Statiinit vähentävät vakavia rytmihäiriöitä?

Statiinit näyttävät parantavan vajaatoimintapotilaan ennustetta ja pienten tutkimusaineistojen perusteella ne saattavat vähentää myös henkeä uhkaavia rytmihäiriöitä tässä potilasryhmässä. MADIT-2-tutkimuksessa selviteltiin rytmihäiriötahdistimen tehoa laajan sydäninfarktin jälkeen. Tutkimukseen osallistuneiden yli 650 amerikkalaisen potilaan statiininkäyttö analysoitiin tarkkaan ja sitä verrattiin seurannan aikana ilmenneisiin sydänkuolemiin tai kammiotakykardia- tai kammiovärinäepisodeihin. Statiinien käyttö oli potilailla varsin epätyydyttävää. Yllä mainittuja päätetapahtumia ilmeni merkittävästi enemmän potilailla, jotka eivät saaneet statiinihoitoa. Tähän kontrolloimattomaan tutkimukseen liittyy virhelähteitä, mutta statiineilla saattaa olla suoraa antiarytmista vaikutustakin, tai rytmivaikutus voi välittyä plakkien stabiloitumisen kautta.

Juhani Airaksinen

Milloin prostatan elektroresektiolla diagnoosiin

Prostatan elektroresektion (TURP) käyttöä karsinoomadiagnostiikassa koskeva kirjallisuus on harvalukuinen. Siitä tehdyssä katsauksessa todetaan menetelmän olevan yleensä tarpeeton, koska asiansa osaava urologi kykenee diagnosoimaan merkittävän prostatakarsinooman alle 60 gramman rauhasessa transrektaalisen kaikuohjauksen avulla otettavin näyttein. Yksittäisillä potilailla kuitenkin käy niin, että PSA jatkaa nousuaan ilman varmaa diagnoosia. Silloin voidaan turvautua TURPiin, jos mahdollisesti saatava karsinoomadiagnoosi johtaa kuratiiviseen hoitoon tai potilaalla on prostatan aiheuttama virtsatieobstruktio. Ilman tätäkin osa potilaista hyötyy, koska toimenpide voi laskea PSA:n normaaliksi, mikä on omiaan lievittämään potilaan ja urologinkin tuskaa. Ainakin jäljelle jäävä pienempi prostata on helpommin biopsoitavissa, jos PSA alkaa uudelleen nousta.

Ovatko lääkärien arvioinnit peruskoulutuksestaan muuttuneet 15 vuoden aikana?

Suomalainen lääkärikoulutus on muuttunut viimeisten vuosien aikana merkittävästi. Kuinka hyvin lääkärikoulutus sitten vastaa käytännön työn vaatimuksia? Tästä saadaan luotettavaa näyttöä viisitoista vuotta jatkuneen seurantatutkimuksen avulla.

Harri Hyppölä, Esko Kumpusalo, Hannu Halila, Kari Mattila, Jukka Vänskä, Santero Kujala, Irma Virjo, Mauri Isokoski

Haimasyövän ennustetekijät

Haiman duktaalinen syöpä on kolmanneksi yleisin maha-suolikanavan pahanlaatuisista kasvaimista paksusuolisyövän ja mahasyövän jälkeen. Vuonna 2003 haimasyöpään sairastui Suomessa 844 potilasta. Haimasyövän riskitekijöitä ovat tupakointi ja krooninen haimatulehdus. Haimasyöpä on tunnettu huonon ennusteen vuoksi: lähes kaikki potilaat kuolevat viiden vuoden kuluessa. Haimasyövän ensi oireet ovat vähäiset ja tauti etenee nopeasti, joten oireiden ilmaantuessa syöpä on usein jo levinnyt eikä parantavaa hoitoa voida antaa. Haimasyövän tyyppileikkaus on pankreatikoduodenektomia, jossa poistetaan haiman pää ja pohjukaissuoli. Leikkaushoitoon voidaan yhdistää solunsalpaajahoito. Valitettavasti taudilla on tapana uusia, joskin hoitotulokset ovat viime vuosina selvästi parantuneet.

Anne Juuti

Uutta tietoa insuliiniresistenssin kehittymisestä

Kolesterolin tehtävänä on toimia solukalvojen rakennekomponenttina. Kolesterolin määrä kalvoissa säätelee monia niiden ominaisuuksia, kuten jäykkyyttä ja läpäisevyyttä. Viime vuosina on todettu, että kolesteroli ja eräät muut solukalvon lipidit voivat keskenään muodostaa muuta kalvoa järjestäytyneempiä alueita. Näitä alueita kutsutaan lipidilautoiksi, ja niiden on ehdotettu osallistuvan moniin solun toimintoihin, kuten solusignalointiin. Solun ulkokalvolla sijaitseva insuliinireseptori (IR) on tärkeä signalointimolekyyli, johon sitoutumalla insuliini välittää vaikutuksensa kohdesoluihinsa. Lipidilauttojen on ehdotettu osallistuvan IR:n ja sen signalointisysteemin toimintaan, mutta tutkimus on tähän mennessä keskittynyt rasvasoluihin. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin lipidilauttojen ja solukalvon kolesterolin merkitystä IR:n toiminnalle maksasoluissa. Maksa on tärkeä insuliinin kohdekudos, jolla on keskeinen rooli sekä sokeri- että rasva-aineenvaihdunnan säätelyssä.

Saara Vainio

Ihotautilääkärin potilaalla voi olla suuri osteoporoosiriski

Systeemisiä glukokortikoideja määräävät potilailleen eniten reumalääkärit, keuhkolääkärit ja ihotautilääkärit. 30-50 % potilaista, joita on hoidettu pitkään peroraalisella glukokortikoidilla, saa ennemmin tai myöhemmin osteoporoottisen murtuman. Osteoporoosiriski suurenee jo 3 kuukauden hoidon jälkeen, ja osteoporoosi on todettavissa jo ennen mustelmaherkkyyttä ja ihon ohenemista. Tuoreen katsauksen kirjoittajat suosittelevat, että kaikki potilaat, joille aloitetaan todennäköisesti yli kolme kuukautta kestävä peroraalinen kortikosteroidihoito, arvioidaan heti osteoporoosiriskin suhteen ja riskiä ryhdytään ehkäisemään. Keinoja ovat kalsiumin ja D-vitamiinin yhdistelmävalmisteen aloittaminen, liikuntaharrastuksen suositteleminen, kahvin, alkoholin ja tupakoinnin rajoittaminen, kaatumisriskin arviointi ja kortikosteroidiannoksen pienentäminen niin pian kuin mahdollista. Bisfosfonaattilääkitys tulisi aloittaa, jos potilas on yli 65-vuotias mies tai postmenopausaalinen nainen. Samoin jos potilaalle on jo aikaisemmin tullut luunmurtuma pienestä rasituksesta tai jos prednisoniannos on yli 20 mg, bisfosfonaattilääkitys olisi myös heti aiheellinen.

Sirkku Peltonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030