Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi

Raskauspahoinvointia esiintyy kolmella neljästä ja oksentelua puolella naisista alkuraskauden aikana. Hyperemeesiin sairastuu kuitenkin vain alle prosentti äideistä.

Risto Erkkola

Nuorten häiriintyneen syömiskäyttäytymisen riskitekijöitä

Nuorilla esiintyvät syömiskäyttäytymisen häiriöt ilmenevät eriasteisina asenteiden ja toiminnan poikkeavuuksina normaalista syömisestä vakavaan, henkeä uhkaavaan virheravitsemukseen.

Lea Hautala, Pirjo-Riitta Liuksila, Hannele Räihä, Simo Saarijärvi

Semanttisen muistin häiriöt neurologisissa sairauksissa

Alzheimerin tautiin, Parkinsonin tautiin ja MS-tautiin liittyvät muistihäiriöt ovat monimuotoisempia kuin aiemmin on oletettu.

Sari Laatu, Juhani Ruutiainen

Skolioosin seulontakäytäntö terveyskeskuksissa

Koululaisten ikäkausitarkastukset ovat avainasemassa idiopaattisen skolioosin varhaistoteamisessa. Skolioosi pitäisi löytää jo ennen nopean kasvukauden alkua, koska hoitamattomana siitä voi kehittyä huomattava epämuotoisuus.

Sirpa Astikainen, Juhani Merikanto, Jari Ylinen

Potilaiden ja henkilökunnan tyytyväisyyskyselyjen hyödyt kuntoutusosastolla Kokemukset Keski-Suomen sairaanhoitopiirissä 1993-2004

Potilaiden ja henkilökunnan tyytyväisyyden mittaamista pidetään tärkeänä hoidon laadun osana. Selvitimme kuntoutusosastolla usean vuoden aikana potilaiden ja hoitohenkilökunnan tyytyväisyyttä toimintaan.

Pertti Karppi, Mari Manninen, Mauri Kallinen, Jorma Mönkkönen, Markku Kauppinen

Biologiset ennustetekijät saattavat olla hyödyllisiä laadittaessa rintasyöpäennustetta

Rintasyöpäpotilaan ennustetta on perinteisesti pyritty arvioimaan kasvaimen levinneisyyden ja koon, paikallisten imusolmukkeiden etäpesäkkeiden sekä mahdollisten muualla elimistössä olevien etäpesäkkeiden perusteella. Immunohistokemiallisten laboratoriovärjäysten kehittymisen myötä kasvaimista voidaan nykyään tutkia erilaisia solujen kasvuun, erilaistumiseen ja jakautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Vaikka suurin osa näistä kasvainsolujen biologiaan vaikuttavista tekijöistä soveltuu vain tutkimuskäyttöön, osaa näistä tekijöistä voidaan nykyisin käyttää myös ennustetekijöinä arvioitaessa potilaan vastetta hoitoon tai arvioitaessa hänen ennustettaan.

Päivi Jalava-Karvinen

Varhaisesta hoidosta on hyötyä lasten Henoch-Schönleinin purppurassa

Henoch-Schönleinin purppura (HSP) on lasten tavallisin verisuonitulehdus. Tämä monioireinen, pääasiassa lapsilla esiintyvä tauti kuvattiin kirjallisuudessa jo 1801, mutta nimensä se sai 1900-luvulle tultaessa, kun tohtorit Schönlein ja Henoch olivat julkaisseet tutkimuksiansa erikoisesta ihon purppuraa, vatsakipuja, nivelkipuja ja munuaisoireita aiheuttavasta oireyhtymästä. Tautia on pidetty viattomana ja ohimenevänä sairautena, johon ei välttämättä tarvita hoitoa. Osalle lapsista tauti kuitenkin aiheuttaa sietämättömän kovia vatsakipuja taudin alkuvaiheessa, ja vajaalle puolelle sairastuneista kehittyy nefriitti, joka 1-3 %:lla johtaa vaikeaan munuaisen vajaatoimintaan ja munuaisen siirtoon. Taudin hoitoa ei tunneta, mutta kortikosteroideja ja immunosuppressiivisia lääkkeitä käytetään, vaikka kontrolloituja tutkimuksia niiden tehosta ei ole olemassa.

Jaana Ronkainen

Sytokiinien merkitys epilepsiassa

Kokeellisissa epilepsiamalleissa on todettu lisääntynyttä sytokiinituotantoa aivoissa epileptisten kohtausten yhteydessä, mutta kliinisiä tutkimuksia epilepsiapotilailla ei juurikaan ole tehty. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli etsiä epileptisten kohtausten yhteyttä sytokiiniverkoston aktivaatioon yksittäisten kohtausten sekä kroonisen epilepsian yhteydessä. Tutkimuksessa määritettiin sytokiinipitoisuuksia selkäydinnesteestä ja plasmasta toonis-kloonisten kohtausten jälkeen eri ajankohtina. Lisäksi mitattiin tulehdukseen liittyviä parametrejä verestä samoilta potilailta ja etsittiin korrelaatiota sytokiinituotantoon. Vaikeahoitoista kroonista epilepsiaa sairastavilla potilailla sytokiinien alkuperää arvioitiin vertaamalla plasman sytokiinitasoja veren monosyyttien kykyyn tuottaa sytokiineja. Tutkimuksessa selvitettiin myös sytokiinien geneettisen monimuotoisuuden esiintyvyyttä vaikeahoitoista epilepsiaa sairastavilla potilailla.

Jukka Peltola

Sydäninfarktipotilaiden hoito on tehokasta lääkärihelikopterin tukeman ensihoitojärjestelmän antamana

Akuutin sydäninfarktin on hoidon päätavoite on tukkeutuneen suonen pikainen avaaminen. Aika, joka kuluu sepelvaltimon tukkeutumisesta suonen avautumiseen, on tärkeimpiä potilaan selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin sairaalan ulkopuolisen lääkärijohtoisen ensihoitojärjestelmän toimintaa ja merkitystä.

Olli Väisänen

Tyypin XIII kollageenin solunulkoisen osan entsymaattinen irrotus

Tyypin XIII kollgeeni on solukalvolla oleva kollageeniproteiini, jota löytyy erityisesti solun tarttumisrakenteista. Lisäksi tyypin XIII kollageenia tavataan myös solunulkoisesta tilasta, jonne se pääsee, kun sen solunulkoinen osa, ns. ektodomeeni, on entsymaattisesti tullut irrotetuksi kalvolla kiinni olevasta osastaan.

Marja-Riitta Väisänen

Tyypin XIII kollageeni osallistuu sydän- ja verenkiertojärjestelmän kehityksen sekä luun muodostuksen säätelyyn siirtogeenisillä hiirillä

Monien perinnöllisten sairauksien taustalta on löydetty muutoksia kollageenien geeneissä. Tyypin XIII kollageeni on solukalvoproteiini, joka toimii solun ja soluväliaineen välisessä vuorovaikutuksessa. Sitä tuotetaan useimmissa kudoksissa sekä sikiökehityksen aikana että aikuisella yksilöllä. Väitöstutkimuksessa pyrittiin selvittämään tyypin XIII kollageenin tarkempia tehtäviä siirtogeenisen hiirimallin avulla.

Riikka Ylönen

Aktiivinen verisuonikirurgia vähentää alaraaja-amputaatioita

Yleisin alaraaja-amputaatioiden syy on jalan kriittinen hapenpuute, joka ilmenee leposärkynä, haavaumina tai kuoliona. Amputaatioiden ehkäisy on yksi verisuonikirurgian tärkeimmistä tehtävistä. Väitöstutkimus osoitti, että aktiivisen verisuonikirurgian ja vähäisen amputaatiomäärän välillä on väestötasolla selvä yhteys.

Elina Eskelinen

Autoimmuniteetista molekyylitasolla

APECED (autoimmuuni polyendokrinopatia, kandidoosi, ektodermidystrofia) on harvinainen suomalaiseen tautiperintöön kuuluva sairaus, jota sairastaa hieman alle 100 suomalaista. Oireyhtymä koostuu useista eri elimiin kohdistuvista tautikomponenteista. Tyypillisiä sisäeritysrauhasten toiminnan häiriöitä ovat lisäkilpirauhasen vajaatoiminta, lisämunuaiskuoren vajaatoiminta eli Addisonin tauti ja tyypin 1 diabetes. Oireyhtymään liittyy ihon ja limakalvojen immuunipuolustuksen häiriö, ja lähes kaikilla suomalaisilla potilailla on ainakin jossakin elämänsä vaiheessa krooninen hiivatulehdus, yleisimmin suun limakalvoilla.

Jukka Pitkänen

Lantion sädehoito lisää murtumavaaraa

Naisen elinikäinen lonkkamurtuman riski on 17 %. Lonkkamurtuma lisää kuolleisuutta 10-20 %. Yli 50-vuotiaiden naisten kuolemista 1 % liittyy lonkkamurtumaan - kuolleiden määrä vuodessa on sama kuin haimasyöpään menehtyy vuosittain. Lantion alueen sädehoitoa käytetään synnytinelinsyöpien ja peräsuolen ja peräaukon syöpien hoidossa. Tutkimuksessa selvitettiin 6 428:n yli 65-vuotiaan lantion alueen syöpään sairastuneen naisen murtumariskiä. Sädehoidon saaneista 27 %:lla oli lantion alueen murtumia. Sädehoitamattomilla murtumia todettiin 17 %:lla potilaista. Muiden luiden murtumien määrissä ei ollut eroa. Puolet murtumapotilaista ei pärjännyt enää kotioloissa, vaan he tarvitsivat pitkäaikaista hoivaa. Sädehoidolla parannetaan syöpää, mutta sädehoitoon liittyy pitkäaikaishaittoja, joista sädehoitoalueen luuston murtumariski on yksi. Sädehoidon hyödyt ja haitat pitää puntaroida syövän hoitosuunnitelmaa laadittaessa.

Sirkku Jyrkkiö

Timololi ei ehkäise kirroosipotilaan ruokatorvikohjuja

Sehän tiedetään, että epäselektiiviset beetasalpaajat vähentävät portapainetta ja vaariksvuotoja. Mutta valitettavasti ainakaan timololi ei estä kohjujen syntymistä eikä niiden vuotamista kirroosipotilailla. 213 kirroosipotilasta sai 5-80 mg timololia tai lumetta päivittäin keskimäärin runsaan vuoden ajan. Säännöllisten skopioiden perusteella hoitoryhmään ja lumehoitoa saaneiden ryhmään ilmaantui yhtä usein uusia vaariksia tai niiden vuotamista (40 %:lle). Haittoja oli tietenkin kyseisillä timololiannoksilla hoitoryhmässä enemmän.

Robert Paul

Myös pienimolekyylinen hepariini aiheuttaa trombopeniaa

Fraktioimaton hepariini aiheuttaa trombopeniaa vajaalle prosentille käyttäjistä. Fraktioidun eli pienimolekyylisen hepariinin kohdalla ei ole tiedetty, mikä on trombopenian ilmaantuvuus. Italialaisessa monikeskustutkimuksessa seurattiin prospektiivisesti yli 1 750:n pienimolekyylistä hepariinia saaneen potilaan trombosyyttilukua. Jos lukema laski yli 50 % hoidon aikana, pidettiin tätä hepariinin aiheuttamana trombopeniana, ellei muuta ilmeistä syytä tarjoutunut. Edellytettiin, että potilailla oli hepariiniin liittyviä IgG-luokan vasta-aineita.

Robert Paul

Sildenafiili auttaa keuhkovaltiomopaineen nousuun

Tällä palstalla on referoitu mm. eläinkokeissa saatuja havaintoja sildenafiilin tuomasta lievityksestä keuhkovaltimopaineen nousuun. Vähitellen on alkanut kertyä myös kliinisiä tutkimuksia asiasta. Nyt julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kaksoissokeasti lumelääkkeen sekä kolmen eri sildenafiiliannoksen (suun kautta 20, 40, 80 mg x 3/pv) vaikutusta 12 viikon aikana keuhkovaltimopaineen noususta kärsivillä. Paineen nousu aiheutui joko itsenäisestä syystä, sidekudossairaudesta tai systeemi- ja pulmonaariverenkierron välisestä suntista. Potilaita oli yhteensä 278. Pääasiallinen selvityksen kohde oli muutos 12 minuutin kävelymatkan pituudessa. Testijakson jälkeen jatkettiin aktiivisella lääkeaineella vuoden ajan annoksia ylöspäin titraten.

Hannu Puolijoki

Baaritupakoinnin kielto vähensi työntekijöiden altistusta merkittävästi

Irlannin tasavallan tupakkalainsäädäntöä uusittiin vuonna 2004, jolloin tupakointi kiellettiin kaikilla työpaikoilla. Lain vaikutusta työtekijöiden altistukseen baareissa selvitettiin tutkimalla 288 tupakoimatonta työntekijää ennen lain voimaantuloa ja sen jälkeen. Vertailuryhmäksi otettiin 41 vastaavaa henkilöä Pohjois-Irlannin baareissa työskentelevistä.

Aulikki Nissinen

Vasta-aiheet voivat vaarantaa terveytesi - esimerkkinä metformiini?

Näin provosoivasti otsikoivat saksalaiset kollegat katsauksensa metformiinin nykyisistä vasta-aiheista. Metformiini vähensi kokonaiskuolleisuutta UKPDS-tutkimuksessa yli kolmanneksen. Niinpä sen käyttö tyypin 2 diabeteksen hoidossa onkin jatkuvasti lisääntymässä huolimatta monista valmisteyhteenvedossa mainituista vasta-aiheista. Jonkinasteisesta vasta-aiheisuudestaan huolimatta metformiinia käytetään menestyksellä ja aika yleisesti mm. lievässä sydämen vajaatoiminnassa, kuten tälläkin palstalla on aiemmin todettu.

Juhani Airaksinen

Paikallisen eturauhassyövän sädehoito ja hormonaalinen hoito

Ennen prostatektomiaa annettu hormonaalinen hoito vähentää kasvainkudoksen määrää. Sädehoitoon liitettynä 3-6 kuukauden hormonaalinen hoito pidentää tautivapaata aikaa ja parantaa eloonjäämistä. Australiassa satunnaistettiin 802 paikallista eturauhassyöpää (T2b-T4) sairastavaa miestä saamaan ennen sädehoitoa ja sen aikana 3 tai 6 kk ajan goseriliinia, joka aiheuttaa kemiallisen kastraation. Kolmas ryhmä sai pelkän sädehoidon. Hormonaalisen hoidon saaneilla paikallisia uusiutumia oli merkitsevästi vähemmän kuin pelkän sädehoidon saaneilla (riskikerroin 0,42). Samoin tautivapaa aika oli pitempi (0,56), etäpesäkkeinen tauti oli harvinaisempaa (0,67) ja hormonaalisen hoidon saaneista suurempi osa oli elossa (0,56) kuuden vuoden seurannan jälkeen. Kuuden kuukauden hoidolla saatiin parempi tulos kuin 3 kk:n hoidolla. On vielä epäselvää, paljonko hormonaalisen hoidon pitkittäminen 9-24 kk ajaksi antaisi lisähyötyä. Yli vuoden pituisesta hoidosta alkaa aiheutua myös haittoja. Suuren riskin eturauhassyövän sädehoitoon kuuluu liittää hormonaalinen hoito, ja se kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen sädehoitoa.

Sirkku Jyrkkiö