Yskä on erittäin tavallinen syy potilaan hakeutumiseen lääkärin vastaanotolle (1). Sitä tutkittaessa käytetään systemaattista selvittelyä, jonka perustana ovat yskän kesto ja lisäksi vaaran merkit ja yskäepisodien mahdollinen toistuvuus. Hoito perustuu todennäköisimmän taustasyyn tunnistamiseen ja suunnataan siihen (2,3).

Akuutiksi yskäksi katsotaan alle kolme viikkoa kestänyt yskä. Tässä keskitytään sen tutkimiseen ja hoitoon.

Anamneesi ja status

Yskäpotilaan tutkiminen aloitetaan anamneesista, jossa selvitetään yskän alkamistapa ja kesto Potilaalta kysytään perussairaudet, lääkitykset ja allergiat sekä tupakointitiedot. Jos potilas on joskus tupakoinut, lasketaan askivuodet: päivittäin poltettujen askien määrä x tupakoinnin kesto vuosina. Myös matkustusanamneesi ja työhistoria kysytään. Vaaran merkkeihin kiinnitetään erityistä huomiota (2).

Akuuttia yskää sairastavan potilaan statuksen arviointi alkaa jo anamneesia kyseltäessä mm. arvioimalla potilaan yleistilaa ja rintakehän muotoa. Hengittämistä arvioidaan havainnoimalla apuhengityslihasten käyttö ja se, pystyykö potilas puhumaan lausetasolla vai vain esimerkiksi yksittäisiä sanoja yskän tai hengenahdistuksen vuoksi.

Peruselintoiminnot tarkistetaan: hengitystaajuus, happisaturaatio (onko mitattu huoneilmalla vai happilisällä), verenpaine, syketaajuus, lämpö. News-pisteytysjärjestelmä auttaa kriittisesti sairaiden potilaiden tunnistamisessa (4).

Mikäli esitietojen valossa on informatiivista ja potilas jaksaa, uloshengityksen huippuvirtaus (PEF) mitataan kolme kertaa. Keuhkojen auskultaatiossa havainnoidaan mahdolliset vinkunat ja rahinat sekä se, ovatko hengitysäänet symmetriset. Sydän auskultoidaan.

Nenä, nielu ja korvakäytävät tutkitaan, onko esimerkiksi limakalvoturvotusta, märkäeritettä tai polyyppejä. Iho ja periferia tarkastetaan, onko turvotuksia, atopiaa tai esimerkiksi kyhmyruusua.

Kellonlasikynnet ja rumpupalikkasormet ovat mahdollisen keuhkosyövän tai keuhkofibroosin merkkejä, ja niihin tulee kiinnittää huomiota.

Jatkotutkimukset

Anamneesin ja statuksen perusteella päätellään, onko yskän taustalla henkeä uhkaava sairaus (2); tällaisia ovat keuhkokuume, astman tai keuhkoahtaumataudin vakava pahenemisvaihe, keuhkoembolia ja sydämen vajaatoiminta.

Mikäli potilaalla on vaaran merkkejä tai statuksessa havaitaan peruselintoimintojen häiriö, tutkimukset käynnistetään päivystyksellisesti. Diagnostiikka ei kuitenkaan saa viivästyttää peruselintoimintojen tukihoitojen aloittamista.

Perustutkimuksia ovat keuhkokuva, EKG ja valtimoverikaasuanalyysi (mikäli saatavissa). Lisäksi tarkastetaan perusverenkuva, CRP ja elektrolyytit. Myös prokalsitoniinin, proBNP:n ja FiDD:n määrittämisestä voi olla apua.

Hoito

Hoito on diagnosoidun taustasairauden mukainen. Tarpeen mukaan konsultoidaan keuhkolääkäriä tai muun erikoisalan lääkäriä oletetun taustasairauden mukaisesti.

Mikäli arvioidaan, että akuutin yskän taustalla ei ole henkeä uhkaava sairaus, seuraavaksi selvitetään, onko kysymyksessä akuutti, yksittäinen infektio vai onko potilaalla toistuvia yskäepisodeja (yli 3/v).

Mikäli kyseessä on yksittäinen infektio eikä vaaran merkkejä ole, taustalla on tavallisimmin viruksen aiheuttama hengitystieinfektio. Sitä ei pidä hoitaa antibiooteilla tai yskänlääkkeillä. Harvinaisempia vaihtoehtoja ovat mm. hinkuyskä ja endeemisillä alueilla tuberkuloosi.

Jos taas potilaalla on ollut toistuvasti yskäepisodeja, käynnistetään tutkimukset mahdollisen taustasairauden (esim. astma) diagnosoimiseksi ja hoitamiseksi.