Paikallisen melanooman levinneisyyden selvittämiseen ei tarvita PET-tutkimusta

Melanooman ensilinjan hoito on kirurgista. Jos tauti on laajasti levinnyt, kirurgiset toimenpiteet ovat yleensä tarpeettomia, ellei yksittäisten metastaattisten etäpesäkkeiden radikaalileikkaus tule kyseeseen. PET-tutkimuksesta on odotettu välinettä, jolla voitaisiin havaita mahdollinen laajempi levinneisyys ajoissa. Retrospektiivisessä tutkimuksessa potilaiden (n = 64) melanooma oli luokitukseltaan T2-4, eikä kliinistä epäilyä laajemmasta levinneisyydestä ollut. PET ei paljastanut kenenkään kohdalla piilevää metastasointia. Kahdella potilaalla oli väärä positiivinen löydös. Potilaista 19:llä oli imusolmukkeessa metastaasi. PET löysi näistä vain 2. Tässä potilassarjassa PET-tulos ei muuttanut hoitosuunnitelmaa. Varhaisen vaiheen melanooman diagnostiikassa PET-tutkimuksesta ei näytä olevan hyötyä. PET-tutkimuksesta on käytettävissä olevan tiedon mukaan apua vasta silloin, kun on kliinisesti epäiltävissä metastasointi, joka ei tule muilla menetelmillä esille.

Sirkku Jyrkkiö

Laparoskooppinen vai avoin fast track -paksusuolikirurgia?

Brittiläisessä monikeskustutkimuksessa haluttiin selvittää saadaanko tehostetulla toipumisohjelmalla (fast track) eroa tähystys- ja avokirurgian välille. Kirjallisuudessa on aiemmin osoitettu, että tehostetulla ohjelmalla potilaat toipuvat nopeammin kuin perinteisesti hoidetut. Näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että tähystysleikatut toipuisivat paremmin kuin avoleikatut fast track -potilaat.

Tom Scheinin

Selittääkö perimä kahvin sydäninfarktiriskin?

Tutkimustulokset kahvin ja sydäninfarktin yhteydestä ovat ristiriitaisia. Epäselviä kysymyksiä on useita, mm. kofeiinin merkitys infarktin vaaratekijänä. Kanadalais-costaricalainen tutkijaryhmä vertasi kahden geneettisesti erilaisen ryhmän riskiä: niiden, joiden kofeiinimetabolia oli nopea (homotsygootti CYP1A2*1A alleeli) ja niiden, jotka omaavat hitaan metabolian (variantti CYP 1A2*1F). Costa Ricassa tehtyyn tutkimukseen tuli vuosina 1994-2004 yhteensä 2 014 ensimmäistä infarktiaan sairastavaa potilasta, joille otettiin väestöstä sama määrä verrokkeja. Tutkimuksessa selvitettiin mm. juodun kahvin määrä vuorokautta kohti. Molemmissa ryhmissä oli reilut 50 % hitaan metabolian omaavia. Sydäninfarktiriski oli lisääntynyt hitaan metabolian ryhmään kuuluvilla; se oli 1,36 kolme ja 1,64 neljä kuppia kahvia päivittäin juovilla. Vastaavasti nopeilla riski ei lisääntynyt ollenkaan, kahvilla oli jopa suojaava vaikutus 2-3:n kahvikupillisen juojilla. Nuoremmilla hitaan metabolian omaavilla henkilöillä riski oli jonkun verran suurempi; se kasvoi nautitun kahvimäärän noustessa yhdestä neljään kuppiin seuraavasti: 1,00, 1,24, 1,27, 2,33. Nuoremmilla nopeilla metaboloijilla suojaava vaikutus oli taas selvä: 1,00, 0,48, 0,57, 0,83. Tulosten mukaan kahvissa oleva kofeiini näyttäisi lisäävän infarktiriskiä hitaan metabolian omaavilla henkilöillä.

Aulikki Nissinen

Viabiliteetin puuttuminen ei aina este revaskularisaatiolle

Revaskularisaatiopäätökset vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa ovat usein ongelmallisia. Toimenpiteisiin liittyy selvästi normaalia suurempi riski, ja toisaalta toimenpiteen hyöty on kyseenalainen, jos revaskularisaatio kohdistuu pääosin arpikudokseen. Kudoksen elinvoiman (viabiliteetin) arvio kuuluukin aina hoitopäätösarvioon ja PET-tutkimus on osoittautunut parhaaksi viabiliteetin tutkimusmenetelmäksi. Valitettavasti viabiliteettiarvion merkityksestä revaskularisaation perusteena on kovin vähän satunnaistettua tutkimustietoa.

Juhani Airaksinen

Uusia kudosmerkkiaineita eturauhassyövän diagnostiikkaan ja ennusteen arviointiin

Eturauhasen syövän etenemisen mekanismien parempi tunteminen täsmentäisi taudin ennusteen arviointia, joka nykyisin pohjautuu syövän erilaistumisasteen ja levinneisyyden määrittämiseen. Tämän väitöskirjan osatutkimukset käsittelivät eturauhassyövän syntyyn, etenemiseen sekä leikkaushoidon jälkeiseen ennusteen arviointiin liittyviä kliinisiä muuttujia ja potentiaalisia uusia kudosmerkkiaineita. Tutkimuksen aineistona olivat TYKS:ssa vuosina 1986-2002 eturauhasen totaalipoistolla hoidetut syöpäpotilaat. Perinteisten kudospatologisten menetelmien lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin solu- ja molekyylibiologisia tutkimusmenetelmiä.

Tuomas Mirtti

Minimiliikunta vaihdevuosi-iässä

Vaihdevuosien aikana elimistön pienenevä estrogeenipitoisuus saattaa edistää naisen verenkierto- ja hengityselimistön kunnon ja lihasvoiman heikkenemistä, luiden haurastumista sekä painon nousua, erityisesti jos nainen ei harrasta liikuntaa. Nämä kaikki lisäävät riskiä sairastua yleisiin kansantauteihin, joten liikunta olisi erityisen tärkeää tässä elämänvaiheessa. Liikuntasuositusten taustatieto on kerätty väestötutkimuksista ja liikuntaharjoittelututkimuksista, joita on tehty valtaosin miehille. Näin ollen niitä ei sellaisenaan voida yleistää koskemaan vaihdevuosi-ikäisiä naisia.

Tuula-Maria Asikainen

Keskushermostoa rappeuttavan JNCL-taudin solutason syntymekanismit

Juveniili neuronaalinen seroidilipofuskinoosi (JNCL, Battenin tauti) on peittyvästi periytyvä keskushermoston rappeumasairaus, jonka tyypillisiä piirteitä ovat etenevä näön heikkeneminen, sokeus, epilepsia sekä henkinen ja fyysinen taantuminen, jotka johtavat ennenaikaiseen kuolemaan varhaisella aikuisiällä. JNCL johtuu virheistä CLN3-geenissä, mutta vastaavan CLN3-proteiinin toiminta ja JNCL-taudin syntymekanismit ovat tuntemattomia. Taudin oireet keskittyvät yksinomaan keskushermostoon ja siksi on tärkeää tutkia tautia aivokudoksessa ja hermosoluissa.

Kaisu Luiro

Ampuma- ja räjähdysvammat Suomessa 1985-2004

Sairaalahoitoa vaativat ampumavammat ovat Suomessa vähentyneet vuodesta 1980-luvun lopun 5,1 tapauksesta 100 000 henkilövuotta kohden (254 kpl) vuoden 2003 enää vain 2,6 tapaukseen 100 000 henkilövuotta kohden (133 kpl). Tämä väheneminen perustui ensi sijassa tapaturmaisten vammojen vähenemiseen, kun sen sijaan väkivaltaisissa ampumavammautumisissa ei selvää pysyvämpää muutosta havaittu. Kuolemaan johtaneissa ampumavammoissa havaittiin pieni väheneminen viimevuosina. Ylivoimaisesti merkittävin riskitekijä ampumiselle on itsemurhayritys.

Ilkka Mäkitie

C- ja E-vitamiinilisä voi haitata sikiön kasvua

Pre-eklampsiaan liittyy oksidatiivisen stressin, vasokonstriktion ja hyytymisjärjestelmän piiriin kuuluvia verenkiertoelimistön muutoksia. Muutoksia on yritetty paremman puutteessa ehkäistä mm hepariinilla, asetyylisalisyylihapolla ja tunnetuilla antioksidanteilla, mm C- ja E-vitamiinilla. Tulokset eivät ole olleet vakuuttavia, vaikka muutamissa tutkimuksissa on todettu hoidoilla olevan pre-eklampsialta suojaavia ominaisuuksia. 2 410 potilaan lumekontrolloitu ja satunnaistettu tutkimus toi esille jopa E- ja C- vitamiinilisän haitallisia puolia. Hoitoryhmä, joka muodostui pre-eklampsiariskissä olevista naisista, aloitti loppuraskauden käsittävän vitamiinitablettien syömisen 14.-21. viikoilla. Annokset noudattivat yleisiä, Yhdysvalloissa raskauden ajaksi suositeltuja määriä, C-vitamiini 1 000 mg/pv ja E-vitamiini 400 KY/pv. Lumelääkeryhmään verrattuna oli alle 2,5 kg:n syntymäpaino hoitoryhmässä yleisempi ( 28 % vs. 24 %). Pre-eklampsia oli molemmissa ryhmissä yhtä yleinen, 15 % vs. 16 %. Napavaltimon matala pH näytti myös liittyvän vitamiinihoitoon. Sikiön kasvun hidastuminen oli yleisempää vitamiineja saaneiden diabeetikkoäitien raskauksissa kuin kontrolleilla.

Pertti Kirkinen

Kohtaavatko verenpainetutkimusten näyttö ja käytäntö myös perusterveydenhuollossa?

Muutaman vuoden takaisessa PROGRESS-monikeskustutkimuksessa aivotapahtuman jälkeinen intensiivinen verenpaineen hoito ACE:n estäjän ja indapamididiureetin avulla vähensi uusia aivotapahtumia. Tutkimus vaikutti suuresti verenpainetaudin hoitosuosituksiin aivotapahtuman sairastaneilla, ainakin Britanniassa. Perusterveydenhuollon lääkäri kuitenkin törmää kovin usein siihen, ettei suositusten mukaisia verenpainetasoja ole helppo saavuttaa. Kysymys ei läheskään aina ole hoitomyöntyvyyden tai tahdon puutteesta. Myös kysymys potilasturvallisuudesta voi olla aiheellinen, etenkin iäkkäillä, joilla ortostaattinen hypotensio lisää kaatumistapaturmien riskiä. Mieleen tulee varis, jonka pyrstö on tarttunut tervaan.

Katariina Korkeila

Lisää perinnöllisen rintasyövän tunnistavia geenejä

Perityt mutaatiot BRCA1- ja BRCA2-geeneissä altistavat rinta- ja munasarjasyövälle. Yhdysvalloissa kaikista rintasyövistä 5-10 % ja munasarjasyövistä 10-15 % liittyy BRCA1- ja BRCA2-mutaatioihin. Suuri osa BRCA1- ja BRCA2-geenien syövälle altistavista harvinaisemmista mutaatioista jää tunnistamatta kaupallisissa testeissä. Muitakin syövälle altistavia geenejä tunnetaan. Solusykliä säätelevän CHEK2-geenin mutaatiot lisäävät rintasyöpäriskin kaksinkertaiseksi. Samoin TP53 ja PTEN lisäävät merkittävästi rintasyövän riskiä. Tutkimukseen kerättiin näytteet 300:lta rintasyöpään sairastuneelta naiselta, joilla ei todettu BRCA1- tai BRCA2-geeniä rutiinitestissä. Kaikilla oli lähisuvussa vähintään neljä rintasyöpä- tai munasarjasyöpätapausta. Näistä 52 potilaalla (17 %) oli todettavissa syövälle altistava geenimuutos. Näistä 35 potilaalla oli sellainen BRCA1- tai BRCA2-geenin mutaatio, jota nykyinen rutiinitesti ei tunnista. Lisäksi 14 potilaalla oli CHEK2-mutaatio ja kolmella TP53-mutaatio. Tieto lisää mahdollisuuksia löytää perinnöllisiä syöpiä ja kohdentaa oikein perinnöllisyysneuvontaa.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030