Mistä kertovat yksityislääkärien isot alueelliset hintaerot?
Ei ole yhtä selkeää vastausta, sanoo erikoistutkija Mikko Nurminen Kelasta.
Kelan julkaisema sovellus yksityisen terveydenhuollon hintakehityksestä näyttää, että lääkärien vastaanottojen hinnoissa on isoja alueellisia eroja.
Mediaanihinta voi vaihdella hyvinvointialueiden välillä useita kymmeniä euroja.
Mistä se kertoo?
Kelan erikoistutkija Mikko Nurminen sanoo, että hintaeroille ei ole yhtä selkeää vastausta. Yksityisen markkinan ollessa kyseessä hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan.
– Tarjontapuolella lääkäreiden saatavuus ja kilpailijoiden määrä voivat vaikuttaa. Alueelliseen kysyntään puolestaan vaikuttavat muun muassa asukkaiden tulotaso, julkisen terveydenhuollon toimivuus ja yleinen sairastavuus, hän sanoo.
Ei noussut esiin, että jokin tietty alue olisi aina muita kalliimpi kaikissa yksityisissä lääkäripalveluissa.
– Jotkin erikoisalat voivat olla kalliimpia tietyllä aluella, mutta toiset eivät enää.
Erikoislääkäreissä enemmän vaihtelua
Sovellukseen on kerätty mediaanihinnat yleislääkärien sekä viiden erikoisalan lääkärien vastaanottokäynneistä vuodesta 2018 lähtien. Erikoisalat ovat lastentaudit, naistentaudit ja synnytykset, yleislääketiede, ortopedia ja traumatologia ja silmätaudit.
Nurmisen mukaan eniten käyntejä on lastenlääkäreillä, yleislääkäreillä ja yleislääketieteessä. Viime vuoden tietojen perusteella erikoisaloista kallein valtakunnallinen mediaanihinta oli silmälääkäreillä.
Erikoislääkäreiden hinnoissa on Nurmisen mukaan suurempaa alueellista vaihtelua kuin yleislääkäreiden, joiden hintajakauma on maltillisempi.
Koko maan mediaanihinta yleislääkärikäynnille viime vuonna oli 84 euroa. Edullisinta oli Satakunnassa, 67,1 euroa, ja kalleinta Kainuussa, 110 euroa.
Sen sijaan yleislääketieteen erikoislääkärin mediaanihinta koko maassa oli 93 euroa. Edullisinta oli Keski-Uudellamaalla, 78 euroa, ja kalleinta Kainuussa, 130 euroa.
Viime vuoden luvut ovat alustavia, koska kaikkia maksuja ei ole vielä kirjautunut.
Hinnat ovat lääkärinpalkkioita, mukana ei ole toimisto- tai palvelumaksuja. Palveluntarjoajia ei ole eroteltu.
– On vaikea sanoa, miten iso ongelma hintavaihtelu on. Se riippuu juurisyistä. Jos jollain alueella olisi monopoli ja siksi hinta olisi korkeampi, se ei ole kilpailullisesti kovin hyvä tilanne, Nurminen pohtii.
Sovelluksen tarkoituksena ei kuitenkaan ole mennä sen syvemmälle hintaerojen analyysiin, vaan tarjota avointa tietoa hyvinvointialueille ja kaikille muillekin yksityisten terveyspalvelujen hintakehityksestä.
Nurmisen mukaan hintakehitystä on syytä seurata tarkasti, kun Kela-korvauksia tullaan korottamaan.
