Myrkytysten hoidossa tärkeintä on peruselintoimintojen turvaaminen, kirjoittaa Irina Rimon Lääkärilehden Tapaturmien ehkäisy -teemanumerossa. Katsaus tarjoaa neljä perusperiaatetta erilaisiin myrkytystilanteisiin. Niitä ovat imeytymisen estäminen, spesifisen antidootin käyttö, aineen eliminaation nopeuttaminen ja oireenmukainen hoito. Monesti hoidoksi riittää nesteytys ja seuranta.

Eniten myrkytyksiä aiheuttavat lääkeyliannokset ja päihteet. Useimpia lääkeaineita ja esimerkiksi sienten myrkkyjä voidaan estää imeytymästä käyttämällä lääkehiiltä, mieluiten tunnin kuluessa altistuksesta. Lääkehiili voidaan ottaa rakeina tai tabletteina. Annos aikuisille on 50 g – mikä tarkoittaa 200 tablettia.

Lääkehiilen antamisesta ei katsota olevan hyötyä esim. litium-, rauta-, fluori-, kaliumkloridi- ja alkoholimyrkytyksissä, eikä sitä ei suositella myöskään petrolituotteita ottaneelle potilaalle. Vasta-aiheista se on syövyttävien happojen ja emästen nauttimisen jälkeen.

Aiemmin mahahuuhtelu oli yleinen keino estää myrkyllisten aineiden imeytymistä, mutta siitä on vähitellen luovuttu. Vakavissa hiileen sitoutumattomien lääkeaineiden yliannoksissa voidaan harkita gastroskopiassa tehtävää tablettien poistoa tai suolihuuhtelua.

Osalle myrkytysvaaran aiheuttajista on olemassa vasta-aine eli antidootti jolla haittavaikutukset voidaan estää ainakin osittain. Yleisimpiä antidootteja ovat flumatseniili (bentsodiatsepiinit), naloksoni (opiaatit), N-asetyylikysteiini (parasetamoli), hydroksikobalamiini (huoneistopalojen syanidi) ja etanoli (myrkkyalkoholit). Monien aineiden altistukselle on määritelty raja-arvoja tai oirekriteerejä, joiden perusteella antidoottia käytetään.

Vakavissa myrkytyksissä voidaan tarvita myös dialyysiä tai hemoperfuusiota myrkyn eliminaation nopeuttamiseksi. Esimerkiksi litium voi aiheuttaa pysyviä neurologisia vammoja, ja tarpeen vaatiessa dialyysi on ainoa tehokas litiummyrkytyksen hoitokeino. Muita kliinisesti merkityksellisiä dialysoitavia aineita ovat salisylaatit, etyleeniglykoli, metanoli, karbamatsepiini, valproaatti ja teofylliini.

Vaarallisimpia akuutin myrkytyksen oireita ovat tajunnantason häiriöt, kouristelu, vakavat rytmihäiriöt, verenkiertovajaus ja hengityslama. Tällöin peruselintoiminnot on turvattava tarvittavin tukitoimin. Sairaalaan päätyneiden myrkytyspotilaiden kuolleisuus on verraten vähäistä, noin 1–2 %.

Myrkytystietokeskus antaa ainekohtaisia tietoja ja hoito-ohjeita ympärivuorokautisesti:

09 471 977 (suora) ja 09 4711 (vaihde) tai ilmaisnumero 0800 147 111.

Lähde: Rimon I. Myrkytysten akuuttihoito. Suom Lääkäril 2018;73:2793–5.

Kuva: Fotolia

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 47/2018