Sairaalahoitoon joutuneen vanhuksen toimintakykyyn kannattaa panostaa välittömästi. TOIMIA-asiantuntijaverkoston uusi suositus ohjaa toimintakyvyn arviointiin sairaalassa, kotiutumisen suunnitteluun ja kuntoutuksen jatkuvuuteen.

Iäkkään henkilön äkillinen sairastuminen ja sairaalahoito voivat johtaa toimintakyvyn heikkenemiseen, vaikka akuutti sairaus saataisiin nopeasti paranemaan (1). Toimintakyky on myös voinut heikentyä vähitellen jo pidemmällä aikavälillä eikä taustatekijöitä ole aiemmin kartoitettu eikä hoidettu.

Puuttumalla ajoissa esimerkiksi arjessa suoriutumista rajoittaviin tekijöihin toimintakyvyn heikkeneminen voidaan estää ja parhaassa tapauksessa palauttaa toimintakyky vielä ennalleen (2). Jos taustatekijät jäävät sairaalahoidon aikana huomioimatta, potilaan edellytykset toipumiselle ja kuntoutumiselle heikkenevät (1). Vanhus, joka kotiutetaan ilman riittävää tukea ja tarvittavaa kuntoutusta, voi joutua uusiin sairaalahoitoihin, tarvita yhä enemmän apua ja palveluja ja päätyä jopa ympärivuorokautiseen hoivaan, vaikka se olisi voitu tukitoimin välttää.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen TOIMIA-asiantuntijaverkoston uusi suositus "Iäkkäiden henkilöiden lyhytaikaiseen sairaalahoitoon liittyvä toimintakyvyn arviointi kuntoutumisen käynnistäjänä" (3) sisältää eri alojen sairaalaosastoille ja terveyskeskusten osastoille soveltuvan toimintamallin 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien potilaiden toimintakyvyn arviointiin. Suositus löytyy myös Terveysportista (https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti).

Vanhukset ovat toimintakyvyn heikentymisen riskiryhmässä elimistön ikääntymismuutosten ja kasautuvien sairauksien vuoksi (4). Toimintakykyä heikentävät tunnistetut pitkäaikaiset sairaudet, mutta usein myös piilevät, subkliiniset tai diagnosoimattomat sairaudet ja geriatriset oireyhtymät (1). Yleisiä toimintakykyä heikentäviä geriatrisia oireyhtymiä ovat esimerkiksi muistisairaudet, masennus, vajaaravitsemus, kaatumiset ja gerastenia (5,6,7,8,9).

Geriatrisia oireyhtymiä on vaikea havaita, ellei niitä systemaattisesti etsitä. Sairaalahoidossa olevan vanhuksen lääketieteellisen diagnostiikan ja hoidon rinnalla tulee arvioida fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky geriatristen oireyhtymien ja muiden toimintakykyä heikentävien taustatekijöiden tunnistamiseksi ja yksilöllisen hoito- ja kuntoutussuunnitelman laatimiseksi. Kokonaisvaltaisen arvioinnin ja siihen perustavan hoidon ja kuntoutuksen on osoitettu edistävän vanhusten terveyttä, ehkäisevän toimintakyvyn heikentymistä, parantavan arkisuoriutumista ja itsestä huolehtimisen taitoja sekä viivästyttävän ympärivuorokautisen hoivan tarvetta (10).

Aiemman toimintakyvyn ja muutosten kartoitus lähtökohdaksi

Potilaan aiemman toiminta- ja liikkumiskyvyn kartoitus sairaalahoidon alussa on tärkeää. Näin saadaan selville tavoitetila, mihin hoidolla ja kuntoutuksella pyritään.

Iäkkään potilaan sairaalahoidon tavoitteena tulee olla paitsi sairauden parantuminen, myös toimintakyvyn palautuminen ennalleen (10). Vastikään tapahtuneet toimintakyvyn muutokset tulee selvittää, sillä äkillinen sairastuminen voi heikentää toimintakykyä monin tavoin. Potilaan asuinolosuhteiden tunteminen auttaa kuntoutuksen ja kotiutumisen suunnittelussa.

Huolellinen toimintakyvyn kartoittaminen on perusta potilaan yksilöllisten tarpeiden ja voimavarojen mukaisesti räätälöidylle hoidolle ja kuntoutukselle. Siitä on suosituksessa yksityiskohtainen ohje.

Sairaalahoidon aikana potilaan toimintakykyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä seurataan sairauden paranemisen edetessä ja tarvittaessa tehdään muutoksia hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan. Potilaan kotiutumisen suunnittelu aloitetaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Toimintamalli toimintakyvyn arviointiin

Arvioinnin keskiössä on aina potilas. On tärkeää selvittää hänen näkemyksensä toimintakykynsä vahvuuksista, voimavaroista ja ongelma-alueista sekä hänen kuntoutumistavoitteensa. Iäkkään potilaan toimintakyvyn arvioinnin tulee kattaa kaikki toimintakyvyn osa-alueet ja vanhuksilla yleiset toimintakykyä heikentävät geriatriset oireyhtymät.

Arviointi toteutetaan monialaisesti, hyödyntäen osastoilla työskentelevien eri ammattiryhmien edustajien ammattitaitoa (lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ym.). Potilaan läheiset otetaan mukaan hoidon ja kuntoutuksen suunnitteluun aina, kun se on mahdollista ja potilas niin haluaa.

Suosituksen toimintamalli ohjaa arvioimaan kaikilta iäkkäiltä potilailta seulontatesteillä kognition, mielialan, ravitsemustilan, liikkumisen, arkisuoriutumisen ja kaatumisvaaran. Jos seulontatestin tulos on poikkeava, arviointia jatketaan tarkemmilla testeillä ja tutkimuksilla diagnoosin tai oireyhtymän varmistamiseksi tai poissulkemiseksi.

Kuntoutumisen tukeminen tulee aloittaa sairaalassa, ja kuntoutuksen jatkumisesta kotiutumisen jälkeen tulee huolehtia hyvissä ajoin ennen kotiinlähtöä. Kaikille vanhuksille tulee tehdä myös lääkityksen kokonaisarviointi (11) ja kaatumisalttiutta lisäävien lääkkeiden kartoitus (12,13).

Iäkkäillä potilailla toimintakyvyn heikentymiseen vaikuttavat myös esimerkiksi kuulon ja näön ongelmat, pystyasentoon liittyvä verenpaineen lasku, suun huono terveydentila ja huono unen laatu. Näitä tekijöitä tulee selvittää osana arviointia aina, kun potilaan tilanne niin vaatii.

Toimintakyvyn arvioinnin tulokset kirjataan potilaskertomukseen. Arvioinnin pohjalta tehdään hoito- ja kuntoutussuunnitelma, johon kirjataan potilaan ja monialaisen ryhmän kanssa yhteistyössä asetetut kuntoutumistavoitteet, suunnitellut toimintakykyä ylläpitävät tai parantavat toimet, ja toimintakyvyn arvioinnissa käytettävät välineet ja arviointiaikataulu (14).

Kotiutuminen suunnitelmalliseksi

Iäkkään potilaan kotiutumisen suunnittelu tulee aloittaa heti sairaalahoidon alkupäivinä. Varhainen kotiutumisen suunnittelu ja kuntoutumistavoitteen määrittely tehostavat hoitoa ja kuntoutusta ja usein lyhentävät sairaalahoidon kestoa.

Kotiutumisen yhteydessä varmistetaan se, että potilaan toimintakyky on riittävä kotona selviytymiseen joko itsenäisesti tai avun turvin. Lisäksi huolehditaan riittävän avun saamisesta kotona, erityisesti heti kotiutuessa ja tarvittavan ajan sen jälkeen.

Kuntoutusketjun katkeamattomuus on edellytys vanhuksen onnistuneelle kotiutumiselle ja vaikuttavalle kuntoutukselle (15). Olennaista on tietojen välittyminen toimintakyvystä ja kuntoutumisen tarpeista ja tavoitteista kuntoutukseen osallistuvien tahojen välillä.

Potilaan kuntoutuminen akuutista sairaudesta jatkuu kotona. Sairaalassa määritellyt kuntoutumistavoitteet tarkistetaan kotona ja aloitetaan kuntoutumista edistävät toimet.

Kuntoutumista tulee arvioida ja seurata säännöllisesti. Mikäli kuntoutuminen ei etene odotetulla tavalla, tulee potilaan lääketieteellinen arviointi sekä toimintakyvyn arviointi tehdä uudelleen kuntoutumisen hidastumisen taustasyiden löytämiseksi ja tarvittavan hoidon aloittamiseksi.