Suppailua harrastanut kollega hakeutui vastaanotolle, kun ­kipeytynyttä jalkaterää särki vielä viiden päivän itsehoidon jälkeen.

Keski-ikäinen kollega suppaili mökillä ystävien kesken heinäkuisena iltapäivänä. Jaloissa oli suojana neopreenitossut. Vedestä laiturille noustessa oikeassa jalkaterässä tuntui äkillinen kipu, ikään kuin varvas olisi vääntynyt jalkaterän alle.

Suppailun jälkeen seurue saunoi ja lillui vielä paljussa. Illan mittaan kipu jalassa lisääntyi ja kävely muuttui ontuvaksi. Samana iltana jalkaterä turposi, kuumotti ja tykytti.

Kollega otti oloaan helpottamaan parasetamolia (1 g 1 x 1) sekä ibuprofeenia (600 mg 1 x 1). Ruusuepäilyn vuoksi hän aloitti kotiapteekista löytyneen antibioottikuurin – vuosimallia 2016 – fenoksimetyylipenisilliiniä (1 milj. IU).

Heti aamusta kollega lähti mökkinaapurin kautta apteekkiin. Keuhkolääkärinaapuri vahvisti jalkaterän inspektoinnin perusteella ruusudiagnoosin olevan todennäköinen. Apteekista potilas haki kefaleksiinia (500 mg 1 x 3), jolla hoitoa jatkettiin viiden päivän ajan.

Hoitovaste ei ollut optimaalinen. Jalkaterää särki edelleen, vaikkakin alkuvaiheen vilunväristykset ja lämpöily väistyivät. Kävelykin oli edelleen ontuvaa, joten potilas-kollegamme hakeutui yleislääkärin vastaanotolle yksityiselle lääkäriasemalle.

Potilaalla oli perussairauksina astma sekä atooppinen ihottuma. Siitepöly- ja eläinallergiat olivat vaivanneet jo vuosien ajan. Astman hoitoon potilas käytti säännöllisesti budesonidi-formoteroliyhdistelmävalmistetta (200/6 µg/annos 1 x 2) ja montelukastia (10 mg 1 x 1). Lisäksi käytössä oli levosetiritsiini (5 mg 1 x 1).

Potilaan aiempi fyysinen kunto oli hyvä. Hän ei tupakoinut ja alkoholinkäyttö oli kohtuullista. Harrastuksiin kuului luonnossa ulkoilua ja mökkielämää, pihan ja puutarhan hoitoa.

Yleislääkärin vastaanotolla yleistila todettiin hyväksi. Potilas oli kuumeeton. Oikean jalkaterän palpaatiossa ei ilmennyt aristusta varpaiden nivelissä eikä fluktuoivia resistenssejä havaittu. Jalkaterä ei kuumoittanut eikä punoittanut.

Vastaanoton yhteydessä tarkistettiin CRP joka oli < 8 mg/l. Hoitona päädyttiin jatkamaan kefaleksiinia entisellä annoksella yhteensä 10 päivää.

Turvotus ja kipu kuitenkin jatkuivat, joten seuraavaksi potilas hakeutui tutulle, yksityispuolella vastaanottoa pitävälle reumalääkärille arvioon. Kliinisessä tutkimuksessa metatarsofalangeaalinivelen (MTP) II alueella päkiässä ilmeni edelleen turvotusta. Reumalääkäri teki jalkaterän pikkunivelten kaikukuvauksen, jossa nivelissä ei todettu nesteilyä. Kaikukuvauksen perusteella syntyi epäily toisen varpaan ojentajajänteen repeämästä. Varpaiden ojennus ja koukistus vaikuttivat kuitenkin normaaleilta. Hoitolinjoista sovittiin konsultoitavaksi potilasta aiemmin hoitanutta ortopedia.

Ortopedi tavoitettiin puhelimitse kesälomalta. Hän totesi, että varpaan liikkeiden toimiessa jänteen repeämä ei ollut todennäköinen.