Pleuranestettä alkaa kertyä, kun nestekierron fysiologinen tasapaino järkkyy. Nestekertymä itsessään ei ole sairaus, vaan melko tavallinen löydös, joka voi olla useiden patologisten tilojen seurausta. Tavallisimmat pleuranesteen kertymisen syyt ovat sydämen vajaatoiminta, infektiot ja syövät. Varsinaiset pleuran sairaudet ovat harvinaisia, kirjoittavat Olli-Pekka Seppälä ja Heli Ylä-Outinen Lääkärilehdessä.

Selvittely alkaa huolellisesta anamneesista, kliinisestä tutkimisesta ja keuhkoröntgenkuvasta. Jos nesteen syy jää kaikukuvauksenkin jälkeen epäselväksi, otetaan näyte pleurapunktiolla. Siitä voidaan tehdä samat tutkimukset kuin seerumista. Syöpää epäiltäessä tulee ottaa näytteet myös sytologista analyysiä varten.

Tuloksista arvioidaan ensimmäiseksi, onko neste transsudaattia vai eksudaattia. Jako voidaan tehdä karkeasti nesteen proteiinipitoisuuden avulla: raja-arvon 30 g/l alle jäävä pitoisuus tarkoittaa transsudaattia. Normaalin pleuranesteen ominaisuuksista on niukasti tietoa, ja viitearvoina käytetään tavallisesti transsudaatin ominaisuuksia.

Tällä luokittelulla on tärkeä merkitys erotusdiagnostiikan ja jatkotutkimusten kannalta. Mikäli neste osoittautuu transsudaatiksi, hoidetaan taustalla oleva perustauti. Jos kyseessä on eksudaatti, lisätutkimukset nesteilyn syyn selvittämiseksi ovat tarpeen.

Kun kliininen tila ja pleuranesteen huolellinen analyysi eivät selvitä eksudatiivisen pleuranesteen syytä, lisäinformaatiota saattaa tuoda tietokonetomografia, magneettikuvaus tai positroniemissiotomografia.

Lähde: Seppälä O-P, Ylä-Outinen H. Pleuranesteen tutkiminen. Suom Lääkäril 2018;73:988–93.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 16/2018.

Kuva: Pixmac