Lantionpohjan lihasharjoittelu on tehokas ensilinjan hoitomuoto virtsankarkailuun. Kun ongelmana on tahaton virtsan karkailu fyysisen ponnistuksen, kuten yskäisyn yhteydessä, vaivaa voidaan hoitaa leikkauksella. Muuntyyppiseen virtsankarkailuun leikkaushoito ei auta, kirjoittaa Eija Laurikainen Lääkärilehdessä.

Ponnistusvirtsankarkailu johtuu virtsaputkea ympäröivien tukirakenteiden heikkoudesta tai virtsaputken sulkumekanismin vaurioitumisesta. Sen hoitoon on kehitetty yli 200 leikkausmenetelmää. Nykyään vakiomenetelmiä ovat tekniikat, joissa virtsaputken keskiosaa tukemaan asetetaan nauha.

Suomessa tehdään enimmäkseen vähän kajoavia nauhaleikkauksia. Leikkauksia tehdään vuodessa noin 1 300. Suurin osa potilaista paranee leikkaushoidolla ja komplikaatioita on ollut vähän. Paikallispuudutuksessa tehtävät nauhaleikkaukset sopivat myös iäkkäille potilaille.

Tulevaisuudessa virtsankarkailun hoidossa voivat yleistyä poliklinikkakäynnillä virtsaputken ympärille paikallispuudutuksessa injektoitavat täyteaineet. Injektiohoidon teho ei ole leikkauksen luokkaa, mutta se on turvallinen ja sopii potilaille, joille ei voi sairauksien, hyvin korkean iän tai sairaalloisen lihavuuden vuoksi tehdä nauhaleikkausta.

Virtsankarkailu on naisilla yleinen terveysongelma. Tutkimusten mukaan sen esiintyvyys on 25–45 %. Vaiva ilmaantuu puolelle naisista raskauden aikana, ja synnytyksen jälkeen joka kolmas raportoi virtsankarkailuoireita. Gynekologisten laskeumien yhteydessä esiintyy ponnistusvirtsankarkailuoiretta 40–50 %:lla naisista. Lihavuus on ponnistusvirtsankarkailun riskitekijä, koska se nostaa vatsaontelon painetta.

Lähde: Laurikainen E. Naisten virtsankarkailun nauhaleikkaukset. Suom Lääkäril 2019;74:1577–82.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 24–31/2019.

Kuva: Duodecim