Lääketieteen opiskelijat Suomessa ja maailmalla kokevat neurologian vaikeaksi oppiaineeksi – on puhuttu jopa opiskelijoiden ”neurofobiasta” (1,2,3). Tampereen ja Oulun yliopistojen lääketieteen opiskelijat arvioivat tutkimuksessa, että erityisesti pienryhmäopetus oikeilla potilailla auttaa vähentämään alaan liittyvää epävarmuutta ja negatiivisia tunteita (3). Kasvaneet kurssikoot kuitenkin rajoittavat potilaslähtöisen pienryhmäopetuksen määrää, ja korvaavia opetusmuotoja, kuten verkko-opetusta, tarvitaan.

Turun yliopiston lääketieteen opiskelijat ovat kehittäneet kaksi verkkopohjaista opetusmuotoa tukemaan neurologian kliinistä opetusta. Niissä pääsee harjoittelemaan neurologisen statustutkimuksen tekemistä sekä tutustumaan kuvien ja opetusvideoiden avulla normaalin toiminnallisen neuroanatomian kautta poikkeaviin löydöksiin ja niiden ilmenemismuotoihin. Opetusmuodot otettiin käyttöön vuoden 2021 aikana ja ne osoittautuivat erityisen tarpeellisiksi, kun koronapandemia lisäsi etäopiskelua.

Suomalaisessa kliinisen neurologian opetuksessa on jo jonkin verran kokemusta verkko-opetuksesta. Esimerkiksi Medigi-hankkeessa kehitettiin yliopistojen yhteinen neurologian alkutentti. Lisäksi Helsingin yliopistossa verkkoaineistoa ovat kehittäneet dosentti Mikko Kallela, dosentti Lauri Soinne ja professori Perttu Lindsberg.

Kliinisen tutkimuksen simulaatioharjoitus

Perusopintojen tavoitteena on luoda kaikille opiskelijoille valmiudet käyttää neurologista kliinistä tutkimusta diagnostiikassa. Tutkimuksen osaaminen ja erityisesti löydösten tulkinta perustuu toistoon, jota usein tulee riittävästi vasta opiskeluajan jälkeen työelämässä. Opiskelijoiden käytännön harjoittelu saattaa rajoittua vain muutamaan ryhmätyöhön, jolloin statustutkimus yleensä tehdään opiskelutoverille. Tätä käytännön opetusta voidaan tukea teemaan liitettävällä verkkoaineistolla.

Turun yliopistossa on kehitetty opiskelijalähtöisesti neurologisen statustutkimuksen verkkopohjainen simulaatioharjoitus Moodle-oppimisympäristöön. Simuloitu vastaanottotilanne tapahtuu sen kliinisten taitojen opetustilassa, josta löytyvät tutkimuksissa tarvittavat välineet.

Harjoitus kestää noin kaksi tuntia, ja sen aikana opiskelijat harjoittelevat neurologisen statustutkimuksen tekemistä toisilleen oppimisympäristön ohjeistamia portaita seuraten. Tutkimukset on jaettu pedagogisesti mielekkäisiin kokonaisuuksiin. Opetusvideot ja täydentävä materiaali opastavat opiskelijoita oikeaoppiseen tutkimiseen (liitekuva 1 artikkelin verkkoversiossa). Harjoituksen lopuksi opiskelijat ratkovat yhdessä lyhyitä, opetuksen ydinainekseen perustuvia potilastapauksia, jotka käsittelevät tyypillisiä kliinisiä löydöksiä sekä neurologista tasodiagnostiikkaa.

Strukturoitu simulaatioharjoittelu mahdollistaa kliinisten taitojen ja vuorovaikutustilanteiden omatoimisen harjoittelun pareittain tai tutussa pienryhmässä. Vaiheittain etenevä ja navigoitava ohjeistus kannustaa opiskelijoita löytämään oman tutkimustyylinsä ja etenemään sopivassa tahdissa. Potilastapausten yhdistäminen kliinisiin harjoitteisiin tehostaa oppimista ja auttaa haastavaksi koettujen neurologisten oirekokonaisuuksien hahmottamisessa.

Simulaatiopohjaisuus erottaa kokonaisuuden aiemmin kehitetyistä oppimisalustoista. Samankaltaista kokonaisuutta on rakennettu myös muiden kliinisten oppiaineiden opiskeluun.

Tasodiagnostiikan verkkokurssi

Neurologisella tasodiagnostiikalla tarkoitetaan potilaan oireiden ja löydösten tietoon perustuvaa yhdistämistä neuroanatomiaan ja patofysiologiaan tavalla, joka mahdollistaa oikeat jatkotutkimukset ja hoidon.

Tasodiagnostiikkaa osaamaton opiskelija saattaa kokea neurologisen tutkimuksen ”temppusarjaksi” kykenemättä yhdistämään löydöksiä ja tauteja. Turun yliopiston kliinisen vaiheen lääketieteen opiskelijoille keväällä 2021 tehdyn kyselyn mukaan tasodiagnostiikan osaaminen lisääntyi vain hieman koko kliinisen vaiheen aikana. Tämän vuoksi kehitettiin erityinen tasodiagnostiikkaan kohdistuva opetusvideoihin pohjautuva verkko-opetuskokonaisuus Utahin yliopiston mallia mukaillen.

Verkkokurssilla opiskelija katsoo videoparin kolmesta aiheesta: sensorimotorinen aivokuori, pyramidirata ja spastisuus sekä ekstrapyramidaalijärjestelmä. Videoilla kerrataan käsiteltävän kokonaisuuden osien anatomia ja normaali toiminta yksi kerrallaan. Sen jälkeen siirrytään tarkastelemaan näiden hermoston osien häiriintyneestä toiminnasta seuraavia säätelyongelmia ja niiden vuoksi syntyviä löydöksiä. Löydökset esitetään avoimista verkkolähteistä poimittujen löydösvideoiden avulla.

Esimerkiksi ”Pyramidirata ja spastisuus” -kokonaisuuden opetusvideossa todellista painavammaksi luullun maitopurkin nostamiseen tarvittavat hermoradat ja tapahtumat piirtyvät ensin aktivoitumisjärjestyksessä (liitekuva 2). Seuraavaksi tarkastellaan tapahtumien kulkua pyramidiradan vaurion jälkeen, kun laskevat radat eivät toimikaan.

Jokaisen videoparin jälkeen opiskelija pääsee tekemään aihetta kokoavia potilastapauksiin perustuvia monivalintatehtäviä.

Tasodiagnostiikan verkkokurssi eroaa aiemmista verkkoaineistoista siten, että poikkeavia löydöksiä lähestytään hermoston aiemmin opitun normaalin toiminnan ja anatomian kautta. Lisäksi uudella kurssilla oleellinen tieto eli anatomia, normaali toiminta, poikkeavat löydökset ja löydöksen selitys löytyvät dynaamisena kokonaisuutena yhdeltä opetusvideolta.

Tukee mutta ei korvaa kliinistä opetusta

Verkkoaineistojen kehittämisen uhkakuvana on kliinisen opetuksen korvautuminen yhä enemmän verkko-opetuksella. Tällaista kehitystä vastaan tulee aktiivisesti taistella, sillä mikään digitaalinen tai simulaationa annettava opetus ei voi korvata oikeaa potilaskontaktia.

Verkkokurssien ongelmana on myös opetusvideoiden passivoiva luonne, opettajan etäisyys ja vuorovaikutteisen oppimisen puute. Rajoitteista huolimatta verkko-opetusmenetelmillä voidaan oikein mitoitettuna ja oikein ajoitettuna tukea neurologian kliinistä opetusta ja vahvistaa neurologista osaamista perusopetuksessa.

Neurologisen tasodiagnostiikan verkko-opetus paikkaa aiheen strukturoidun opetuksen puutetta ja säästää näin opetusresursseja. Tässä esitetyt opetusmuodot ovat myös hyvin liitettävissä läsnäolo-opetukseen ennakkotehtävinä ja täydentävinä tehtävinä. Verkkoympäristö mahdollistaa jatkossa näiden opetusmuotojen laajentamisen, päivittämisen ja jakamisen muiden oppilaitosten käyttöön.

Liitekuva 1. Opetusvideo