Parvorokon riskit sikiölle huomioitava paremmin
Esimerkiksi päiväkotityöntekijöiden vasta-ainestatus tulisi testata jo raskautta suunniteltaessa.
Parvorokko on erityisesti 3─15-vuotiailla lapsilla yleinen, viruksen (B19V) aiheuttama infektiotauti. Tautia esiintyy etenkin keväisin, suurempina epidemioina muutaman vuoden välein, kirjoittavat Anita Riipinen ym. Lääkärilehdessä nyt julkaistavassa katsauksessa.
Alkuraskauden aikainen tauti voi johtaa sikiön anemiaan ja hydropsiin. Jos äiti infektoituu ensimmäisellä raskauspuoliskolla, sikiön menettämisen riski on noin 10 % tavallista suurempi.
Suomalaisista lisääntymisikäisistä naisista noin 40 % ei ole sairastanut parvorokkoinfektiota ja on siten alttiita virukselle. Sikiövaikutuksia ehkäistäessä tärkeintä on äidin infektion estäminen tai varhainen diagnosoiminen. Tämä on kuitenkin vaikeaa, koska taudin oireet eivät ole viremiahuipun aikana erotettavissa muiden virusinfektioiden oireista, eikä niitä aina edes ole. Ihottumaa ja/tai nivelkipuja voi ilmaantua 16─18 päivän kuluessa tartunnasta, mutta silloin henkilö ei ole enää tartuttava. Aikuisen parvorokko on usein oireeton tai oireilee vain nivelkivuin, joten raskaana olevalla on riski jäädä seurannan ulkopuolelle.
Parvorokko tulisi huomioida etenkin raskaana olevien päiväkotityöntekijöiden työsuojelussa. Epidemian aikaan työaltistuminen on ehkäistävissä työpistettä vaihtamalla. Jollei altisteetonta työtä ole järjestettävissä, työntekijällä on oikeus erityisäitiysvapaaseen.
Infektoitunutta odottajaa seurataan säännöllisin ultraäänitutkimuksin 12 viikon ajan diagnoosista. Tällöin suurin osa anemisoituneista sikiöistä saadaan pelastettua kohdunsisäisin punasolusiirroin.
Kuva: Fotolia
Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 47/2017.