Taide ja kulttuuri edistävät terveyttä ja hyvinvointia

Monikriisissä, jossa ikääntyvä ja monimuotoistuva väestö kohtaa vähenevät yhteiskunnalliset ja ekologiset resurssit, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on ajankohtaista monilla eri sektoreilla. Ehkäisevän ja ennakoivan työn merkitys lisääntyy myös terveydenhoidossa, jossa painopistettä tulisi siirtää sairauksien hoidosta niiden ehkäisyyn (1).

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on yksilöllistä ja yhteisöllistä toimintaa, joka tukee yhteiskunnallista hyvinvointia (1,2). Suomessa tämä tarkoittaa erityisesti poikkihallinnollista ja monitoimijaista verkostotyötä (hyte), jolla pyritään vähentämään korjaavien palveluiden tarvetta ja ehkäisemään syrjäytymistä (3).

Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutusten aluetta tutkii ja kehittää eri tieteenalojen lisäksi kulttuurihyvinvoinnin moniammatillinen ekosysteemi (4,5). Kulttuurihyvinvoinnin laaja kehittämisalue tarjoaa moninaisia näkökulmia kulttuurin, taiteen ja hyvinvoinnin välisiin yhteyksiin (6,7).

Tarkastelemme kulttuurihyvinvointia rajatummin taide- ja kulttuuritoimintana, -palveluina ja -harrastuksina, joilla on hyvinvointitavoite tai jotka tuottavat havaittavia hyvinvointivaikutuksia.

Viime vuosikymmeninä ymmärrys taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksista tukea hyvinvointia ja ehkäistä eriarvoisuutta on kasvanut (8,9). Maailman terveysjärjestö WHO:n taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä kartoittavassa raportissa (10) tarkastellut tutkimukset osoittavat, että taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen voi parantaa koettua hyvinvointia esimerkiksi lisäämällä positiivisia tunteita, elämäntyytyväisyyttä sekä autonomian ja merkityksellisyyden tunnetta.

Ihmiset, jotka osallistuvat taide- ja kulttuuritoimintaan, syövät terveellisemmin sekä pysyvät fyysisesti aktiivisina. Lisäksi heidän mielenterveytensä on parempi riippumatta sosioekonomisesta statuksesta ja sosiaalisesta pääomasta (11).

Taiteen ja taidetoiminnan avulla voidaan edistää sosiaalista inkluusiota, kehittää taitoja ja kyvykkyyksiä osana sosiaalista koheesiota sekä lisätä yhteisön osallistumista terveyttä ja hyvinvointia koskevien toimintamallien kehittämiseen (12,13).

Yhteisöllinen taidetoiminta voi parantaa terveysalan ammattilaisten kliinisiä taitoja ja ymmärrystä tiimityön ja kommunikaatiotaitojen kehittämisestä (14). 

Menetelmällinen lähestymistapa

Tutkimme taiteen ja kulttuurin vaikutuksia promootion eli terveyden ja voimavarojen edistämisen (15,16) näkökulmasta viidellä eri terveyden ja hyvinvoinnin osa-alueella (10 soveltaen). Tarkastelimme taiteen ja kulttuurin muotojen (muun muassa musiikki, kuvataide, tanssi, näyttämötaide, kirjallisuus, luovat menetelmät) hyvinvointivaikutuksia.

Pikakatsaus valittiin lähestymistavaksi, koska tutkimusalue on laaja ja sen rajaaminen ja operationalisointi on haastavaa. Pikakatsaus tukee terveyspoliittista vaikuttamista ja päätöksentekoa ja on käytännöllinen vaihtoehto kirjallisuuden kartoittamiseen silloin, kun käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset (17,18).

Katsauksen ulkopuolelle jätettiin taideterapiat. Keskityimme primaaripreventioon eli terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen ennen sairauden puhkeamista sekä niiden yleiseen lisäämiseen yhteiskunnassa. Haimme uusinta vertaisarvioitua tietoa vuosilta 2014–2024. Yhteensä 9 804 viitteestä valittiin mukaan 20 julkaisua (kuvio 1).

Koska taiteen ja kulttuurin tutkimus keskittyy ensisijaisesti oman alansa merkityksellisiin kysymyksiin ja kulttuurihyvinvointi on tutkimusalana nuori, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä tieto on hajanaista ja epäyhtenäistä (19). Vaikutuksia, vaikuttavuutta tai merkityksellisyyttä ei välttämättä arvioida näissä tutkimusasetelmissa lääketieteellisen todistehierarkian mukaan vaan esimerkiksi kulttuurintutkimuksen tai taiteen sosiologian viitekehyksessä. Katsauksessa pyrittiin huomioimaan tämä taiteen, kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksiä käsittelevän tutkimusalueen moninäkökulmaisuus ja jännitteisyys (4,7).

Tulokset

Julkaisut – joiden moninaisuus kuvaa hyvin kartoitettavaa tutkimusaluetta – käsittelivät musiikkia, kuvataidetta, taidekasvatusta, luovia menetelmiä, tanssia ja kulttuuriresepti-toimintamallia (liitetaulukko 1). Yhtä tutkimusta (19) lukuun ottamatta interventiotutkimuksissa (n = 12) ei ollut käytetty vertailuryhmää, ja lääketieteellinen näytönaste oli kokonaisuudessaan heikko.

Tutkimukset kattoivat eri ikäryhmiä vastasyntyneistä yli 80-vuotiaisiin, painottuen aikuisiin ja nuoriin aikuisiin. Erityisryhminä tutkittiin neurotyypillisiä lapsia (20,21), maahanmuuttajanuoria (22) sekä raskaana olevia ja vastikään synnyttäneitä naisia (23). Valkoisten keski-ikäisten naisten lisäksi korostuivat ihmisryhmät, joilla on helpompi pääsy taide- ja kulttuuritoimintaan, kuten korkeakoulutetut henkilöt.

Mahdollisuudet hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä

Taide- ja kulttuuritoiminnan vaikutuksia raportoitiin kaikilla osa-alueilla. Eniten vaikutuksia havaittiin sosiaalisissa tekijöissä sekä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa ja ennaltaehkäisyssä.

Vaikutusten lisäksi julkaisuissa nousivat esille taiteen ja kulttuurin yksilöille ja yhteisöille tuottamat merkitykset. Kaksi tutkimusta arvioi sosiaali- ja terveyspalveluista myönnetyn kulttuurilähetteen vaikutuksia ja edellytyksiä hyte-työssä. 

Terveyden ja hyvinvoinnin sosiaaliset määrittäjät

Musiikkiin ja tanssiin osallistuminen vaikutti terveyden sosiaalisiin määrittäjiin esimerkiksi vähentämällä stressiä ja sosiaalista eristyneisyyttä sekä lisäämällä autonomiaa ja sosiaalista pääomaa (24).

Taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuminen edisti terveyttä ja hyvinvointia yhteisöllisyyden lisääntymisen kautta: osallistujien verkostot kasvoivat ja heidän välisensä siteet sekä luottamus ja yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuivat (25). Osallistuminen taide- ja kulttuuritoimintaan vapaa-ajalla vähensi nuorten ja nuorten aikuisten epäsosiaalista ja kriminalisoitua käyttäytymistä (26).

Koululaisille suunnattu ohjelma, joka käsitteli terveyteen vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä etänä toteutettavien puhe-esitysten keinoin, johti mitattavissa oleviin muutoksiin opiskelijoiden ajattelutavoissa terveyserojen rakenteellisista ja eriarvoistavista taustatekijöistä (20).

Taiteen ja kulttuurin sisällyttäminen terveyttä tukeviin sosiaalisiin toimintamalleihin edisti kokonaisvaltaista hyvinvointia aiempaa hyte-työtä tasavertaisemmin ja rikastutti perinteisiä terveydenhuollon lähetemalleja osana Yhdysvaltojen ensimmäistä kulttuuriläheteohjelmaa (27).

Lapsen ja nuoren kehityksen ja kasvun tukeminen

Ryhmämuotoinen soitonopetus, jossa tuettiin yläkoululaisten yhteistoiminnallista luovuutta, paransi heidän hyvinvointiaan lisäämällä autonomian, kyvykkyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteita (28). Musiikkiharjoitukset paransivat neurotyypillisten lasten ja nuorten toiminnallista suorituskykyä ja käyttäytymisen säätelyä sekä vähäisessä määrin myös työmuistia ja kognitiivisia kykyjä (21).

Musiikin kuuntelu voi tarjota maahanmuuttajanuorille turvallisen ympäristön käsitellä tunteita, vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kantaväestön kanssa, tarjota mahdollisuuksia sanoittaa toiseuden kokemuksia ja vahvistaa suomen kielen oppimista (22).

Työhyvinvointi, hoivan ja hoivatyöntekijöiden tukeminen

Hoivakodissa ohjattu luova toiminta paransi asukkaiden mielialaa, virkisti ja rauhoitti heitä sekä lisäsi vuorovaikutusta ja yhteishenkeä (29). Ohjattu luova toiminta kohotti myös hoivatyöntekijöiden mielialaa ja tuki heidän työssä jaksamistaan.

Kun hoivahenkilökunta jakoi toisilleen luoviin menetelmiin liittyvää osaamistaan, heidän ymmärryksensä luovan tekemisen merkityksestä ja hyödyistä vahvistui (29). Asiakaspalvelutyössä taustamusiikki tarjosi mahdollisuuksia luoda hetkellistä sosiaalista yhteyttä, vaikuttaa omaan työhyvinvointiin ja kokea osallisuutta työpaikalla (30).

Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja ennaltaehkäisy

Tuloksissa korostui taide- ja kulttuuriharrastamisen yhteys mielen hyvinvointiin. Taidetoimintaan yli 100 tuntia vuodessa osallistuneilla oli huomattavasti parempi psyykkinen hyvinvointi kuin niillä, jotka osallistuivat siihen vähemmässä määrin (31). 

Kuvataidekasvatusta tarkastelevassa tutkimuksessa havaittiin positiivinen yhteys psykologiseen hyvinvointiin, erityisesti minäpystyvyyteen ja luovuuteen (32). Samanlaisia positiivisia vaikutuksia havaittiin luovilla aikuiskoulutustunneilla, kuten laulussa, käsitöissä ja luovassa kirjoittamisessa (33).

Viikoittaiset etätyöpajat, joihin saattoi osallistua terveydenhuollon ammattilaisen määräämällä kulttuurilähetteellä, saattoivat parantaa hyvinvointia vähentämällä ahdistusta ja yksinäisyyttä sekä auttamalla osallistujia keskittymään taiteeseen (34). Taide- ja kulttuuriharrastukset, joihin ohjattiin kulttuurilähetteellä, vähensivät stressiä ja lisäsivät rentoutta ja itsearvostusta (27).

Kuorolauluinterventio antoi yliopisto-opiskelijoille keinoja käsitellä jännittämistä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa (35). Musiikki saattoi tukea synnytyksen aikaista mielenterveyttä (23). Musiikkikasvatus voi vahvistaa itsetuntoa ja tunneälyä (36) ja musiikkiharjoittelu toimia myös osana neuroedukaatiota eli soveltavaa tietoa ja ymmärrystä aivojen oppimisprosesseista (37).

Covid-19-pandemian aikana musiikin koettiin lievittävän stressiä ja yksinäisyyttä ja vahvistavan kriisinkestävyyttä (38). Tanssin terveys- ja hyvinvointivaikutusten todettiin liittyvän muun muassa kehollisuuden, identiteetin ja luovuuden teemoihin (39).

Terveyttä ja hyvinvointia edistävät elintavat

Taide- ja kulttuuritoiminta edisti fyysistä ja kognitiivista terveyttä ja hyvinvointia kaikissa tutkimukseen osallistuneissa ikäryhmissä, ja esimerkiksi musiikkiesityksillä ja -toiminnalla kannustettiin terveyttä edistäviin elämäntapoihin (24).

Lisäksi monissa julkaisuissa raportoitiin tai sivuttiin taide- ja kulttuuritoiminnan vaikutuksia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elintapoihin, kuten stressinhallintaan ja sosiaalisten suhteiden paranemiseen.

Uusia näkökulmia vaikuttavuuskeskusteluun

Aineistoon tukeutuen ehdotamme, että keskustelua kulttuurihyvinvoinnin vaikuttavuudesta laajennetaan. On tärkeää huomioida, että kulttuurihyvinvointitoiminta ei ole lääketieteellistä, vaikka sitä voidaan soveltaa hoito- ja hoivaympäristöissä. Hyvinvoinnin käsite kattaa terveyden lisäksi monia vuorovaikutuksessa olevia elämänlaadun osa-alueita, jotka vaikuttavat kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (4,7,19).

Vaikka elintapaohjauksessa on paljon mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, taide- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen näkökulmaa tulisi tutkia enemmän. Kirjallisuudessa on puutteita erityisesti alkuperäiskansojen, monimuotoisia seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä edustavien ryhmien ja maahanmuuttajien populaatioissa. On varmistettava, että kulttuurihyvinvointitoiminnan eri muodot ovat kaikkien saatavilla, sosiaalisesti osallistavia sekä toimijuutta ja kulttuurista monimuotoisuutta tukevia.

Tutkimusten epätasainen jakautuminen eri osa-alueille jättää ymmärryksen joiltakin alueilta ohueksi. Taiteen ja kulttuurin yhteydet hyvinvointiin eivät myöskään aina takaa vaikutussuhdetta (40).

Tuottavuus- ja tehokkuusajattelun rinnalla onkin kuljetettava taiteen ja kulttuurin itseis- ja sivistysarvosta lähteviä vaikutuksia, merkityksiä ja narratiiveja. Painoarvoa tulisi antaa vaikuttavuuden lisäksi taide- ja kulttuuritoiminnan luomien merkitysten tutkimukselle.

Terveydenhuollon ammattilaiset ja lääkärit voivat edistää kulttuurihyvinvointia ja sen tutkimusta osallistumalla monitieteisiin tutkimushankkeisiin ja tukemalla moniammatillista yhteistyötä. He voivat perehtyä taiteen ja kulttuurin terveyttä ja hyvinvointia edistäviin tekijöihin ja mekanismeihin sekä jakaa tietoa taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksista. 

Kulttuurireseptistä on sekä suomalaista että kansainvälistä näyttöä, jonka perusteella kulttuuriläheteohjelmia voidaan pilotoida ja vakiinnuttaa ottaen huomioon alueiden ja kuntien erityispiirteet ja palvelurakenteet.

Lue lisää: Lääketiede tarvitsee humanismia ja taiteita

Lue lisää: Hoitavat kuvat – kuinka taide vaikuttaa hoivaympäristöissä

Lue lisää: Miksi musiikki on ihmiselle hyväksi?

LIITETAULUKKO 1.