Neuroprotektio Parkinsonin taudissa - tarua vai totta

Idiopaattisen Parkinsonin taudin alulle panijoita voivat olla oksidatiivinen stressi, mitokondrioiden virhetoiminta, tulehdus tai neuronien eksitatiivinen toksisuus. Olisi teoreettisesti perusteltua yrittää hidastaa taudin etenemistä vaikuttamalla näihin mekanismeihin.

Kaisu Pitkälä

Paroksetiinin sivuvaikutukset johtunevat genetiikasta

On suhteellisen helppo ymmärtää, että saman häiriön hoitoon tarkoitetut lääkkeet vaikuttavat eri ihmisillä eri tavalla. Tällöin puhutaan farmakogenetiikkaan liittyvistä yksilöllisistä eroista. Vähemmän tiedetään siitä, miksi toiset saavat samasta lääkkeestä sivuvaikutuksia, toiset eivät. Onko tässäkin kyse periaatteessa samanlaisesta geneettisestä erosta? Tutkijat vertasivat paroksetiinia ja mirtatsapiinia koskevassa lääketutkimuksessa lääkkeen vaikutuskohdan eli serotoniini-2A-reseptorin ja sen hajoamiskohdan eli sytokromi-CYP2D6:n polymorfismia potilaiden kokemien sivuvaikutusten ja hoitokokeen keskeyttämisen kanssa. Hoitokokeen keskeyttäminen ja runsaat sivuvaikutukset olivat yhteydessä serotoniinireseptorin lokus HTR2A:n polymorfismin genotyyppi C/C kanssa siten, että mitä useampia C-alleeleja oli, sitä useammin potilas keskeytti kokeen. Vastaavaa yhteyttä ei ilmennyt mirtatsapiinilla eikä lainkaan CYP2D6-polymorfismissa. Näyttääkin ilmeiseltä, että intoleranssi paroksetiinille johtuu 5HT2A-reseptorin geneettisestä variaatiosta ja voitaisiin määrittää jo ennen kuin lääkehoito aloitetaan.

Raimo K.R. Salokangas

Naisten lisääntymisterveys Suomessa Tuloksia Finriski 2002 -tutkimuksesta

-Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää raskauskomplikaatioiden, lapsettomuuden, ehkäisyn ja hormonikorvaushoitojen yleisyyttä ja muutosta 25-64-vuotiailla naisilla.

Riitta Luoto - Tarja I. Kinnunen - Päivikki Koponen, Risto Kaaja - Satu Männistö - Erkki Vartiainen

Itsetuhoisten nuorten hoitomuodot

-Itsemurhat ovat nuorten, etenkin nuorten miesten, yleisimpiä kuolinsyitä. Mielenterveyden häiriöt, erityisesti masentuneisuus ja päihdeongelmat, aikaisemmat itsemurhayritykset, perheen pahoinvointi ja kuormittavat elämäntapahtumat ovat merkittävimpiä itsetuhoisuuden riskitekijöitä.

Mirjami U.I. Pelkonen - Mauri J. Marttunen

Milloin tulisi epäillä Sjögrenin oireyhtymää?

-Sjögrenin oireyhtymä on toiseksi yleisin tulehduksellinen reumatauti, ja sen ilmaantuvuus on huipussaan keski-ikäisessä naisväestössä.

Tapani Tuomiranta

Tuberkuloositartunnan torjunta sairaalassa

-Tuberkuloosi tarttuu hengitysteitse ilmassa leijuvien, tuberkuloosibakteereja sisältävien pienten hiukkasten välityksellä.

Asiantuntijaryhmän Suositus

Polven nivelrikko työikäisillä Sairaalahoito- ja päivärahakustannusten vertailu eri sairaanhoitopiireissä

-Polven nivelrikko on yleinen myöhemmän keski-iän vaiva, joka johtuu mm. ylipainosta ja toistuvasta kovasta kuormituksesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin työikäisten käyttämiä terveyspalveluja eri sairaanhoitopiireissä. Potilaat oli hoidettu sairaalassa polven nivelrikon vuoksi.

Veli Turunen - Arto Vehviläinen - Ilkka Vohlonen - Heikki Kröger

Hammashoitouudistuksen toteutuminen terveyskeskuksissa

-Vuoden 2002 lopussa poistettiin ikärajoitukset terveyskeskusten hammashoitopalveluista. Nyt koko väestön tulisi tarvittaessa saada hammashoitoa, niin kuin muutakin terveydenhoitoa, oman kuntansa terveyskeskuksessa.

Eeva Widström - Ilpo Pietilä - Jan Erkinantti

Estrogeenikorvaushoidon vaikutus sydän- ja verisuonisairauksien metabolisiin riskitekijöihin

19.12.2003 Oulun yliopisto

Anna Karjalainen

Ikääntyneiden kaatumisriskin tunnistus ei toimi riittävästi

19.12.2003 Oulun yliopisto

Markku Pirinen

Autosomaalisesti dominantisti periytyvän rakkulamunuais-taudin geneettinen tausta ja kliininen kuva Itä-Suomessa

19.12.2003 Kuopion yliopisto

Anne Lumiaho

Lyhyesti: IgM-gammapatian ennuste

IgM-luokan monoklonaalinen immunoglobulinopatia päätyy - jos on päätyäkseen - joko Waldenströmin makroglobulinemiaan tai lymfoomaan, kun taas IgA- ja IgG-luokan gammapatiat päätyvät myeloomaan. Minnesotassa on seurattu 213:a IgM-gammapatiapotilasta vuosina 1960-1994, keskimäärin 6,3 vuotta. Vain 17:lle kehittyi lymfooma, 6:lle Waldenströmin tauti, 3:lle primaarinen amyloidoosi ja 3:lle krooninen lymfaattinen leukemia. 15 vuoden seurannan kohdalla 15 % kohortista oli kehittänyt verimaligniteetin, mutta 65 % oli ehtinyt kuolla gammapatiasta riippumattomiin sairauksiin, ensi sijassa valtimokovettuman komplikaatioihin. Sinänsä siis IgM-gammapatian hematologinen ennuste on varsin lohdullinen.

Robert Paul

Lyhyesti: Sildenafiilia keuhkovaltimopaineen nousuun?

Suurin piirtein samalla otsikolla käsiteltiin tällä palstalla (SLL 2001;56:1283) itävaltalaisten alustavia tutkimuksia samasta asiasta sioilla kolme vuotta sitten. Nyt asialla ovat saksalaiset ja britit, ja työ on tehty rotilla. Tulokset ovat lupaavia: sildenafiili (Viagra) auttaa rottien pulmonaarihypertoniaan ja cor pulmonaleen myös pitkäaikaiskäytössä. Pääkirjoituksessa perätään lukuisten kokeellisten raporttien ja tapausselostusten jälkeen myös lumekontrolloidun ihmisillä tehdyn kolmen kuukauden monikeskustutkimuksen tuloksia. Näitä olisi näillä näkymin luvassa maaliskuussa tänä vuonna. Kyse on mielenkiintoisesta sovelluksesta paremmin muilla sektoreilla tunnetulle lääkkeelle, mutta mikäs olikaan sildenafiilille alun perin ajateltu indikaatio?

Hannu Puolijoki

Lisätehoa dementian hoitoon

Memantiini on ns. NMDA (N-metyyli-D-aspartaatti) -reseptorin salpaaja, joka vaikuttaa toisenlaisella mekanismilla dementiaa hidastavasti kuin aiemmat asetyylikoliiniesteraasin estäjät (AKE). Memantiinia on tutkittu ja käytetty eniten keskivaikean ja vaikean dementian hoidossa. Olisikin teoreettisesti perusteltua yhdistää AKE:a ja memantiinia dementian hoidossa. Satunnaistetulla, sokkoutetulla ja kontrolloidulla asetelmalla selvitettiin donepetsiiliä jo saavien keskivaikeasti ja vaikeasti dementoituneiden potilaiden joukossa, tuoko memantiini lisätehoa dementian hoitoon. Yhteensä 404 potilasta satunnaistettiin kahteen ryhmään, joista toinen sai donepetsiilia 5-10 mg/vrk sekä memantiinia 5-20 mg/vrk ja toinen donepetsiilin lisäksi lumetta.

Kaisu Pitkälä

Keuhkosyöpään leikkauksen jälkeen solunsalpaajaa

Keuhkosyöpä on yleinen ja huonoennusteinen tauti. Vain pienelle osalle potilaista voidaan harkita leikkausta, joka on ainoa taudin parantava hoito. Osa leikatuistakin potilaista saa taudin uudelleen. Monissa syövissä leikkauksen jälkeen annettava solunsalpaajahoito eli ns. liitännäishoito vähentää taudin uusiutumisen riskiä. Aiemmissa tutkimuksissa leikkauksen jälkeen annetusta solunsalpaajasta ei ole ollut hyötyä keuhkosyöpäpotilaille.

Sirkku Jyrkkiö

Erillinen haimansiirto ei ole valinnaishoito

Kun Suomessa vielä pohditaan haimansiirtoja, on niitä USA:ssa tehty pian kymmenen vuoden aikana yli 5 000. Haimansiirron indikaationa pidetään hyvin labiilia diabetesta. Jos potilas tarvitsee munuaissiirron diabeettisen nefropatian takia, on syytä tehdä haimansiirto - jos semmoisen meinaa tehdä - saman leikkauksen yhteydessä, sillä tämä vähentää leikkauskomplikaatioita ja immuunisuppressio hoituu samalla. Erilliseen haimansiirtoleikkaukseen liittyy erityisiä riskejä ja siksi siihen suhtaudutaan maailmalla ristiriitaisesti.

Robert Paul

Immunologiset muutokset syynä neuraaliputken sulkeutumishäiriöihin?

Neuraaliputken tavallisia kehityshäiriöitä ovat aivottomuus ja selkärankahalkio. Hedelmöitysajankohtana ja embryogeneesin aikana äidille annettu foolihappo vähentää näiden kehityshäiriöiden esiintyvyyttä jopa 70 %, myös silloin, kun äidillä ei voida todeta foolihappopuutosta. Foolihappo vaikuttaa sikiön kudoksissa, istukassa ja sikiökalvoissa sijaitsevien foolihapporeseptorien kautta neuraalikudosten kehitykseen. Näissä reseptoreissa voi olla geneettisistä syistä johtuvia häiriöitä. Myös immunologiset tekijät voivat häiritä reseptorien toimintaa. Tämä ilmeni, kun verrattiin seerumin foolihapporeseptorivasta-aineiden esiintyvyyttä terveen lapsen saaneilla naisilla ja niillä äideillä, joiden lapsella oli kyseinen kehityshäiriö. Jälkimmäisessä ryhmässä vasta-aineita oli merkitsevästi enemmän. Vasta-aineet estivät foolihapon sitoutumista sikiökalvojen, istukan ja epidermiksen solulinjoissa. Tämän autoimmunisaation syytä ei tiedetä, mutta tutkijat olettivat taustalla voivan olla vasta-ainetuotannon käynnistyminen aikaisemman keskenmenon yhteydessä. Korkea foolihappopitoisuus voisi johtaa vasta-aineiden syrjäytymiseen reseptorissa ja turvata siten sikiön riittävän foolihappotason.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Psyykkisesti sairaat ovat myös väkivallan uhreja

Psyykkisesti sairaiden aiheuttamia väkivallantekoja on meilläkin korostettu sairaansijojen vähentämisen yhteydessä. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa: psyykkisesti sairaat joutuvat tavallista useammin myös väkivallan kohteiksi. Tuoreessa englantilaisessa tutkimuksessa haastateltiin lähes 700 psykoosipotilasta ja kysyttiin heidän kokemuksistaan haastattelua edeltäneen vuoden aikana. Potilaista 16-18 % oli joutunut väkivallan uhriksi. Väkivallan uhrit olivat muita potilaita useammin huumeenkäyttäjiä, itsekin väkivaltaisia ja heillä oli usein oheissairautena persoonallisuuden häiriö. Kun potilaiden oman väkivaltakäyttäytymisen osuus otettiin huomioon, oli riski joutua väkivallan uhriksi kaksi kertaa niin suuri kuin väestössä keskimäärin. Voidaankin todeta, että yhteiskunnan suojafunktio ei kaikin osin toimi psyykkisesti sairaiden kohdalla. Tämä tulisi ottaa huomioon avohoitoa järjestettäessä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Vanhainkodeissakin kiusataan

Henkinen ja fyysinen väkivalta on tavallista myös vanhainkodeissa. Tutkittaessa 101 429 vanhainkotiasukasta heistä 294 oli joutunut toisen asukkaan aiheuttaman merkittävän fyysisen väkivallan uhriksi vuoden aikana. Joka kymmenes väkivallan uhri joutui toistuvasti ongelmiin muiden asukkaiden kanssa. Uhrit olivat muita useammin miehiä, dementoituneita ja heillä oli oireina vaeltelua, sosiaalisesti sopimatonta tai sanallisesti muita loukkaavaa käyttäytymistä. Dementiayksiköiden asukkailla oli selvästi muita suurempi riski joutua fyysisen väkivallan kohteeksi. Osalla dementoituneista asukkaista on taipumusta provosoida muissa asukkaissa väkivaltakäyttäytymistä.

(KP

Lyhyesti: Guaifenesiinilla vaikutusta yskänrefleksiin

Yskänlääkkeitä lienee kehitelty ja tutkittu niin kauan kuin lääketiedettäkin on harrastettu. Guaifenesiini on monille tuttu, yleinen aineosa yskänlääkkeissä ympäri maailmaa. Sen on yleisesti katsottu helpottavan yskää lisäämällä yskösten volyymia ja vähentämällä niiden viskositeettia. Nyt osoitettiin satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa (14 akuuttia hengitystieinfektiopotilasta ja sama määrä verrokkeja), että myös yskänrefleksin herkkyys laskee ko. lääkkeellä (400 mg kapselina tai lumelääke kahtena eri päivänä; yskärefleksin herkkyyttä tutkittiin kapsaisiinialtistuksella). Vaikutus voi olla sekä sentraalista että perifeeristä. Havainto on mielenkiintoinen, ja osoittaa, etteivät kaikki vanhat rohdot joutane romukoppaan.

Hannu Puolijoki