Lyhyesti: Bupropionista apua tupakasta vieroittamiseen

Yhdysvalloissa tutkittiin, ketkä hyötyvät bupropionista (Zyban, GSK) tupakasta vieroituksessa. Kohderyhmänä oli 615 yli 18-vuotiasta ja yli 15 savuketta päivässä tupakoivaa, joilla oli kuitenkin motivaatiota luopua tavastaan. Hoitojakson pituus oli seitsemän viikkoa ja tutkimuksessa kokeiltiin kolmea eri annosta lumelääkkeen ohella. Seurantaa jatkettiin vuoteen saakka. Tupakoitsijoita luokiteltiin tapojen, riippuvuuden ja sosiaalisen tilanteen mukssn (mm. Fagerströmin testi, muita tupakoivia perheessä jne.). Logistisella mallilla bupropionilla todettiin olevan annosriippuvasti vaikutusta kaikentyyppisillä tupakoijilla, joskin mm. vähäisempi savukemäärä ja miessukupuoli ennustivat bupropionin käytöstä riippumatta hyvää vastetta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Keliakian yleisyys lapsiväestössä

Ruotsalaiset tutkivat keliakian yleisyyttä 690 oireettomalta 2-3-vuotiaalta lapselta. Kapillaariverinäytteestä etsittiin IgA-luokan vasta-aineita gliadiinia ja endomysiumia kohtaan. Yhteensä 13 lapselta löytyi endomysiumvasta-aineita ja yhdeksältä näistä diagnosoitiin myöhemmin keliakia. Niistä 22 lapsesta, joilta löytyi gliadiini- mutta ei endomysiumvasta-aineita, keneltäkään ei löydetty keliakiaa. Oireeton keliakia löytyi siis 1,3 %:lta tutkituista lapsista. Kun samasta ikäluokasta oli ennestään tiedossa oireisen sairauden yleisyys (0,7 %), voivat tutkijat päätellä keliakian kokonaisesiintyydeksi 2 %.

Per Ashorn

Voiko ysköksen väristä päätellä keuhkotulehduksen astetta?

Keuhkosairauksien osastojen aamukierron rutiinitoimi on ainakin menneinä vuosina ollut runsaslukuisten potilaiden runsaitten yskösten laadun ja määrän tarkastelu - nykyään tosin potilaat yskivät kotona. Monelle (vanhemmalle) kollegalle on kehittynyt selkeä väriin perustuva arviointiskaala siitä, milloin määrätä esimerkiksi antibioottia ongelman hoitoon. Siksipä onkin mielenkiintoista lukea brittien ja yhden utahilaisen tutkimusta, jossa yskösten väriä pisteytettiin 0:sta (kirkas kuin vesi) 8:aan (syvän vihreä) ja arvioitiin, onko tämä havainnointi tuloksiltaan yhteydessä muihin tulehduksen merkkiaineisiin. Hypoteesinä oli, että väri on suorassa yhteydessä ysköksen myeloperoksidaasipitoisuuteen.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Sterilisaatio vähentää munasarjasyöpäriskiä

BRCA1- ja BRCA2-geenivirheet aiheuttavat naiselle 25-40 %:n riskin saada munasarjasyöpä. Tapaus-verrokkitutkimuksessa selvitettiin sterilisaatiossa tehdyn munanjohtimien ligeerauksen vaikutusta munasarjasyövän puhkeamiseen. BRCA1-geenivirheen kantajilla riski pieneni sterilisaation vaikutuksesta peräti 0,37:ään (95 %:n luottamusväli 0,21-0,63). Vastaavaa suojavaikutusta ei ilmennyt BRCA2-mutaation kantajilla. Aiempi ehkäisypillerien käyttö pienensi syöpäriskiä molemmissa ryhmissä. Mikäli BRCA1-kantaja oli käyttänyt ehkäisypillereitä ja hänelle oli myöhemmin tehty sterilisaatio, munasarjasyövän riski oli enää 0,28 (0,15-0,52) verrattuna tilanteeseen, jossa näitä ehkäisykeinoja ei oltu käytetty. Sterilisaation suojamekanismia ei tunneta, mutta on arveltu, että taustalla voisi olla infektioiden väheneminen tai munasarjan verenkierron muutos. Tutkimus suosittaa BRCA1-kantajille sterilisaatiota heti, kun lapsiluku on täynnä. Munasarjojen poisto voidaan siten lykätä myöhemmälle iälle.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Ryhmäpsykoterapia ehkäisee synnytyksen jälkeistä masennusta

Noin 10 % äideistä sairastuu synnytyksen jälkeen masennukseen. Vertailututkimuksessa selvitettiin odotusaikana annetun interpersoonallisen psykoterapian (neljä, kerralla tunnin kestävää ryhmäterapiaistuntoa) vaikutusta riskiäitien synnytyksen jälkeisen depression ilmaantumiseen. Synnytyksen jälkeisten kolmen kuukauden aikana sairastui depres-sioon vertailuryhmästä 33 % mutta interventioryhmästä ei kukaan. Näyttääkin siltä, että suhteellisen yksinkertaisella terapiatekniikalla voidaan ehkäistä synnytyksen jälkeistä masennusta.

Raimo Kr Salokangas

Voidaanko aikuisena sairastuneen tyypin 1 diabeetikon insuliinihoito aloittaa polikliinisesti?

Tyypin 1 diabetekseen sairastuneen insuliinihoito voidaan kokemuksemme mukaan aloittaa polikliinisesti, kun potilas on hyväkuntoinen ja yhteistyökykyinen, ketoasidoosin mahdollisuus on suljettu pois ja hoidon toteuttamiseen on muuten edellytykset. Hoidon aloittaminen polikliinisesti vaatii hoitoyksiköltä ennakkoluulottomuutta ja joustoa työjärjestelyissä, koska sairastuminen ei ole ennakoitavissa. Aiempaan osastolla toteutettuun insuliinihoidon aloitukseen verrattuna hoitotuloksessa ei ainakaan ensimmäisen vuoden aikana ole olennaista eroa, mutta kustannussäästö on selvä. Aika näyttää, onko varhain aloitetulla potilaan omahoidon korostamisella ja varhaisella hoitovastuun ottamisella suotuisa vaikutus diabeetikon hoitotulokseen pitkällä aikavälillä.

Paula Nikkanen, Pirkko Salmi, Tiinamaija Tuomi, Timo Sane

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 23/2001 Kommentteja

Alue-erot miesten alkoholikuolleisuudessa

Alkoholi on merkittävä tekijä siinä prosessissa, jonka tuloksena Pohjois- ja Itä-Suomen sekä pääkaupunkiseudun kokonaiskuolleisuus on muun maan keskiarvoa suurempi. Tutkimuksessa tarkastellaan yksilötasoisten ominaisuuksien vaikutusta alkoholikuolleisuuden jakautumiseen maamme eri alueiden välillä. Tarkastelun kohteena ovat 20-74-vuotiaiden miesten kuolemat, joihin alkoholi on liittynyt joko peruskuolemansyyn tai myötävaikuttavan syyn kautta.

Pia Mäkelä, Samuli Ripatti, Tapani Valkonen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 23/2001 Kommentteja

Oikeuskemiallisen tutkimuksen perusteella todetut myrkytyskuolemat vuosina 1998 ja 1999

Myrkytyskuolemien määrä ylitti tuhannen rajan vuonna 1990 ja on siitä lähtien pysytellyt samalla korkealla tasolla. Lääkeaineet aiheuttavat eniten myrkytyskuolemia, ja löydöksenä on yhä useammin morfiini tai heroiini. Alkoholimyrkytykset ovat toiseksi yleisin kuolemaan johtava ryhmä. Häkämyrkytyksiä on hieman yli sata vuosittain, mutta muiden myrkytysten osuus on vähäinen: kuolemantapauksia on kymmenkunta. Lasten myrkytyskuolemat ja myrkyttämällä tehdyt henkirikokset ovat meillä harvinaisia.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä, Jari Nokua, Riitta-Leena Ojansivu

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 23/2001 Kommentteja

Kudoksensisäinen sädehoito paikallisen eturauhassyövän hoidossa

Tutkimusmenetelmien kehittymisen ja miesten lisääntyneen aktiivisuuden johdosta eturauhassyöpä löytyy yhä varhaisemmassa vaiheessa. Perinteisten hoitojen rinnalle on tullut uusi hoitomuoto: eturauhasen kudoksensisäinen sädehoito eli brakyterapia, jossa säteilylähteinä toimivat isotooppijyväset asetetaan tietokonepohjaisen annossuunnitelman mukaisesti eturauhaskudoksen sisään. Brakyterapia vaatii suorittajalta tarkkuutta ja huolellisuutta, mutta ei rasita potilasta samalla tavalla kuin eturauhasen poistoleikkaus tai ulkoinen sädehoito.

Vesa Kataja, Tapani Lahtinen, Martti Ala-Opas

Traumaperäiset stressioireet ja niiden hoito - missä mennään

Psykiatrisen lääkärikunnan suhtautuminen erilaisten traumojen uhreille ja auttajille annettavaan debriefing-toimintaan on ollut hyvin kriittistä tieteellisen näytön puuttuessa sen hyödystä ja posttraumaattista stressioireyhtymää (PTSD) ehkäisevästä vaikutuksesta. Tutkimusten paradoksaalisena löydöksenä on jopa noussut pintaan näkemys menetelmän haitallisuudesta stressihäiriön mahdollisena aiheuttajanakin. Debriefing-menetelmän kannattajat ja siihen uskovat ovat vastaavasti pyrkineet osoittamaan tutkimustulosten heikkouksia ja toimintamallinsa oikeutusta ja välttämättömyyttäkin traumahoidon perusmenetelmänä.

Professori Juhana E. Idänpään-Heikkilä: Helsingin julistusta tarkasteltava kriittisesti monesta näkökulmasta

Juhana E. Idänpään-Heikkilä on toiminut WHO:n ja UNESCO:n perustaman Lääketieteen tiedejärjestöjen kansainvälinen neuvoston (Council for International Organizations of Medical Sciences, CIOMS) pääsihteerinä Genevessä viime vuodesta lähtien. Idänpään-Heikkilän mukaan ihmiseen kohdistuvien tutkimuksien on oltava eettisesti hyväksyttäviä, mutta silti on pystyttävä säilyttämään tutkimusasetelman tieteellinen sisältö ja rakenne. Ellei tässä onnistuta, tutkimus on tieteellisesti epäpätevä ja turha - siten myös epäeettinen.

Ulla Toikkanen

Voiko erikoissairaanhoidon kustannuksiin vaikuttaa?

Nykyaikaiset tietojärjestelmät mahdollistavat potilaskohtaisen seurannan hoidon eri tasoilla. Somaattisessa erikoissairaanhoidossa on selvästi todettavissa kustannusten kasautuminen kallishoitoisille, mutta varsin pienille potilasryhmille. Jo vajaan prosentin potilasmäärän hoito vaatii viidenneksen somaattisen erikoissairaanhoidon kustannuksista, 5 %:iin potilaista kuluu puolet ja 20 %:iin potilaista 80 % kustannuksista. Tavanomainen erikoissairaanhoidon potilaskunta, joka muodostaa noin 70 % potilaista, on hoidettava 10 %:lla kustannuksista. Somaattisen erikoissairaanhoidon järjestelymahdollisuudet näyttävät nykykäytännössä varsin vähäisiltä, ja kulujen hallinnassa vaikuttavat ratkaisevasti yksittäiset hoitopäätökset ja valinnat, jotka lopulta määrittävät hoidon tuotantohinnan.

Seppo Nieminen, Pirjo Lehtonen

Terveydenhoitajien ja kätilöiden kokeneisuus raskauden seurannassa

Useat syyt, kuten väestövastuisen toimintatavan käyttöönotto, ovat johtaneet siihen, että terveydenhuollon palvelut järjestetään nykyisin aiempaa pienemmissä yksiköissä. Asiakasmäärät ovat pienentyneet sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Eräiden suositusten mukaisesti yli 80:tä raskaana olevaa naista oli kyselytutkimuksen mukaan viimeksi kuluneen vuoden aikana hoitanut 26 % äitiysneuvolassa työskentelevistä. Vähenevien asiakasmäärien vuoksi varsinkin pienen väestöpohjan kuntien olisi hyvä luoda esimerkiksi yhteisiä toimintoja, jotta erityistaidon ylläpitäminen jollain erikoisalalla, kuten raskauden seurannassa, olisi mahdollista.

Saila Sormunen, Elina Hemminki, Päivikki Koponen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030