Psykosomaattinen poliklinikka - tärkeä osa lastenpoliklinikan toimintaa

Turun yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian yksikön ja lastentautien klinikan yhteistyönä selvitettiin lasten ja nuorten psykososiaalisen tuen ja hoidon tarvetta lastentautien poliklinikalla. Projektissa todettiin, että ainoastaan noin puolet lapsista ja nuorista, joilla kokeneet hoitajat arvioivat olevan selvää psykiatrisen selvityksen tarvetta, olivat sellaista saaneet. Kokeiluprojektin aikana sekä potilaiden että heitä hoitavan henkilökunnan yhteydenotot psykiatriseen sairaanhoitajaan lisääntyivät huomattavasti.

Ritva Erkolahti, Outi Abrahamsson, Outi Laine, Marja-Riitta Ståhlberg, Jussi Mertsola

Lääkäreiden päätöksenteko kuolevan potilaan hoidossa

1.12.2001 Tampereen yliopisto

Heikki Hinkka

Tyypin XIII kollageeni: kardio-vaskulaariset kehityshäiriöt sekä pahanlaatuisten kasvainten ilmentyminen

5.12.2001 Oulun yliopisto

Malin Sund

Isänsä surmannut poika - psykiatrinen tutkimus

5.12.2001 Oulun yliopisto

Hannu Säävälä

Rasvakudoksen metabolian ja valtimokovettumataudin patofysiologia familiaalisessa kombinoidussa hyperlipidemiassa

5.12.2001 Helsingin yliopisto

Kati Ylitalo

Altistuminen, herkistyminen ja allergia teollisuusentsyymeille

5.12.2001 Helsingin yliopisto

Markku Vanhanen

Keuhkopussin syövän solutason antioksidatiiviset puolustusmekanismit

5.12.2001 Helsingin yliopisto

Kristiina Järvinen

Lyhyesti: Astmaan sairastuvat herkistyvät jo nuorina

Britit seurasivat peräti 22 vuoden ajan vuonna 1976 syntyneitä 100 lasta sen suhteen, miten käy herkistymisen allergeeneille ja puhkeaako astmaa. Vähintään toinen lasten vanhemmista oli atoopikko. Tutkimuksia tehtiin esikouluiässä sekä 11 ja 22 vuoden iässä. Vinkuminen ja atopia yleistyivät iän myötä, ja aikuisina 25 % sairastikin kriteerien mukaan astmaa. Jos 11 vuoden iässä oli vinkumista, se myös yleensä pysyi jatkossa. Astmaan sairastuneista 60 %:lla oli ollut kahden vuoden iässä siitepölyallergiaa, myöhemmin oli todettavissa myös keuhkoputkien hyperreaktiviteetti. Ruoka-aineyliherkkyys vauvaiässä ennusti myöhempää siitepölyherkkyyttä. Aikuisina astmaan sairastuvilla todetaan siis herkistymistä ja muutoksia hengitysteiden toiminnassa jo varhain.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Simpanssin ja ihmisen genomeissa eroja uskomattoman vähän

Geenien tasolla yhtäläisyytemme simpanssien kanssa on 98-99 %:n luokkaa. Ihmisyyden geneettisten perusteiden etsiminen on saanut uutta potkua ihmisen perimän alustavan kartoituksen valmistuttua pari vuotta sitten. Japanilainen tutkijaryhmä vertasi lähes 80 000:n mitaltaan vaihtelevan geenialueen samankaltaisuutta ihmisellä ja simpanssilla. Eroja löytyi ai- noastaan kromosomissa 21 sijaitsevista kahdesta suuresta geeniryhmästä. Tietomme geenien yhteistoiminnasta ja säätelystä ovat vielä liian puutteelliset ihmisyyden geneettisen perustan ymmärtämiseksi. Tuskin geeneistä kovin paljoa apua tämän asian ymmärtämiseen tullaan koskaan saamaankaan.

Matti Viljanen

CRP poimii kuumeisten lasten vaikeat bakteeri-infektiot

Mykkä kuume eli kuume, jolle ei kliinisessä tutkimuksessa löydy selitystä, on pikkulapsilla tavallinen lääkärissäkäynnin syy. Miten löytää näistä lapsista ne, joilla kuumeen syynä on sairaalahoitoa vaativa bakteeri-infektio? Amerikassa tutkittiin 77 lastentautien ensiapupoliklinikalle tuotua 1-35 kuukauden ikäistä lasta, joilla oli ollut selittämätöntä yli 39 asteen kuumetta yhdestä tunnista viikkoon. Kaikilta lapsilta tutkittiin kliininen oirepisteytys, CRP, leukosyyttien kokonaismäärä ja neutrofiilien absoluuttinen määrä, veriviljely, virtsanäyte ja tarvittaessa thoraxröntgenkuva. Neljältätoista (18 %) löytyi invasiivinen bakteeri-infektio, joko virtsatieinfektio (6), pneumonia (4) tai pneumokokkisepsis (5).

Marjo Renko

Ahdistuneilla amygdala yliregoi, masentuneilla alireagoi

Aistien välityksellä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä syntyneiden ärsykkeiden tunnemerkitysten arvioinnin on ajateltu tapahtuvan amygdalassa eli mantelitumakkeessa; mm. kasvojen ilmeiden tulkinta voi liittyä amygdalan toimintaan. Toisaalta amygdalan stimulaatio johtaa voimakkaisiin pelko- ja ahdistusreaktioihin, joten sillä voi olla yhteyttä myös ahdistuneisuushäiriöihin. Näitä ilmiöitä tutkittiin ahdistuneilla, masentuneilla ja terveillä lapsilla.

Raimo Kr Salokangas

Äidin HIV-lääkehoidosta vastasyntyneelle hermoston toiminnan muutoksia

HIV-positiivisen äidin tehokas lääkehoito ehkäisee infektion tarttumista lapseen perinataalikaudella ja synnytyksen aikana. Erityisen tärkeänä pidetään raskauden lopulla annettua antiretroviraalista hoitoa, jolla infektioriski vähenee alle 5 %:iin.

Pertti Kirkinen

Kuolleitten kertomukset

Olen odottanut, että joku asiantuntija tarttuisi tähän aiheeseen, mutta kuoleman eksperttejä ei taida olla. Kyse on kiinnostavasta ilmiöstä, kuoleman kokemisesta, josta manan rajoilta palanneet kertovat. Hollantilaiset tekivät oikein järjestelmällisen tutkimuksen, jossa kysyttiin yli 300 elvytetyn sydänpotilaan muistikuvia heti, kun he pystyivät kysymyksiin vastaamaan.

Heikki Arvilommi

Lyhyesti: Vasenpainotteinen prefrontaalinen valkean aineen aivoinfarkti johtaa depressioon

Depressio on yleinen aivoinfarktin komplikaatio. Suomalaiset tutkijat tekivät 275 potilaalle 3-4 kuukautta aivoinfarktin jälkeen standardoidun kliinisen haastattelun ja aivojen magneettikuvauksen. Potilaista 40 %:lla oli kliininen depressio. Depressiopotilailla oli useita ja laajoja infarkteja otsalohkon subkortikaalisella alueella - vasemmalle painottuen - ja erikseen tyvitumakkeista caudatuksen ja pallidumin alueella sekä capsula internan genu-osassa. Infarktien määrän ja koon suhteen ei eroja ollut. Depression kannalta aivoinfartien suuruus sinänsä ei siis ole niin ratkaiseva kuin niiden paikka. Vasemmanpuoleiset otsalohkon subkortikaalisten valkean aineen infarktit näyttävät johtavan erityisen usein depression puhkeamiseen.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Astmapotilailla uloshengitysilma lämpimämpää

Astmaatikoilla on todettu limakalvon verisuoniston lisääntymistä, ja lämmönhukan mittaamisesta veikataankin uutta limakalvojen inflammaation asteen testiä. Englantilaiset havaitsivat 18 astmaatikon ja 16 verrokin vertailussa, että hypoteesi on tutkimisen arvoinen, sillä lämpöeroa todettiin. Mielenkiintoista on myös, että inhaloitu salbutamoli ei nostanut astmaatikkojen hengitysilman lämpötilaa, mutta verrokeilla nosti. Tämän tutkijat epäilevät johtuvan siitä, että hengitysilman lämpötilan nousu kuvastaa bronkiaalista verenkiertoa. Jäämme odottamaan ehkäpä helsinkiläisiltä hengitysfysiologeilta uutta mittausmetodia kliiniseen käyttöön.

Hannu Puolijoki

Kaihileikkaukseen tulevien potilaiden näöntarkkuuden muuttuminen kahden vuosikymmenen aikana

Kaihileikkauspotilaiden preoperatiivisen näöntarkkuuden muutosta leikkausmäärien lisääntyessä tutkittiin Vaasan keskussairaalassa ja Selkämeren sairaalassa vuosina 1982, 1985, 1990, 1995 ja 2000 leikatuista potilaista. Kyseisenä ajanjaksona kaihileikkaustekniikka muuttui intrakapsulaarisesta ekstrakapsulaariseksi ja edelleen fakotekniikaksi, ja hoitojakso muuttui runsaan viikon vuodeosastohoidosta pääosin päiväkirurgiseksi. Kaihin takia vaikeasti näkövammaisten osuus leikkaukseen tulevista väheni seuranta-aikana 16 %:sta 3 %:iin ja lievemmin näkövammaisten osuus 32%:sta 11 %:iin. Kaihileikkausinsidenssin noustua yhdellä leikkauksella/1 000 asukasta nousi leikattavan silmän näöntarkkuuden keskiarvo 1,3 log-rivillä ja paremman silmän näöntarkkuus vastaavasti 0,4 log-rivillä.

Jaakko Leinonen, Leila Laatikainen

Liuotushoidon käyttö aivo- ja sydäninfarktissa sekä keuhkoemboliassa

Tromboosin liuotushoitoa on käytetty maassamme noin 15 vuotta. Aluksi liuotuslääkkeitä käytettiin vain sydäninfarktin hoitoon sairaaloissa. Kun varhaisen liuotushoidon hyöty osoitettiin kiistattomasti, alettiin hoitoa käyttää perusterveydenhuollossa ja useilla paikkakunnilla myös ensihoidossa. Nykyään liuotushoitoa käytetään myös valikoidusti aivoinfarktin ja keuhkoembolian hoitoon. Uudet käyttöalueet ovat edellyttäneet vaativaa koulutusta ja testausta, tiukan hoitoprotokollan luomista ja valvontaa sekä vastuulääkärin nimeämistä toiminnalle.

Hannu Koponen

Syöpäpotilaan sekavuus

Sekavuus on syöpäpotilaan ja hänen läheistensä hyvinvointia huonontava oire, jonka yleisyys lisääntyy sairauden edetessä. Riskitekijöiden huomioon ottaminen on tärkeää sekavuuden ehkäisyssä ja hoidossa. Lääkkeet ovat tavallisimpia sekavuuden syitä, ja potilaalta tulee lopettaa kaikki ei-välttämättömät lääkkeet. Sekavuuden hoidosta on vähän kontrolloituja tutkimuksia. Hoidossa tarvitaan usein lääkkeitä, joista neuroleptit ja bentsodiatsepiinit ovat käytetyimpiä. Lääkehoidon tulisi olla osa laajempaa moniammatillista hoitosuunnitelmaa.

Timo Leino

Viivästynyt puheenkehitys ja kielellisen kehityksen erityisvaikeus foniatrisena ongelmana

Lasten kehityksellisistä viiveistä puheen kehityksen viive on yleisin. Taustalta löytyvät syyt ovat moninaiset ja osa lapsista tarvitsee tutkimuksia ja seurantaa erikoissairaanhoidon tasolla. Koska kuntoutukseen kuluu merkittävä määrä rahaa, tulee jo varhaisessa vaiheessa kiinnittää huomiota häiriöiden erotusdiagnostiikkaan ja kuntoutuksen suunnitteluun. Kouluiässä kielelliset häiriöt saattavat aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja sitä kautta kielelliset ongelmat voivat vaikuttaa ammatinvalintaan ja koko aikuiseen elämään.

Mari Qvarnström, Taisto Leppäsaari

Kuntoutuksen vaikuttavuudesta tarvitaan enemmän tietoa

Kuntoutuksen vaikuttavuudesta tehty asiantuntijakatsaus osoittaa, että vaikuttavuudesta on vahvinta näyttöä pitkittyneissä alaselän kiputiloissa, aivohalvauspotilaiden akuutissa kuntoutuksessa ja vanhusten sairaalakuntoutuksessa sellaisissa tapauksissa, joissa vanhus on äkillisesti menettänyt toimintakykynsä sairastumisen tai tapaturman vuoksi.

Suvi Sariola