Tehohoitopotilaiden akuutti munuaisten vajaatoiminta

Akuutti munuaisten vajaatoiminta ilmaantuu 5-25 %:lle tehohoitopotilaista ja siihen liittyy suuri kuolleisuus. Väitöstutkimuksessa tutkittiin akuuttia munuaisten vajaatoimintaa sairastavien tehohoitopotilaiden ennustetta ja siihen liittyviä tekijöitä. Tutkimukseen osallistui 1 662 potilasta, joita hoidettiin Meilahden sairaalassa teho-osastolla tai akuuttidialyysiyksikössä vuosina 1998-2005.

Annika Åhlström

Lääkkeiden yhteiskäyttö voi aiheuttaa yllättäviä ongelmia diabetespotilaalle

Tyypin 2 diabeetikoiden hoidossa käytetään yleisesti insuliinin eritystä lisääviä lääkeaineita, kuten sulfonyyliurearyhmän lääkkeitä, sekä näitä uudempia ja lyhytvaikutteisempia lääkkeitä, kuten repaglinidia. Insuliinin eritystä lisäävien lääkkeiden käyttöön voi liittyä haittavaikutuksia, tyypillisenä riskinä on veren glukoosipitoisuuden liiallinen pieneneminen. Erityisesti diabeteslääkkeiden pitoisuuksia suurentavat lääkeyhteisvaikutukset saattavat aiheuttaa yllättäviä ja vaarallisia hypoglykemioita.

Lauri Kajosaari

Kohtuullinen punaviiniannos parantaa sepelvaltimoiden toimintaa

Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin punaviinin, alkoholittoman punaviinin ja konjakin vaikutusta sepelvaltimoiden toimintaan, jota mitattiin sepelvaltimon virtausreservillä. Punaviini paransi sepelvaltimoiden toimintaa kohtuullisin annoksin nautittuna. Alkoholittomalla punaviinillä ja konjakilla ei ollut vastaavaa vaikutusta. Tulosta ei voi sellaisenaan käyttää punaviinin käyttöä puoltavan suosituksen pohjana, vaan se kartoittaa juoman vaikutusta välittäviä mekanismeja. Sepelvaltimoiden toiminnan paraneminen on yhteydessä suurenevaan veren antioksidanttitasoon, ja paraneminen näytti välittyvän sekä punaviinin sisältämien polyfenoleiden että alkoholin kautta.

Tuomas Kiviniemi

Mannaanin vaikutus atopiassa

Candida albicans on tavallinen ihmisen limakalvoilla viihtyvä pinnallinen hiivasieni ja mannaani sen keskeinen hiilihydraattiantigeeni. Candida albicans kykenee tietyissä tilanteissa aiheuttamaan myös yliherkkyys- ja tulehdusreaktioita. Väitöskirjatutkimuksessa havaittiin atooppista ihottumaa sairastavilla potilailla terveitä koehenkilöitä voimakkaampi soluvälitteinen immuunivaste Candida albicansin mannaania kohtaan. Tulokseen viittasivat atoopikkojen verestä eristettyjen valkosolujen suurempi solunjakautuminen ja soluvälittäjäaineiden tuotanto mannaanilla stimuloiduissa soluviljelmissä. Merkittävää oli se, että mannaani aiheutti hiilihydraattina jopa voimakkaamman immuunivasteen kuin saman hiivasienen puhdistettu proteiiniantigeeni.

Jan Kosonen

Keliakian diagnostiikan parantaminen

Keliakiadiagnoosi perustuu nykyisten kriteerien mukaan ohutsuolikoepalaan, jossa tulee olla todettavissa ohutsuolen nukkakato eli villusatrofia sekä kuopakkeiden pidentyminen eli kryptahyperplasia. Keliakiavasta-aineet veressä tukevat diagnoosia. Keliakian ohutsuolimuutokset kehittyvät vähitellen: ensimmäinen muutos on lisääntynyt tulehdussolupitoisuus epiteelillä ja vasta lopuksi kehittyy villusatrofia. Diagnostisia ongelmia aiheuttavat ohutusuolinäytteiden vaihteleva laatu, villusatrofian ajoittainen läiskittäisyys ja muut villusatrofiaa ja tulehdusmuutoksia aiheuttavat taudit.

Teea Salmi

Syljeneritys ja suun puolustus heikkenevät leikkauksen jälkeen

Anestesian ja leikkauksen tiedetään heikentävän yleistä immuunipuolustusta, mutta vaikutuksia paikalliseen suun limakalvopuolustukseen ei ole aiemmin tutkittu. Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin erilaisten leikkaustyyppien ja anestesia-aineiden sekä hengitysteiden aukipitotavan vaikutuksia syljeneritykseen ja syljessä esiintyvien puolustustekijöiden määriin. Potilailta kerättiin sylkinäytteitä leikkausta edeltävästi ja leikkauksen jälkeisinä päivinä. Syljen eritysnopeuden lisäksi sylkinäytteistä määritettiin tärkeimpien spesifisten (immunoglobuliinit) ja synnynnäisten (lysotsyymi, peroksidaasientsyymit, tiosyanaatti) puolustustekijöiden pitoisuudet ja erittyminen sylkeen.

Merja Lähteenmäki

Aivojen harjoittaminen saattaa lykätä kognitiivista heikkenemistä

Dementian ennaltaehkäisyyn ei ole vielä keksitty lääkettä. Farmakologiset hoidot ovat osoittautuneet pettymyksiksi eikä esimerkiksi Alzheimer-lääkkeitä kannata aloittaa ennenkuin dementia on todettu. Kognitiivisesta harjoittelusta tiedetään olevan hyötyä muistitoiminnoille - ainakin lyhyellä aikavälillä. Silti on on epäselvää, tukeeko älyllinen harjoittelu päivittäisistä toiminnoista selviytymistä, eli siirtyykö esim. muistiharjoittelun vaikutus hyödyksi monimutkaisemmille päivittäisen toiminnan osa-alueille. Yhdysvalloissa tehtiin laaja satunnaistettu kontrolloitu tutkimus eri osa-alueiden kognitiivisen harjoittelun vaikutuksista kognitiivisiin toimintoihin ja tutkittavia seurattiin viiden vuoden ajan myös välineellisen päivittäisen toimintakyvyn (IADL) suhteen.

Kaisu Pitkälä

Rokotus avuksi painonhallintaan?

Greliini on mahalaukusta erittyvä hormoni, joka viestii aivoille nälästä. Sen eritys mahalaukusta lisääntyy normaalisti juuri ennen syömistä. Sekä ihmisille että jyrsijöille annosteltu greliini lisää syömistä, ilmeisesti lisäämällä nälän tunnetta. Nyt mielenkiintoisessa tutkimuksessa selvitettiin, voisiko greliiniä ja samalla mahdollisesti lihavuutta vastaan rokottaa. Mallina käytettiin Wistar-rottia, joita rokotettiin anti-greliinirokotteella viidesti. Tutkimuksessa testattiin kolme erilaista rokotetta. Rokotteista kaksi nosti greliinivasta-ainetittereitä merkitsevästi. Näillä rotilla rokotus oli yhteydessä selvästi pienempään painonnousuun verrattuna kontrollirottiin. Rokotus ei kuitenkaan vaikuttanut nautitun ruoan määrään. Rokotuksella oli myös edullisia vaikutuksia ruumiin koostumukseen: rasvattoman kudoksen määrä lisääntyi ja rasvakudoksen väheni. Rokotetuilla rotilla oli myös suhteellisesti pienempi aivojen greliinipitoisuus. Tutkijat huomauttavat, että tutkittuja rottia oli vähän ja että jatkotutkimukset ovat tarpeellisia. Tulevaisuus näyttää, voidaanko myös rokotusta käyttää joskus vaikean lihavuuden hoitoon.

Camilla Schalin-Jäntti

Glyseryylitrinitraattivoide avuksi pukamaleikkauksen kipuun

Perinteinen peräpukamaleikkaus on tavallisesti varsin kivulias ja haava-alueet umpeutuvat hitaasti. Yhdeksi kipua lisääväksi tekijäksi on osoitettu sisemmän sulkijalihaksen spasmi. Kroonisen anaalifissuuran hoidossa käytetty voidemainen glyseryylitrinitraatti (GTN) vähentää anaalikanavan painetta ja parantaa myös anodermaalista verenkiertoa. Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa oli mukana 99 potilasta, jotka leikattiin peräpukamien takia. Leikkauksen jälkeen 40 potilasta hoidettiin GTN-voiteella ja 42 lumevoiteella, 18 potilasta jäi pois tutkimuksesta eri syistä. Anaalifissuurapotilailla tavallinen GTN-voiteeseen liittyvä päänsärky todettiin vain kahdella potilaalla ja vain yksi keskeytti hoidon tästä johtuen. Ryhmät eivät poikenneet toisistaan sukupuolen, painon, pukamien vaikeusasteen, kirurgian, hoitoajan tai komplikaatioiden suhteen. Eroa ei myöskään ollut leikkauksen jälkeisessä kivussa tai kipulääkityksen tarpeessa. Sitä vastoin 3 viikon kuluttua todettiin, että GTN-ryhmän potilaiden haavat olivat parantuneet merkittävästi verrokkeja paremmin.

Tom Scheinin

Vaguksen stimulaatio auttaa masennuksessa?

Noin 2 % väestöstä kärsii hoitoon reagoimattomasta masennuksesta. Eräs lupaava hoitomenetelmä näiden potilaiden hoitamiseksi on vagushermon stimulaatio. Yleisanestesiassa rintakehän alueelle sijoitetaan tahdistin, josta johdetaan johdot ja anturi kosketukseen vagushermon kanssa. Tahdistimella hoidettiin 11 vaikeasti masentunutta potilasta: puolella heistä tauti vastasi hoitoon ja neljäsosa toipui. Myös sivuvaikutukset olivat huomattavia: yksi potilas teki itsemurhan ja kahdelle aiheutui tilapäinen äänihermohalvaus. Ongelmista huolimatta vagusstimulaatiota olisi ehkä syytä yrittää vaikean masennuksen hoidossa.

Raimo K. R. Salokangas

Toimintaterapia parantaa dementiapotilaan toimintakykyä

Dementiapotilaiden lääkehoitoa on tutkittu runsaasti, mutta lääkkeettömistä hoidoista on tehty paljon vähemmän laajoja, kontrolloituja tutkimuksia. Hollannissa tehtyyn tutkimukseen osallistui 135 yli 65-vuotiasta, lievää tai keskivaikeaa dementiaa sairastavaa potilasta ja heidän omaishoitajaansa. Potilaat satunnaistettiin tavanmukaista hoitoa saavaan kontrolliryhmään ja toimintaterapiaryhmään. Toimintaterapia toteutettiin 10 kerran sarjana viiden viikon ajan, yhteensä kukin potilas sai 18 tuntia terapiaa. Potilaat testattiin päivittäisiä toimintoja ja kognitiivista suoriutumista mittaavilla testeillä toimintaterapian alkaessa sekä 6 ja 12 viikkoa terapian alusta. Myös omaishoitaja haastateltiin.

Jaana Suhonen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030