Syömishäiriöiden vaikutus nuoruusiän kehitykseen

Nuoruusiän kehityksellä on nähty olevan yhteyttä syömishäiriöihin. Nuori kohtaa suuria kehityksellisiä haasteita, jotka liittyvät kehittyvään ruumiiseen ja seksuaalisuuteen, ikätoverisuhteisiin ja vanhemmista irrottautumiseen ja itsenäistymiseen sekä identiteetin kehittymiseen. Kehitys on yksilöllistä eteen ja taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Keskeistä on kehityksen eteenpäin vievä voima huolimatta väliaikaisista taantuman hetkistä. Psyykkiset häiriöt nuoruusiässä heijastavat vaikeuksia kehityksessä etenemisessä ja toisaalta ne lukkiinnuttavat tai jarruttavat nuoruusiän kehitystä yhdellä tai useammalla kehityksellisellä alueella.

Jaana Ruuska

Uutta tietoa sädehoitoon liittyvien dermaalisten myöhäisreaktioiden syntymekanismeista

Varhaisempi toteaminen ja hoitomenetelmien kehittyminen ovat parantaneet rintasyövän ennustetta. Suomalaisista rintasyöpään hoitoa saaneista potilaista 80 % on elossa viiden vuoden jälkeen. Sädehoitoa käytetään rintasyövän hoidossa vähentämään paikallista uusiutumista. Se aiheuttaa normaalikudoksissa sivuvaikutuksia, joista osa ilmenee akuutisti ja osa myöhäisreaktioina useiden kuukausien ja jopa vuosien kuluttua sädehoidon jälkeen.

Riitta Riekki

NPY-geenillä yhteys diabeteksen ja verisuonisairauksien puhkeamiseen

NPY on keskus- ja ääreishermostossa esiintyvä hermovälittäjäaine, joka vaikuttaa esimerkiksi verisuonten muodostumiseen, hormonien erittymiseen, rasva-aineenvaihduntaan sekä ruokahalun säätelyyn. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan sillä vaikuttaa olevan merkittävä rooli verisuonitautien ja diabeteksen puhkeamisessa. Leu7Pro7-muutos NPY-geenissä aiheuttaa useita aineenvaihdunnallisia, hormonaalisia ja verenkierron säätelyyn liittyviä muutoksia, jotka todennäköisesti voivat edistää näiden sairauksien kehittymistä.

Ulriikka Jaakkola

Eturauhassyövän postoperatiivinen sädehoito ei lisää elinaikaa

Kun eturauhanen poistetaan syövän takia, lähes puolella potilaista todetaan leikkauspinnassa syöpäsoluja. Leikkauksen jälkeen näille potilaille on tapana antaa sädehoito, jonka tavoitteena on estää taudin paikallista uusiutumista. Tässä tutkimuksessa satunnaistettiin 425 potilasta joko 60-64 Gy:n sädehoitoon tai seurantaan. Kymmenen vuoden seuranta-aikana elossaolossa ei ollut eroa ryhmien välillä. Aika PSA:n nousuun oli pitempi sädehoidon saaneilla (10,3 v vs. 3,1 v). Aika taudin kliiniseen uusiutumiseen oli sädehoitoryhmällä pitempi (13,8 v vs. 9,9 v). Kymmenen seurantavuoden kohdalla sädehoidon saaneiden riski siihen, että tauti on metastasoitunut, oli vähän pienempi (0,75) mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sädehoidon saaneilla oli enemmän haittoja. Virtsaputken striktuuroita todettiin enemmän, inkontinessia oli enemmän, samoin peräsuolioireita. Sädehoito näyttää pidentävän aikaa taudin uusimiseen, mutta kokonaisselviytymiseen sillä ei tämän tutkimuksen mukaan voida vaikuttaa.

Sirkku Jyrkkiö

Antiseptinen pesu ei vähennä haavatulehduksia

Haavainfektioiden ehkäisemiseksi on yleisesti ollut tapana pestä potilas antiseptisellä aineella ennen leikkausta. Tulokset pesun hyödyllisyydestä ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Rekistereistä löydettiin haussa kuusi tutkimusta, joissa oli yhteensä 10 007 potilasta. Kaikissa tutkimuksissa oli käytetty 4 %:sta klooriheksidiini-glukonaattia. Kolmessa tutkimuksessa verrattiin klooriheksidiiniä lumeeseen ja kolmessa saippuaan. Kahdessa klooriheksidiinipestyjä potilaita verrattiin pesemättömiin potilaisiin. Eri pesujen ei todettu vaikuttavan kustannuksiin merkittävästi. Missään tutkimuksessa ei todettu klooriheksidiinipesun vähentävän haavatulehduksia.

Tom Scheinin

Hematuria - yhdellä tutkimuksella diagnoosiin

Verivirtsaisuus johtaa yleensä perusteellisiin virtsatietutkimuksiin. Tavallisimmin tehdään virtsateiden kaikututkimus, i.v. urografia, virtsan irtosolututkimus ja uretrokystoskopia. Tietokonetomografiaurografian osuudesta hematurian selvityksessä ei toistaiseksi ole ollut yksimielisyyttä. Ylävirtsateiden tutkimisessa se on osoittanut tehokkuutensa, mutta virtsarakon ykköstutkimus on ollut kystoskopia.

Ossi Lindell

Skopalamiini - uusi masennuslääke?

Sekä SSRI-lääkkeiden että trisyklisten masennuslääkkeiden ongelmana on hidas vaikutus; vaste saavutetaan usein vasta viikon, kahden kuluttua. Yhdysvaltalaistutkijat selvittivät, miten kolinergiset lääkkeet vaikuttivat masentuneiden potilaiden kognitiiviseen suorituskykyyn ja havaitsivat sattumalta, että antikolinergistä skopalamiinia saaneiden potilaiden masennus lievittyi nopeasti. Nyt havaintoa on testattu asetelmassa, jossa toistuvasta masennuksesta kärsivät potilaat saivat kaksoissokkoasetelmassa vuorotellen kolmasti skopalamiini-lumeinfuusiot ja lume-skopalamiini-infuusiot. Suolaliuosinfuusio kesti 15 minuuttia, sisälsi skopalamiinia 4,0 µg/kg ja toistettiin 3-4 päivän välein. Tulos oli varsin selkeä: skopalamiini-infuusiota seurasi välittömästi depressio-oireiden väheneminen, mikä lumeinfuusiolta puuttui. Kiintoisa oli myös havainto, jonka mukaan kolmasti toistetun skopalamiini-infuusion jälkeen masennusoireet eivät palanneet, vaikka oli siirrytty lumeinfuusioihin. Lumehoitoon verrattuna skopalamiinin antoon liittyi enemmän sivuvaikutuksia, mutta ne olivat suhteellisen lieviä.

Raimo K. R. Salokangas

Vaikea psoriaasi voi olla itsenäinen sydäninfarktin riskitekijä

Psoriaasille on tyypillistä Th1-välitteinen tulehdus tähän liittyvine sytokiineineen. Laaja-alaisessa psoriaasissa todetaan myös systeemisen inflammaation merkkejä, kuten esimerkiksi suurentunut CRP-arvo. Koska Th1-välitteiset immunologiset tapahtumat liittyvät myös ateroskleroosiin ja edelleen sydäninfarktiin, brittiläis-amerikkalainen tutkimusryhmä päätti selvittää, onko psoriaasi sydäninfarktin itsenäinen riskitekijä.

Sirkku Peltonen

Addisonin tautia sairastavien kuolleisuus on lisääntynyt

Asianmukaisessa korvaushoidossa olevien Addison-potilaiden elämän ennustetta on perinteisesti pidetty hyvänä. Tutkijat selvittivät retrospektiivisessä tutkimuksessa potilaiden kuolleisuutta Ruotsissa. Yhdistämällä sairaala- ja kuolinsyyrekisteritietoja vuosilta 1987-2001 identifioitiin 1 675 potilasta, joista 507 kuoli 6,5 vuoden seurannassa. Miespotilaiden kuolleisuus oli 2,19 kertaa ja naispotilaiden 2,86 kertaa suurempi kuin normaaliväestön. Ylikuolleisuus oli ajallisesti yhteydessä sairaalahoitojaksoon ja selittyi lisääntyneellä kardiovaskulaari-, syöpä- sekä infektiotautikuolleisuudella. Samanaikainen diabetes lisäsi kuolleisuutta ainoastaan vähän. Tarkempia tietoja selvitettiin 105 potilaan alaryhmässä. 52 %:lla potilaista esiintyi muu autoimmuunisairaus (41 %:lla primaari hypotyreoosi ja 11 %:lla tyypin I tai II diabetes). Hypokortisolismiin korvaushoitona oli kortisoniasetaatti (18,8-75 mg päivässä) 102:lla ja hydrokortisoni kolmella potilaalla. 99 potilasta sai myös fludrokortisonikorvaushoitoa (0,025-0,2 mg päivässä).

Camilla Schalin-Jäntti

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030