joilla oireet sattuivat vähenemään. Tosiasiassa tila koheni muista syistä.

Puhutaan hyötyjistä, joita kannattaa hoitaa, vaikka keskimäärin hoidon hyöty olisikin merkityksetön. Tällöin unohtuu, että väestö saa keskimääräisen hyödyn riippumatta siitä, mitä yksittäisille ihmisille eli hyötyjille tapahtuu hoidon jälkeen.

Myös taloudelliset ja sosiaaliset insentiivit ohjaavat mieluummin hoitamaan kuin jättämään hoitamatta (8,9). Potilaat pettyvät, kun jäävät ilman edistykselliseksi miellettyä hoitoa – etenkin jos muut saavat sellaista jossain. Toisaalta lääkäri saa kiitokset, kun yrittää auttaa. Näin kaikki osapuolet näyttävät hyötyvän.

Todellisuudessa tehottomilla interventioilla on usein ainakin ohimeneviä haittoja vaihtoehtoiskustannuksia unohtamatta. Hoitoon käytetyt resurssit hidastavat epäsuorasti uusien hoitojen kehitystä. Resurssit saattaisivat olla tehokkaammassa käytössä jossain aivan muualla.

Tuki- ja liikuntaelinten rappeutuminen on osa normaalia ikääntymistä. Yleisimpiin ilmentymiin, nivelten ja jänteiden ikääntymiseen, ei toistaiseksi ole itse prosessia moduloivia hoitoja.

Loppuvaiheen nivelrikkoa voidaan hoitaa tekonivelillä ja nivelten luudutuksilla. Suurimmalle osalle voimme tarjota vain oireenmukaisia hoitoja ja kehottaa heitä noudattamaan terveellisiä elämäntapoja sekä jatkamaan aktiivista elämää oireista huolimatta.

Kirjoittaja

Teemu Karjalainen ylilääkäri, kliininen tutkija Sairaala Nova ja Tays Tuki- ja liikuntaelinkeskus


Sidonnaisuudet

Teemu Karjalainen: Apuraha (Suomen Akatemia).


Kirjallisuutta
1
Koskinen S. THL:n sairastavuusindeksi 2013–2015. THL, Tilastoraportti 48/2017. http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/135713/Tilastoraportti_THL_sairastavuusindeksi_2017.pdf?sequence=4&isAllowed=y
2
Karjalainen T, Silagy M, O’Bryan E, Johnston RV, Cyril S, Buchbinder R. Autologous blood and platelet-rich plasma injection therapy for lateral elbow pain. Cochrane Database Syst Rev 2021;9:CD010951. doi:10.1002/14651858.CD010951.pub2
3
Sihvonen R, Paavola M, Malmivaara A ym.; Finnish Degenerative Meniscal Lesion Study (FIDELITY) Group. Arthroscopic partial meniscectomy versus sham surgery for a degenerative meniscal tear. N Engl J Med 2013;369:2515–24.
4
Ruangsomboon P, Ruangsomboon O, Pornrattanamaneewong C, Narkbunnam R, Chareancholvanich K. Clinical and radiological outcomes of robotic-assisted versus conventional total knee arthroplasty: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Acta Orthop 2023;94:60–79. doi:10.2340/17453674.2023.9411
5
Pereira TV, Jüni P, Saadat P ym. Viscosupplementation for knee osteoarthritis: systematic review and meta-analysis. BMJ 2022;378:e069722. doi:10.1136/bmj-2022-069722
6
Mautner K, Gottschalk M, Boden SD ym. Cell-based versus corticosteroid injections for knee pain in osteoarthritis: a randomized phase 3 trial. Nat Med 2023;29:3120–6. doi:10.1038/s41591-023-02632-w
7
Karjalainen T, Heikkinen J, Busija L ym. Use of placebo and nonoperative control groups in surgical trials: a systematic review and meta-analysis. JAMA Netw Open 2022;5:e2223903. doi:10.1001/jamanetworkopen.2022.23903
8
Birkmeyer JD, Reames BN, McCulloch P, Carr AJ, Campbell WB, Wennberg JE. Understanding of regional variation in the use of surgery. Lancet 2013;382:1121–9. doi:10.1016/S0140-6736(13)61215-5
9
Saini V, Garcia-Armesto S, Klemperer D ym. Drivers of poor medical care. Lancet 2017;390:178–90. doi:10.1016/S0140-6736(16)30947-3
Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030