Perustutkimus kateenkorvasta paljasti uutta diabeteksen synnystä

Kun LL Nelli Heikkilä aikoinaan kertoi isoisälleen väitöstutkimuksensa aiheena olevan elimistön puolustusjärjestelmä ja T-solut, isoisää näytti suorastaan puistattavan.

Vaikka nyt jo edesmennyt isoisä Juhani Heikkilä oli eläkkeellä oleva lääkäri ja kardiologian professori, immunologia oli hänen mielestään vaikeasti ymmärrettävää.

– Ei ihme, sillä kateenkorvan merkitys T-solujen kehityspaikkana on alkanut selvitä vasta vuonna 1963, jolloin isoisän lääketieteen perusopinnot olivat jo ohi, Heikkilä kertoo.

Omassa väitöstutkimuksessaan Heikkilä pääsi kartuttamaan kateenkorvaan ja T-solujen monimuotoisuuteen liittyvää tietämystä. Kateenkorva tuottaa valtavan määrän erilaisia T-solureseptoreita, joista valtaosa on hyvin harvinaisia ja muutamat hyvin yleisiä.

– Huomasimme, että kateenkorva tuottaa runsaasti T-solureseptorin α-ketjuja, joiden tiedetään liittyvän tyypin 1 diabeteksen syntyyn. Tämä löydös voi avata uusia keinoja tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn ja hoitoon.

– Tämä oli väitöskirjani jännittävin löydös, mutta ylipäätään ryhmämme julkaisut kateenkorvan T-solureseptorirepertuaarin laajuudesta ovat ensimmäisiä maailmassa.

Heikkilä korostaa, että autoimmuunitaudin kehitys on monimutkainen prosessi, jossa on mukana muitakin laukaisevia tekijöitä kuin kohteelle reaktiivinen T-soluklooni.

Kateenkorvanäytteet kaksosilta

Alun perin Heikkilä tutki dosentti Petteri Arstilan tutkimusryhmässä suomalaisen tautiperimän monogeenistä autoimmuunisairautta APECEDia. Väitöskirjan aihe vaihtui, kun laboratorioon saatiin näytteet identtisten kaksosten kateenkorvista. Kateenkorvanäytteitä saadaan lasten sydänleikkausten yhteydessä, kun kateenkorvasta joudutaan poistamaan pala.

Tarkoituksena oli lyhyesti selvittää perimän osuutta T-solureseptorirepertuaarin syntyyn vertailemalla identtisistä kaksosista ja muista yksilöistä saatuja kateenkorvanäytteitä. Aineisto herätti kuitenkin nopeasti lisää kysymyksiä ja materiaalia kertyi kokonaiseen väitöskirjaan.

Heikkilä ajattelee, että hänen väitöstutkimuksessaan on paljon perustutkimuksen elementtejä, joiden myötä sattuman kautta löytyi yhteys yleiseen autoimmuunisairauteen.

– Perustutkimusta pitää rahoittaa ja tehdä, jotta voidaan löytää oikeasti uusia asioita.

Marraskuussa Heikkilä suuntaa post doc -tutkijaksi geneveläiseen rokotetutkimusryhmään.