Päivystävien sairaalalääkärien kokonaistyöaika kasvoi
– Toteutuneet työajat 2014–2018

Noin 70 % kaikista sairaalalääkäreistä (1) ja 74 % erikoistuvista lääkäreistä päivystää (2). Kyselyissä suomalaiset lääkärit arvioivat päivystävänsä keskimäärin 46 tuntia kuukaudessa (3). Esimerkiksi anestesiologit päivystävät keskimäärin kolme kertaa kuukaudessa noin kolmessa varallaolovuorossa (4).

Päivystävät lääkärit ovat raportoineet potilasmäärien ja työn intensiivisyyden kasvua (1,5,6). Kyselytutkimusten mukaan päivystystyö on yhteydessä koettuun stressiin ja kuormittuneisuuteen (4), heikkoon unen laatuun ja/tai univaikeuksiin (3,7,8) sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeuksiin (3,4). Vakavimmillaan pitkät, yli 24 tunnin päivystysvuorot on yhdistetty potilasturvallisuuden heikkenemiseen (9) ja liikenneonnettomuuksien riskiin työvuoron jälkeen (10).

Toteutuneisiin työaikatietoihin perustuvaa aiempaa tietoa lääkärien työajoista ei tiettävästi ole Suomesta tai kansainvälisesti, vaikkakin ensimmäisiä tietoja lääkärien matkapuhelinten avulla raportoimista työajoista on julkaistu (11,12). Aiemmin lääkärien työaikoja on kuvattu lähinnä viikkotyöaikana (1,13,14,15) tai päivystysvuorojen lukumääränä (4,16,17). Tietoja muista työaikapiirteistä kuten viikonlopputyöstä, työvuoroväleistä ja varallaolosta on vähän (1,4,15). Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kerätä sairaalalääkärien toteutuneita työaikoja, tarkastella työaikojen muutoksia ja mahdollisia ikä- ja sukupuolieroja työajoissa vuosina 2014–2018.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimukseen osallistui 12 sairaanhoitopiiriä tai sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymää (Eksote, EPSHP, HUS, KHSHP, KSSHP, PSHP, PPSHP, PSSHP, SatSHP, Siun sote, VSHP ja VSSHP). Lääkärien säännöllisen työajan toteutuneet työaikatiedot kerättiin Titania-vuorosuunnitteluohjelmasta (CGI Suomi Oyj) aiempiin hankkeisiin kehitetyllä poimintasovelluksella (18). Päivystystyöajan tiedot poimittiin Titania Lääkäripäivystykset -ohjelmasta (CGI Suomi Oyj) hankkeessa kehitetyllä poimintasovelluksella. Työaika-aineisto kattoi 13 543 lääkärin (naisia 58 %) 9 682 469 toteutunutta työ- tai päivystysjaksoa (jokainen erillisenä kirjautunut työaikajakso) vuosilta 2014–2018.

Työaika-aineistojen mahdollisia päällekkäisyyksiä hallittiin siten, että limittäisistä tai päällekkäisistä tiedoista sairauspoissaolopäivä jäi voimaan. Mikäli päivystystyöaikaa oli säännöllisen työajan kanssa päällekkäin, päivystystyöaika jäi voimaan. Mikäli lääkärillä oli vuoden aikana työaikaa useammassa sairaanhoitopiirissä, hänet liitettiin aineistossa siihen sairaanhoitopiiriin, jossa päivystysvuoroja oli eniten.

Kokonais- (eli vuosi-) ja viikkotyöaikaan on laskettu säännöllinen työaika ja työpaikalla tapahtunut päivystys. Kokoaikaisten sairaalalääkärien rajana käytettiin 1 200 toteutunutta työtuntia vuodessa, mikä vastaa noin 80-prosenttista säännöllistä työaikaa. Tähän viitataan jäljempänä sanalla kokoaikainen.

Päivystysvuorojen pituus luokiteltiin alkavan kokonaisen tunnin mukaan (< 13, 13–18.59, 19–24.59 ja ≥ 25 t). Yötyötä olivat työvuorot, joissa työaikaa oli vähintään kolme tuntia kello 23–6 (19). Viikonlopputyötä olivat työvuorot, joissa vähintään kolme tuntia työtä oli perjantain kello 18 ja maanantain kello 8 välillä. Vapaamuotoista päivystystä (varallaoloa) tarkasteltiin omana muuttujanaan, joka ei ollut mukana päivystystyöajan muuttujissa.

Tutkimusaineistona oli työnantajan rekisteritieto, jota hyödyntävä tutkimus ei edellytä eettisen toimikunnan puoltoa. Tilastoajot tehtiin IBM SPSS Statistics 27 -ohjelmalla. Sukupuoli- ja ikäryhmiä vertailtiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) ja vinojen jakaumien kohdalla käytettiin Mann–Whitneyn tai Kruskall–Wallisin ei-parametristä testiä.

Tulokset

Aineistossa oli 13 543 lääkäriä, joista naisia oli 58 % (n = 7 879) ja miehiä 42 % (n = 5 664). Vuosien 2014–2018 aikana sairaanhoitopiireissä toimineiden lääkärien määrä kasvoi noin 500:lla ja päivystäneiden lääkärien määrä yli 400:lla.

Lääkärien keskimääräinen toteutunut kokonaistyöaika kasvoi noin 67 tunnilla vuodesta 2014 vuoteen 2018, jolloin työaika oli noin 1 240 tuntia vuodessa. Kokoaikaisilla lääkäreillä keskimääräinen työaika oli noin 1 840 tuntia vuonna 2018. Kaikkina vuosina yli neljännes lääkäreistä työskenteli yli 2 000 tuntia vuodessa. Mieslääkärien vuosityöajat olivat suurempia kuin naislääkärien (taulukko 2) ja alle 35-vuotiaiden kokoaikaisten lääkärien suurempia kuin vanhempien (p-arvot < 0,001) (taulukko 3).

Päivystystyöaikaa oli keskimäärin noin 330 tuntia vuodessa ja hieman yli 420 tuntia kokoaikaisilla lääkäreillä. Alle 35-vuotiaat päivystivät enemmän kuin vanhemmat, esimerkiksi vuonna 2018 noin 464 tuntia, kun 35–50-vuotiaiden päivystystyöaika oli 413 tuntia ja yli 50-vuotiaiden 387 tuntia (p < 0,001). Sekä kaikilla mieslääkäreillä että kokoaikaisilla mieslääkäreillä oli vuonna 2018 noin 30 tuntia enemmän päivystystyöaikaa kuin naislääkäreillä (sukupuolten välisten erojen p-arvot ≤ 0,002).

Keskimääräinen viikkotyöaika oli kaikilla lääkäreillä noin 35 tuntia ja kokoaikaisilla noin 43 tuntia, mikä pysyi samalla tasolla viiden vuoden aikana. Kokoaikaisilla mieslääkäreillä oli noin tunnin pidempi työviikko kuin naislääkäreillä (p < 0,02). Viikkotyöajoissa näkyi kaikilla lääkäreillä sukupuoliero 2014–2016 (taulukko 2). Alle 35-vuotiailla lääkäreillä oli pidempi viikkotyöaika kuin vanhemmilla lääkäreillä (taulukko 3).

Vähintään seitsemän päivän yhtenäisiä työvuorojaksoja oli vuosittain noin puolella kaikista lääkäreistä ja noin kolmella neljästä kokoaikaisesta lääkäristä. Lääkärien, joilla ei ollut vähintään viikon työjaksoja, osuus pieneni noin viisi prosenttiyksikköä vuodesta 2014 vuoteen 2018. Pitkiä työjaksoja oli kaikilla lääkäreillä keskimäärin kaksi vuodessa, kokoaikaisilla naislääkäreillä keskimäärin kolme ja mieslääkäreillä vuosina 2015–2018 keskimäärin neljä (sukupuolten välisten erojen p-arvot ≤ 0,045). Alle 35-vuotiailla oli keskimäärin yksi pitkä työjakso vähemmän kuin yli 50-vuotiailla lääkäreillä (p-arvot ≤ 0,011).

Alle 13 tunnin päivystysvuorojen osuus kasvoi kaikilla lääkäreillä yli 10 prosenttiyksikköä vuosina 2014–2018. Muutos oli suurin alle 35-vuotiailla lääkäreillä (15 prosenttiyksikköä) (taulukko 4). Vastaavasti päivystysvuorojen määrä kasvoi noin neljällä ja oli vuonna 2018 noin 26 vuoroa kaikilla lääkäreillä ja noin 32 päivystysvuoroa kokoaikaisilla lääkäreillä. Mieslääkäreillä oli keskimäärin 2–3 päivystystä enemmän vuodessa kuin naislääkäreillä (p-arvot ≤ 0,006). Samanaikaisesti päivystysvuorojen keskimääräinen kesto lyheni yli tunnilla sekä kaikilla että kokoaikaisilla lääkäreillä. Vuonna 2018 päivystysvuorojen kesto oli keskimäärin vajaat 14 tuntia kaikilla lääkäreillä ja vajaat 15 tuntia kokoaikaisilla lääkäreillä.

Yli 90 % lääkäreistä teki viikonlopputyötä, jota oli kaikilla lääkäreillä keskimäärin yhdeksän työvuoroa ja kokoaikaisilla lääkäreillä 11 työvuoroa vuodessa. Vuodesta 2015 lähtien mieslääkäreillä oli yksi viikonloppuvuoro enemmän kuin naislääkäreillä (p-arvot ≤ 0,031). Lääkäreistä 15–18 % ei tehnyt lainkaan yötyötä. Yötyötä oli keskimäärin 19 kertaa ja kokoaikaisilla keskimäärin 23–24 kertaa vuodessa.

Korkeintaan 11 tunnin työvuorovälejä oli kaikilla lääkäreillä noin 27 kertaa ja kokoaikaisilla noin 34 kertaa vuonna 2018. Miehillä korkeintaan 11 tunnin vuorovälejä oli 3–5 kappaletta enemmän vuodessa kuin naisilla (p < 0,01). Korkeintaan yhdeksän tunnin vuorovälejä oli kaikilla lääkäreillä keskimäärin noin 25 kertaa ja kokoaikaisilla lääkäreillä noin 32 kertaa vuonna 2018. Myös korkeintaan kuuden tunnin työvuorovälien lukumäärät pysyivät lähes samoina. Edellä mainituissa lyhyiden työvuorovälien määrissä ei ollut sukupuolieroja.

Vapaamuotoista päivystystä teki noin kolmasosa lääkäreistä, pääasiassa vanhemmissa ikäryhmissä. Sekä kaikilla että kokoaikaisilla lääkäreillä vapaamuotoista päivystystä oli keskimäärin noin 19 tuntia viikossa, eikä tuntimäärässä ollut muutoksia.

Päätelmät

Sairaalalääkärien toteutunut vuosityöaika piteni keskimäärin noin 70 tunnilla vuosien 2014 ja 2018 välillä. Yli neljäsosalla vuosityöaika oli varsin pitkä, yli 2 000 tuntia. Kokoaikaisilla lääkäreillä keskimääräinen viikkotyöaika oli noin 43 tuntia. Selvin muutos oli alle 13 tunnin päivystysvuorojen lisääntyminen yli 10 prosenttiyksiköllä. Myös päivystysvuorojen lukumäärä kasvoi.

Mieslääkäreillä oli pidempi kokonaistyöaika ja enemmän päivystyksiä ja lyhyitä työvuorovälejä kuin naisilla. Päivystystyö painottui pääosin nuoremmille lääkäreille, mutta pitkät työvuorojaksot ja vapaamuotoinen päivystys painottuivat vanhemmille lääkäreille.

Aineistosta ei voida päätellä selkeää syytä sairaalalääkärien kokonaistyöajan kasvulle, mutta esimerkiksi vuoden 2016 kilpailukykysopimuksen mukaiset lisätyötunnit ja erikoissairaanhoidon lääkärivaje (20) ovat osaltaan voineet vaikuttaa siihen. Suomalaisessa päivystystyön kehittämishankkeessa lääkärien keskimääräinen viikkotyöaika oli yli 44 tuntia viikossa (1). Sairaalalääkärien vuosi- (21) ja viikkotyöajat (13,14) olivat aineistossa lyhyempiä kuin kansainvälisissä kyselytutkimuksissa, mutta samanlainen ero etenkin vertailussa Yhdysvaltoihin on muillakin ammattialoilla (22). Naislääkärit työskentelivät vajaat 100 tuntia vähemmän kuin mieslääkärit, mikä on pienempi sukupuoliero kuin kaikilla palkansaajilla Suomessa: esimerkiksi vuonna 2018 yli 200 tuntia (23).

Aikaisempaa rekisteritutkimustietoa lääkärien pitkistä työjaksoista ei ole, mutta työsidonnaisuuden kasvusta on tietoa sekä Suomesta (24) että muualta (6). Kokoaikaisilla lääkäreillä oli keskimäärin noin 32 päivystysvuoroa vuonna 2018, mikä on samaa luokkaa kuin tutkimuksessa, johon osallistui suomalaisia anestesiologeja (4), mutta vähäisempi kuin päivystysvuorojen lukumäärät gynekologien ja kardiologien kyselytutkimuksissa (17,25).

Aiemmin lääkärien työaikoja on selvitetty kyselytutkimuksilla, joiden tulokset ovat alttiita muistiharhalle (26) ja vastaajien valikoitumiselle. Tämä tutkimus hyödynsi rekisteritietoa kaikkien päivystävien lääkäreiden toteutuneista työajoista. Todennäköisesti kyselyjen vastaajat eivät vähennä työaika-arvioistaan esimerkiksi työajan lyhenemistä eri poissaoloista johtuen. Kyselyiden arviot työajoista (1) ovat siten todennäköisesti todellisia työaikoja pidempiä.

Tutkimuksessamme havaittu alle 13 tunnin päivystysvuorojen osuuden kasvu yli 10 prosenttiyksiköllä tukee sairaalalääkärien omia toiveita, sillä sairaalalääkärien mieluisin päivystysvuoron pituus oli aiemmassa kyselyssä 12 tuntia ja osalla vastaajista vain 10 tuntia (1). Vaikka lääkärien päivystysmääräykset ovat muuttuneet olennaisesti vasta vuoden 2020 aikana, lyhyempien päivystysvuorojen osuuden kasvua jo tätä aiemmin voivat selittää päivystysasetus (27) ja päivystyssuositus (28), paikalliset kokeilut viikonlopputyön jakamisesta, akuuttilääkärien virkojen määrän kasvu (29) sekä lisääntynyt tietämys pitkien työaikojen aiheuttamista terveysriskeistä (30).

Keskiarvotuloksina tarkasteltuna päivystävien lääkärien viikonloppu- ja yötyön määrässä ei tapahtunut muutoksia vuosina 2014–2018. Sekä näiden että muidenkin päivystystyöajan muuttujien kohdalla on huomioitava, että päivystysvelvollisuudet todennäköisesti keskittyvät tietyille erikoisaloille (2,4,16). Vapaamuotoisesta päivystyksestä on hyvin vähän aiempaa tutkimustietoa ja erot sen määrittelyssä vaikeuttavat tulkintaa. Niillä lääkäreillä, joilla oli vapaamuotoista päivystystä, sitä oli verrattain paljon harvoihin kyselytietoihin verrattuna (31,32).

Tämä tutkimus on kansainvälisestikin tiettävästi ensimmäinen, joka hyödynsi rekisteritietoa sairaalalääkärien toteutuneista työajoista. Tutkimuksen rajoitus on, etteivät työaikatiedot sisältäneet tietoa erikoisalasta tai työtehtävistä. Työaika-aineistot kattoivat tutkimuksen sairaanhoitopiireissä tehdyn työajan, mutta eivät tietoja mahdollisesta muualla tehdystä työstä. Lääkäriliiton julkaisemattomien tietojen mukaan noin neljäsosa sairaalalääkäreistä ja vajaa kolmannes sairaaloiden erikoislääkäreistä tekee sivutoimisesti töitä yksityissektorilla (33).

Sairaalalääkärien työn ja päivystyksen kuormittavuus heijastuu potilastyöhön. Vastaisuudessa olisi hyödyllistä tutkia eri erikoisalojen ja päivystysjärjestelyiden toteutuneita työaikatietoja sekä uusien työaikasäännösten ja COVID-19-pandemian vaikutuksia työaikoihin.

Kiitokset

Kiitämme sairaanhoitopiirejä tutkimukseen osallistumisesta ja työaika-aineistojen toimittamisesta. Hanketta rahoitti Työsuojelurahasto (180022).