Haiman pesäkkeiden sattumalöydökset ovat lisääntyneet kuvantamistutkimusten yleistyttyä. Löydös voi olla harmiton muutos, mutta toisaalta se voi vaatia seurantaa tai jopa pikaista hoitoa. Kun haimassa todetaan pesäke, kystinen tai kiinteä, on tärkeää, että potilaan arvioi haimasairauksiin perehtyneen yksikön lääkäri, toteavat dosentti Hanna Seppänen ym. Lääkärilehdessä.

Ylävatsan turvottelu, ilmavaivat, selkään säteilevä kipu, pahoinvointi ja suolen toiminnan muutokset ovat epäspesifisiä ja hyvin yleisiä oireita, joita tutkitaan kaikukuvauksella ja usein mahalaukun ja paksusuolen tähystyksillä. Tutkimustulosten jäädessä normaaleiksi vaivaa hoidetaan toiminnallisena vatsavaivana ja ensioireita antava haimapesäke voi jäädä diagnosoimatta. Kaikukuvauksessa näkyvyys erityisesti haiman häntään on usein puutteellinen esimerkiksi suolikaasun tai potilaan lihavuuden vuoksi.

Tärkeimmät tarkempia tutkimuksia edellyttävät oireet ovat selittämätön laihtuminen ja vatsakipu sekä kivuton obstruktiivinen ikterus.

Haiman kiinteät kasvaimet näkyvät kaikukuvassa yleensä niukkakaikuisina ja kystiset kasvaimet kaiuttomina pesäkkeinä. Kystisen kasvaimen jatkoselvittelyyn sopii parhaiten magneettikuvaus ja kiinteän kasvaimen selvittelyyn varjoainetehosteinen, monivaiheinen tietokonetomografia. Seerumin CA 19-9 on tavallisin merkkiaine haimapesäkkeen luonteen selvittelyssä. Histologinen näyte voidaan ottaa mm. kaikutähystyksessä.

Lähde: Seppänen H, Laukkarinen J, Lantto E, Venesmaa S. Pesäke haimassa: miten tutkin, seuraan ja hoidan? Suom Lääkäril 2018;73:2196–202.

Artikkeli julkaistaan Lääkärilehdessä 39/2018.