Työnohjaus tutuksi

Työnohjaus tarjoaa ajan ja paikan lääkärin perustehtävän ja työolosuhteiden pohdinnalle, jolle arkityössä on harvoin aikaa.

Työnohjaus on oman työn, työolosuhteiden, ammatti-identiteetin sekä työhön liittyvien tunteiden ja mielikuvien luottamuksellista tutkimista ja työstämistä koulutetun työnohjaajan avulla. Se eroaa mentoroinnista ja tuutoroinnista siten, että työnohjauksessa ohjattava tuo esille käsiteltävät asiat oman tarpeensa pohjalta. Tavoitteena on työhön liittyvien tilanteiden ja tunnelmien käsittely ja ymmärryksen lisääminen.

Keskeistä ei ole tiedon siirtyminen tai toiminnan opastus, vaikka niitäkin työnohjaustilanteissa tapahtuu. Työnohjaajan tehtävänä on kuunnella ohjattavaa, toimia dialogisesti nostaen esille erilaisia näkökulmia, huolehtia ohjauksen etenemisestä kohti tavoitteita ja vuorovaikutusilmapiirin pysymisestä avoimena ja luottamuksellisena.

Vaikka työnohjaus on syntynyt sosiaalityön ja terapeuttisen hoitotyön puitteissa, se on laajentunut vaativasta asiakastyöstä monenlaiseen asiantuntija- ja esimiestyöhön myös hallinnon ja teollisuuden aloille. Työnohjauksen on todettu parantavan työn laatua ja lisäävän ohjattavien työhyvinvointia.

Työnohjaajan ei välttämättä tarvitse olla ohjattavien kanssa saman alan ammattilainen, vaan hänen osaamisensa keskiössä on ammatteihin ja organisaatioihin liittyvän pohdinnan mahdollistaminen ja dialogisuuden tunteminen (1).

Työnohjaus hoitosuhteissa

Profession erityispiirteiden vuoksi lääkärit toivovat usein lääkärityönohjaajaa.

Michael Balintin Englannissa kehittämä ryhmätyönohjausmenetelmä saapui Suomeen 1970-luvulla. Balint-työnohjauksen runkona on strukturoitu keskustelu, joka liittyy jonkun ohjattavan esille nostamaan kysymykseen. Tarkastelun fokuksessa on potilas-lääkärisuhde ja potilaan hoidon näyttäytyminen laajana prosessina. Balint-työnohjausryhmissä on tavoitteena paitsi potilaiden hoidon onnistuminen myös lääkärin työhyvinvoinnin tukeminen (2).

Psykoterapioiden työnohjaus toteutuu edelleen kokeneiden vaativan erityistason terapeuttien avulla. Balint- ja terapiatyönohjauksen lisäksi viime vuosina lääkärit ovat kouluttautuneet työnohjaajiksi muissakin koulutusohjelmissa suuntautuen muun muassa ratkaisu- tai voimavarakeskeisyyteen, työyhteisöihin tai esimiestyöhön.

Kun työnohjauksen sisältö liittyy potilaan hoitoprosessiin, pyritään havaitsemaan potilaan herättämät tai siirtämät tunteet ja erottamaan ne omista tunteista sekä tunnistamaan itsessä heräävät vastatunteet. Parhaimmillaan vuorovaikutuksessa syntyviä tunteita havainnoimalla saa tärkeitä oivalluksia liittyen potilaan tilanteeseen ja omiin reagointitapoihin.

Potilaan hoidossa näkökulman laajentaminen sairaudesta laajemmin elämään voi auttaa lääkäriä löytämään uusia hoidollisia ratkaisuja tai selviytymään potilaan lääkäriin kohdistavista odotuksista ja vaatimuksista. Myös onnistuneiden hoitoprosessien tarkastelu on tärkeää: mitkä tekijät edistivät hoidon onnistumista, miten lääkärinä toimin tilanteessa ja mitä myönteinen kokemus sai minussa aikaan.

Mielenterveyslaki velvoittaa järjestämään työnohjausta mielenterveyspalveluja annettaessa. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa laki ehkä toteutuu, mutta perusterveydenhuollon mielenterveyspalveluissa työnohjauksen kattavuus on puutteellista. Lain rajaus ei saisi heikentää muiden erikoisalojen lääkärien mahdollisuutta työnohjaukseen, sillä samankaltaisia työnohjauksen keinoin käsiteltäviä haasteita liittyy yleisesti potilaiden hoitoon ja terveydenhuollon jatkuvassa muutoksessa oleviin työyhteisöihin.

Taustateorioita

Lääkärin perustehtävän suorittamiseen vaikuttavat monet tekijät. Työhön käytettävissä oleva aika, toimitilat, työvälineet, työyhteisö, muut työtehtävät ja organisaation rakenteet muokkaavat työtapoja. Mielikuvamme työyhteisöstä ja organisaatiosta vaikuttavat työmotivaatioon ja työssä jaksamiseen merkittävästi, jopa enemmän kuin todellisuus (3). Esimerkiksi muutostilanteissa mielikuvat syntyvät usein tunteiden värittäminä ja keskeneräisen tiedon pohjalta, mutta silti ne ohjaavat vahvasti toimintaamme.

Työn kuormittavuutta arvioitaessa käytetään usein määrällisiä mittareita, kuten käyntimääriä, aikapaineita, kiirettä, sidonnaisuutta. Lääkärin työssä merkittävä kuormitus koostuu laadullisista tekijöistä, joita ovat esimerkiksi muistin kuormittuminen, jatkuva tarkkuus, nopeat päätökset, vastuu, tiedon hallinta, keskeytykset, sosiaalinen paine ihmisten kohtaamisissa. Kuormittumiseen vaikuttavat myös työtehtävän luonne, työskenteleekö yksin vai työryhmässä sekä esimiehen ja organisaation tuki. Viime aikoina on nostettu esille eettinen kuormittuminen, joka liittyy monella tavoin terveydenhuoltoon (4).

Suhtautuminen kuormitustekijöihin on riippuvainen lääkärin omista sosiaalisista, psyykkisistä ja fyysisistä voimavaroista, persoonallisuuden piirteistä ja kokemuksesta. Kuormittavien asioiden purku ja työn hallintaa tehostavat toimenpiteet parantavat työn laatua ja sitä kautta potilasturvallisuutta.

Erilaiset työyhteisön ilmiöt, vuorovaikutuskuviot, muutosprosessit ja tulkinnat ovat työnohjauksen keskeistä sisältöä. Terveydenhuollon tehtäviin liittyy paljon ohjeita ja perusteltuja toimintamalleja. Ne muodostavat julkiteorian, jonka mukaan pyrimme toimimaan. Lopullista toiminnan toteutumista muokkaa tiedostamaton käyttöteoria, joka perustuu aiempiin kokemuksiimme, arvoihin, uskomuksiin ja rutiineihin. Työn tekemistä ohjaavat lisäksi osittain automatisoituneet perusolettamuksemme, joiden huomaaminen vaati itsereflektiokykyä (5).

Voimme esimerkiksi olettaa, että potilas poistuu vastaanotolta tyytyväisempänä lääkereseptin kera. Oletusta työnohjauksellisesti tutkittaessa saatamme löytää paljon siitä poikkeavia tilanteita. Uskaltautumalla reflektoimaan omaa työtään, tutkimalla omia ajatuksiaan ja toimintatapojaan voi vahvistaa onnistumisia sekä löytää uutta sisältöä ja iloa työhön.

Tarjolla työnohjausta

Työnohjaus voi toteutua työnohjaajan ja ohjattavan välisenä yksilötyönohjauksena, joka mahdollistaa luottamuksellisen suhteen syntymisen nopeammin ja henkilökohtaisemman asioiden tarkastelun. Ryhmätyönohjauksessa on läsnä yleensä saman ammatin edustajia enintään kymmenen ohjattavan ryhmä, jonka tärkeänä hyödynnettävänä voimavarana on myös vertaistuki. Työryhmän työnohjauksella tarkoitetaan saman työyksikön työntekijöiden työnohjausta yhteisen työhyvinvoinnin, sujuvien työtapojen ja onnistuneen vuorovaikutuksen tukemiseksi. Työnohjaus voidaan toteuttaa myös etäyhteyksin.

Työnohjaus on prosessi, joka jatkuu yleensä 1–3 vuotta noin kerran kuukaudessa toteutettuna. Kun fokus on tarkoin rajattu, voi prosessi olla lyhempi. Työnohjaukseen voi osallistua eri vaiheissa uraansa toiveidensa mukaan. Työyhteisön selvissä ristiriitatilanteissa työyhteisösovittelu on tarkoituksenmukaisempi käytäntö.

Kymmenen vuotta sitten perustettiin Lääkäriliiton alaosasto lääkärityönohjaajille ja työnohjauksesta kiinnostuneille. Sen tavoitteena lisätä työnohjaukseen tutustumista ja sen toteutumista lääkärien keskuudessa.

Säilyttääksemme mahdollisuudet vaikuttaa työhömme meidän on tärkeää itse tunnistaa voimavarojemme rajat ja työmme vaatimukset potilaiden laadukkaan hoidon sekä oman ja työyhteisöjemme hyvinvoinnin varmistamiseksi.