Ahdistuneisuus voi liittyä elämän stressitilanteisiin eikä yleensä edellytä lääkehoitoa. Moniin psykiatrisiin sairauksiin liittyy kuitenkin vaikeaa, toimintakykyä lamaavaa ahdistuneisuutta, jonka hoidossa tarvitaan myös lääkitystä. Bentsodiatsepiineilla on vakiintunut asema monien psykiatristen häiriöiden akuuttihoidossa, koska ne lievittävät akuuttia ahdistuneisuutta nopeasti.

Vaikka bentsodiatsepiineihin liittyykin ongelmia, niiden käyttöä ei ole syytä pelätä, kun hoidolle on asianmukaiset käyttöaiheet. Alkuvaiheen sedaatio ja motoriset ongelmat yleensä vähenevät hoidon jatkuessa.

Hoidon pitkittyessä ongelmaksi voi tulla riippuvuuden kehittyminen. Siksi hoidon suositellaan olevan määräaikaista. Joskus lääkitystä on kuitenkin tarpeen käyttää pitempiaikaisesti potilaan toimintakyvyn ylläpitämiseksi.

Akuutin psykoosin hoidossa bentsodiatsepiinit lievittävät psykoottista ahdistuneisuutta, kunnes psykoosin oireet saadaan hallintaan muulla hoidolla (1). Niiden käyttö on usein tarpeen myös akuutin manian hoidossa unen ja toivottavan sedaation saavuttamiseksi (2). Lyhytaikaisesta käytöstä on osoitettu olevan hyötyä myös ahdistuneisuushäiriöiden, esimerkiksi paniikkihäiriön hoidossa. Bentsodiatsepiineja ei kuitenkaan suositella ensilinjan lääkkeiksi tai pitkäaikaiskäyttöön.

Suosituksen mukaan bentsodiatsepiinilääkitystä tulee käyttää ahdistuneisuushäiriöiden hoidon alussa korkeintaan neljän viikon ajan (3,4) ja unilääketarkoituksessa korkeintaan kaksi viikkoa kerrallaan (5). Masennuksen lääkehoidon alkuvaiheessa saatetaan tarvita lyhytaikaista bentsodiatsepiinilääkitystä masennuksen tyypillisten oireiden ahdistuneisuuden ja unettomuuden akuuttihoitoon sekä masennuslääkkeiden käytön aloittamiseen liittyvien väliaikaisten haittojen hoitoon. Suositeltavat maksimaaliset käyttöajat vaihtelevat eri suosituksissa. Lääkityksen kestoksi suositellaan korkeintaan muutamaa viikkoa yhdessä masennuslääkityksen kanssa (6).

Avohoidossa oksatsepaami on usein käyttökelpoinen bentsodiatsepiini päiväaikaisen ahdistuneisuuden ja univaikeuksien hoitoon keskipitkän vaikutusajan ja yksinkertaisen metabolian vuoksi. Useimmiten korkeintaan 45 mg:n vuorokausiannos on riittävä ja lääke otetaan vain tarvittaessa.

Ensiaputilanteissa voidaan tarvita nopeasti alkavaa vaikutusta. Silloin voidaan käyttää myös diatsepaamia, erityisesti jos toivotaan sedatiivista vaikutusta. Sairaalassa psykoottisen ahdistuksen hoidossa käytetään usein alkuvaiheessa loratsepaamia. Näistä on suositeltavaa siirtyä oksatsepaamiin tilan stabiloiduttua.

Lääkeaineiden erot

Bentsodiatsepiinit poikkeavat toisistaan mm. puoliintumisajaltaan ja bentsodiatsepiinireseptoriaffiniteetiltaan. Valmisteiden farmakologisilla eroilla on merkitystä valittaessa sopivaa lääkevalmistetta ja myös lääkitystä lopetettaessa (taulukko).

Diatsepaami on pitkän puoliintumisaikansa ja kumuloitumistaipumuksen vuoksi ongelmallinen vanhusten hoidossa ja maksan vajaatoiminnassa. Vanhuksille suositellaankin valittavaksi lääkkeitä, joiden metaboliareitti on yksinkertainen ja puoliintumisaika keskipitkä, esimerkiksi oksatsepaamia.

Väärinkäytön riski on suurin valmisteilla, joilla reseptoriaffiniteetti on suuri ja eliminaation puoliintumisaika lyhyt. Tällainen valmiste on esimerkiksi alpratsolaami. Myös klonatsepaamin reseptoriaffineetti on suuri, ja sen väärinkäyttö on yleistä, vaikka puoliintumisaika on pitkä.

Valvira ja Fimea ovatkin kehottaneet kiinnittämään erityistä huomiota klonatsepaamin off-label-käyttöön ahdistuneisuusoireen hoidossa. Klonatsepaamin hyväksytty käyttöaihe on vaikeahoitoisen epilepsian hoito.

Käytön arviointi

Bentsodiatsepiinien käyttöön liittyy monia ongelmia, joiden vuoksi niiden asianmukaiseen käyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota (6). Jos potilas on ehtinyt käyttää niitä pitkään, lääkitystä tulee arvioida vähintään 1–2 kertaa vuodessa käytön haittoja ja hyötyjä punniten.

Haitat tunnetaan hyvin. Huolta aiheuttavat usein riippuvuuden kehittyminen ja väärinkäyttö, mutta etenkin ikääntyvillä on syytä muistaa myös kognitiiviset ja motoriset haitat.

Pitkäkestoisen bentsodiatsepiinilääkityksen lopettaminen on usein haasteellista. Lääkitykseen kehittyy usein psyykkinen riippuvuus, ja potilas on hyvin huolissaan ja ahdistuu suunnitelmista vähentää lääkitystä. Hän tarvitsee siksi erityistä tukea.

Lääkityksen lopettaminen saattaa aiheuttaa poisjättöoireita eli alkuperäisten oireiden tilapäistä pahenemista. Varsinaiset vierotusoireet ovat tavallisia, erityisesti jos bentsodiatsepiiniannos on ollut suuri, käyttö pitkäaikaista ja lopettaminen nopeaa.

Tyypillisiä vierotusoireita ovat mielialan ja kognition häiriöt, kuten ärtyneisyys, unihäiriöt, ahdistuneisuus, pelokkuus ja epäluuloisuus tai havaintotoimintojen häiriöt. Fyysisinä oireina voi esiintyä tiheälyöntisyyttä ja verenpaineen nousua, lihasnykäyksiä, vapinaa, ataksiaa ja jopa kouristuksia. Myös motorinen levottomuus ja hikoilu sekä aistien herkistyminen ovat mahdollisia.

Lyhytaikaisen käytön jälkeen vieroitusoireita esiintyy harvoin. Jos käyttö on ollut pitkäaikaista, lääkitys tulee lopettaa hallitusti, koska vierotusoireet johtavat herkästi lääkkeen käytön aloittamiseen uudelleen.

Bentsodiatsepiinilääkityksen tarpeen arviointi, toteutus ja lääkityksen lopettaminen soveltuvat hyvin perusterveydenhuollon tehtäväksi, kun potilas on motivoitunut ja sitoutuu hyvin hoitoon, hänellä ei ole vaikeaa psykiatrista sairastavuutta tai päihteiden sekakäyttöä ja lääkeannos on kohtuullinen. Kanta-arkiston PKV-lääkemääräysten tarkistaminen on tarpeen, samoin tarvittaessa huumeseulonta.

Osalla vaikeaa psykiatrista häiriötä sairastavista potilaista bentsodiatsepiinien käyttö on alkanut aikanaan akuutin psykoosin hoidosta, jäänyt pitkäaikaiseksi ja lääkityksen purku on osoittautunut ongelmalliseksi. Myös joillakin masennus- ja ahdistuneisuushäiriöistä kärsivillä potilailla lääkitys on ollut käytössä vuosia.

Jos annos ei ylitä annossuosituksia eikä käyttömäärä kasva, bentsodiatsepiinilääkityksen pitkäaikainen jatkaminen saattaa olla paikallaan. Tilannetta tulee kuitenkin seurata huolellisesti, ja jos lääkkeen käytössä ilmenee ongelmia, niihin on puututtava nopeasti. Psykiatrin konsultaatio on tarpeen, jos potilaalla on vaikea psykiatrinen häiriö ja hänen muuta hoitoaan on tarvetta arvioida tai yhteistyössä on haasteita.

Päihdelääkärin konsultaatiota tai hoitoa päihdepalveluissa tarvitaan, jos lääkityksen asteittainen lopettaminen ei ole onnistunut eikä bentsodiatsepiinien käytölle ole ollut asianmukaista käyttöaihetta, jos aloitusannos vieroituksessa on kovin suuri tai potilaalla esiintyy päihteiden sekakäyttöä, alkoholin suurkulutusta/alkoholiriippuvuus tai huumeiden käyttöä. Neurologia on tarpeen konsultoida, jos potilaalla on kouristusherkkyyttä tai neurologinen sairaus.

Lääkitys lopetetaan laitosolosuhteissa, jos aloitusannos on hyvin suuri, lääkkeiden käyttö jää epäselväksi, potilaalla on useita päihderiippuvuuksia tai sekakäyttöä tai muita vaikeita sairauksia tai vieroitus avohoidossa ei onnistu.

Lopuksi

Bentsodiatsepiinit ovat edelleen käyttökelpoisia lääkkeitä monien psykiatristen häiriöiden oireenmukaisessa hoidossa. Lääkitystä aloitettaessa on aina syytä sopia potilaan kanssa sen kestosta. Lisäksi on aiheellista huolehtia, että bentsodiatsepiinit eivät ole ainoa hoitomuoto. Psykoterapeuttiset hoidot ja muu psykiatrinen lääkehoito ovat aina ensisijaisia.