Alzheimer-potilaat aloittavat bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käytön yleisemmin kuin henkilöt, joilla tätä tautia ei ole. Tämän havainnon teki Laura Saarelainen väitöstutkimuksessaan.

Hänen mukaansa ero hoidon aloitusten määrässä on havaittavissa jo vuosi ennen Alzheimerin taudin diagnoosia. Ero on suurimmillaan juuri diagnoosin jälkeen.

Väitöstutkimuksen mukaan bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttö on yhteydessä niin kohonneeseen lonkkamurtuman kuin kuoleman riskiin Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä.

Nämä tulokset havaittiin suomalaisista terveydenhuollon rekistereistä poimitusta aineistosta, joka sisälsi kaikki vuosina 2005–2011 Alzheimerin taudin lääkkeiden erityiskorvausoikeuden saaneet henkilöt sekä heille kaltaistettuja vertailuhenkilöitä, joilla ei tätä diagnoosia ollut.

Bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käytön aloitukset lisääntyvät voimakkaasti Alzheimerin taudin diagnoosin yhteydessä

Aloittajien määrä oli suurimmillaan Alzheimerin taudin diagnoosia seuraavien kuuden kuukauden aikana. Tällöin Alzheimerin tautia sairastavat henkilöt aloittivat näiden lääkkeiden käytön yli kaksi kertaa todennäköisemmin kuin saman ikäiset ja samaa sukupuolta olevat vertailuhenkilöt.

Aloitusten määrä pysyi korkeampana Alzheimerin tautia sairastavilla diagnoosin jälkeen kolmen vuoden ajan. Näiden lääkkeiden käytön aloitusten yleisyys on huolestuttavaa, sillä niiden käyttöön liittyy esimerkiksi kohonnut kaatumisten ja niiden aiheuttamien vammojen riski.

Myös lyhytaikaisen hoidon hyödyt ja haitat puntariin

Muistisairauksien Käypä hoito -suosituksen mukaan bentsodiatsepiineja ja niiden kaltaisia lääkkeitä voi käyttää Alzheimerin taudin vaikeiden käytösoireiden lyhytaikaiseen tai satunnaiseen hoitoon. Väitöstutkimus kuitenkin osoittaa, että merkittävien haittatapahtumien riski oli suurentunut Alzheimer-potilailla heti näiden lääkkeiden käytön alusta alkaen.

Bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttö oli yhteydessä noin 40 prosenttia korkeampaan lonkkamurtuman riskiin Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä, ja vastaava riski vertailuhenkilöillä oli 60 prosenttia.

Saarelaisen mukaan aiemmin on havaittu, että bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttö on merkittävä kaatumisten riskiä lisäävä tekijä iäkkäillä ja että suurin osa lonkkamurtumista on seurausta kaatumisesta.

– Siten kaikilla iäkkäillä tulisi kiinnittää huomiota lääkkeettömiin hoitovaihtoehtoihin esimerkiksi unettomuuden hoidossa, Saarelainen toteaa.

Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä bentsodiatsepiinien ja niiden kaltaisten lääkkeiden käyttö oli yhteydessä 40 prosenttia korkeampaan kuoleman riskiin puolen vuoden aikana.

Proviisori Laura Saarelaisen väitöskirja Benzodiazepine and related drug use and associated adverse outcomes, The medication use and Alzheimer’s Disease Study tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa 26.10.2018.

Kuva: Panthermedia