Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisen palvelujärjestelmän kokonaisuutta ei ole helppoa hahmottaa ja hallita. Sote-palveluja järjestetään tällä hetkellä eri alueilla toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksittäisten palvelujen sisältö vaihtelee, ja palveluja on koottu palvelukokonaisuuksiksi eri tavoin (1). Palvelujärjestelmään liittyviä käsitteitä ymmärretään vaihtelevasti ja käytetään epäyhtenäisesti.

Palvelujärjestelmän monimutkaisuutta onkin pidetty sote-uudistuksen ja siihen liittyvän integraation suunnittelun ja sen tavoitteiden saavuttamisen keskeisenä haasteena (2).

Vuoden 2021 lopussa päättyi STM:n sote-rakenneuudistushankkeen palveluketjujen ja -kokonaisuuksien mallintamisen (PKPK) osahanke. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä siinä kehitettäviksi kohteiksi valittiin kolme kliinistä kokonaisuutta: monialaista tukea tarvitsevien lasten ja nuorten perustason palvelut (LAPE), perustason mielenterveys- ja päihdepalvelut, ikääntyneen sosiomedisiininen kriisi ja akuutit palvelut sekä niiden lisäksi palveluketjujen ja -kokonaisuuksien rajapintoihin liittyvät yleiset asiat (3).

Huomasimme, että ihmiset ymmärsivät työryhmissä käsittelemiämme kokonaisuuksia eri tavoin. Ideoimisen ja suunnittelun pohjaksi tarvitsimme yhden yhteisen, pysyvän, käsitteiltään yhdenmukaisen ja viralliseen käsitteistöön perustuvan, yksittäisiä palveluketjuja tai palvelukokonaisuuksia laajemman, koko palvelujärjestelmää kuvaavan yleisen mallin.

Koska aihetta käsittelevä perusopas, THL:n Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirjakaan (4), ei sisältänyt mielestämme riittävän moniulotteista palvelujärjestelmän mallinnusta, selvitimme sote-palvelujärjestelmän mallinnuksen nykytilannetta.

Kansallisia malleja ja määrittelyjä

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöjä on kuvattu ja määritelty ns. kokonais- ja viitearkkitehtuureina (5).

Palvelujärjestelmään ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen liittyviä termejä ja käsitteitä on määritelty arkkitehtuurikuvausten lisäksi erillisissä julkaisuissa (6,7,8,9,10,11).

Nykyään enimmäkseen Terveysportista löytyviä alueellisia hoitoketjuja sekä hoito- ja palveluprosesseja on kuvattu jo vuosien ajan (12).

Palvelukokonaisuuksia ja -ketjuja on kuvattu alueellisissa sote-valmisteluun liittyvissä hankkeissa. Niiden visuaaliset mallinnukset vaihtelevat. Hankkeisiin liittyvää aineistoa on koottu hankeasioiden yhteistyöalustana toimivaan Innokylään.

Arkkitehtuurien kuvauksissa on hyödynnetty Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan (JUHTA) suositusta yhteisestä kokonaisarkkitehtuurimenetelmästä (13) ja suositusta kokonaisarkkitehtuurin peruskuvauksista (14). Niissä käytetty liiketoimintaprosessin mallinnusjärjestelmä (Business Process Modeling Notation BPMN, Object Management Group OMG) (15) on sote-suunnittelutyöhön osallistuville käytännön työntekijöille vieras käsite- ja mallinnusympäristö.

Uusi visuaalinen mallinnus

Yhteisen kielen puuttuessa ryhdyimme kehittämään BPMN-kuvausten rinnalle kansallisiin ohjeisiin perustuvaa yhteistä sote-palvelujärjestelmän mallia osaprojektiemme yhteiseksi työalustaksi.

Tavoitteenamme oli havainnollistaa hyvinvointialueen rakennetta, sisältöä ja toimintaa sekä niiden sijoittumista julkisten ja yksityisten yhteistyötahojen sekä palvelutuotannon ulkopuolisten sidosryhmien verkostoon (5).

Syntyi nelitasoinen palvelujärjestelmän mallinnus (liitekuvio 1 artikkelin verkkoversiossa, www.laakarilehti.fi). Keskeisenä elementtinä on viralliseen käsitteistöön perustuva sote-palvelujärjestelmän mallikuva (liitekuvio 2). Se on kontekstista riippumaton ja sitä voidaan käyttää pohjana kuvattaessa eri palvelukokonaisuuksia ja hahmoteltaessa kokonaisuuden eri osia ja niiden yhdyspintoja sekä asiakkaan sisääntulokanavia palvelujärjestelmään (Palvelujen taso, liitekuvio 3).

Tavoitteemme oli luoda yhteisesti käsitettävä kokonaisuus, jonka kaikki osat ovat mahdollisimman tarkasti määriteltyjä ja kuvattuja. Mallissamme palvelujen tason kuva toimii palvelujen määrittelyjen, prosessikuvausten, hoitoketjujen sekä toiminnan mittarien ja niiden tietopohjien karttana. Sen kulloinkin tarvittavat osat voidaan kuvata tarkemmin yhdessä sovituilla tavoilla (Määrittelytaso). Muokkasimme palvelujen määrittelemistä varten Siun Sotessa kehitettyä (Kivinen P. Siun Soten palvelukuvaukset, henkilökohtainen tiedonanto, työryhmäpalaveri 5.5.2021) yleistä lomakepohjaa ns. määrittelykortiksi (3), johon kulloinkin kuvattavana olevaan palveluun liittyvät sisällöt tulevat kuvatuksi aina samassa järjestyksessä ja samalla otsikkorakenteella. Määrittelykortin rakentamiseen saimme inspiraatiota myös Pokémon-hahmojen taksonomiasta (16).

Täydensimme palvelujärjestelmän visualisointia lisäämällä yleisen tason mallikuvan ympärille kolme eri ympäristöä (Ympäristön taso, liitekuvio 4). Yleisenä pohjana on ihmisen fyysisen, sosiaalisen ja psykologisen ympäristön muodostama kokonaisuus. Sen lisäksi ympäristöjen tason kuva sisältää palvelujen ja palvelujärjestelmän ympäristöt. Palveluympäristöjä ovat digitaalinen ympäristö ja sen sisältämä sähköinen asiointiympäristö sekä itse- ja omahoidon ympäristöt. Palvelujärjestelmän ympäristöön kuuluvat hyvinvointialueet ja yhteistyöalueet, kunnat, valtio sekä EU (5).

Laajeneva ja syvenevä sote-yhteistyö kaipaa konkretiaa

Hoitoketjujen hyödynnettävyys on usein jäänyt puutteelliseksi mm. niiden vaikeaselkoisuuden vuoksi (12). Sote-uudistus hyvinvointialueineen muodostaa uuden hoito- ja palveluketjujen laatimisen ympäristön, jossa entistä useampi pala on soviteltava entistä yksilöllisemmin olemassa olevien palvelujen kokonaisuuteen. Erityisesti hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen uudelleenjärjestäytyminen ja palveluohjauksen lisääntyminen (17) muokkaavat jatkossa yhteistyötapoja hyvinvointialueilla. Keskeinen tätä työtä helpottava asia on tekijöiden yhteinen kieli (18).

Sen sijaan, että olisimme lähteneet pelaamaan palapeliä, jossa palat vaihtavat kerta toisensa jälkeen paikkaa, sijoitimme sote-palvelujärjestelmän palat ”pysyvästi” paikoilleen. Uskomme sen konkretisoivan hyvinvointialueiden palvelujen yhteistyön ja eriasteisen integraation (19) suunnittelua ja toteutusta.

Mallinnuksemme helpotti omissa hankkeissamme, erityisesti kuvien animaatioversioiden avulla, kokonaisuuksien hahmottamista ja toimi ”ikkunana” tai ”karttana” ennen keskittymistämme tarkemmin johonkin tiettyyn palveluun, sen osaan tai esimerkiksi hoitoketjujen pullonkaulojen etsintään (3). Mallinnuskuvia ja määrittelykortteja hyödynnetään tällä hetkellä Varsinais-Suomen tulevaisuuden sote-keskushankkeen projekteissa ja hyvinvointialueen palvelujen määrittelyssä.

Sote-uudistus on koonnut yhteen suuren joukon eri alojen ammattilaisia (20). Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistyttyä suunnittelun ja toimeenpanon painopiste siirtyy hallinnon järjestämisestä kohti palvelujen kehittämistä ja yhdenmukaistamista mm. EU:n elpymis- ja palautumistukivälineeseen (The Recovery and Resilience Facility RRF) sisältyvien hankkeiden tuella (21).

Kokemuksemme mukaan visuaalinen mallinnuksemme helpotti moniammatillisten ja monialaisten suunnitteluryhmiemme työtä. Aiheesta riippumatta se auttoi kulloinkin käsiteltävään palvelukokonaisuuteen orientoitumista ja vähensi kehittämistyöhön välillä liittyvää tuskaa. Se vapautti energiaa monialaiseen suunnitteluun tarvittavaan kekseliäisyyteen ja muutti monimutkaisuuden kokemuksen uteliaisuudeksi. Ne ovat voimia, joita tarvitaan, jotta voimme tavoitella yhä kokonaisvaltaisempaa kuvaa ihmisistä ja käyttää tätä ymmärrystä heidän tarpeitaan palvelevan järjestelmän rakentamisessa (22,23).