Lievien sepelvaltimoahtaumien stenttauksesta ei ole hyötyä

Lievää sepelvaltimotautia diagnosoidaan aikaisempaa enemmän mm. tietokonekerroskuvausten avulla. Tästä potilasjoukosta löytyy yhä useammin ahtaumistaan huolestuneita potilaita, jotka haluaisivat ahtaumiaan hoidettavan joko ohitusleikkauksella tai pallolaajennuksella. Jo vanhastaan tiedetään, ettei "ennaltaehkäisevällä" ohitusleikkauksella ole sijaa tässä indikaatiossa. Sen sijaan hauraiden ahtaumien tai plakkien "vahvistaminen" varjoainekuvauksen yhteydessä stenteillä saattaa kuulostaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, ovathan lievät sepelvaltimoahtaumat tukkeutuessaan vaarallisempia kuin tiukat ahtaumat, ja niiden ennalta arvaamaton tulppautuminen onkin yleisin äkkikuoleman ja ison sydäninfarktin aiheuttaja.

Juhani Airaksinen

Seleenilisä saattaa altistaa tyypin 2 diabetekselle

Nutritional Prevention of Cancer -tutkimuksessa selvitettiin seleenilisän (200 µg/päivässä) pitkäaikaisvaikutusta tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen. 1 202 amerikkalaista otettiin alunperin seleenitutkimukseen sen jälkeen, kun he olivat sairastaneet muun ihosyövän kuin melanooman. He olivat kotoisin asuinalueilta, joissa seleenin saanti oli vähäistä. Lähtötilanteessa kukaan ei sairastanut tyypin 2 diabetesta. Henkilöt satunnaistettiin joko seleeni- tai lumeryhmään ja keskimäärin 7,7 seurantavuoden jälkeen selvitettiin diabeteksen ilmaantuvuutta. Hypoteesinä oli, että seleeniryhmässä olisi vähemmän diabetesta. Tulos oli kuitenkin päinvastainen, diabetes kehittyi 58:lle henkilölle seleeni- ja 39 henkilölle lumeryhmästä (ilmaantuvuus 12,6 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti vs 8,4 tapausta 1 000 henkilövuotta kohti, riskisuhde 1,55). Diabetesriski oli suurin niillä, joilla lähtötilanteessa oli korkein plasman seleenipitoisuus. Tutkijat toteavat, että seleenilisä ei näytä suojaavan tyypin 2 diabetekselta, vaan saattaa lisätä riskiä sairastua siihen.

Camilla Schalin-Jäntti

Leningradin piiritys kaataa yhä miehiä

Leningradin piirityksen aikana syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944 kaupunkilaiset altistuivat äärimmäiselle nälälle, kylmyydelle ja psyykkiselle stressille. Nyt venäläiset ja ruotsalaiset tutkijat analysoivat sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä ja kuolleisuutta kaupunkilaisten joukossa. Tarkoituksena oli selvittää, olisiko jokin ikä erityisen haavoittava ja olisiko sukupuolten välillä eroja. Tutkimuksen aineistossa oli 3 901 vuosina 1916-1935 syntynyttä miestä, jotka osallistuivat vuosina 1975-77 tehtyyn sydän- ja verisuonitautitutkimukseen Leningradissa, sekä vastaavan naisille tehdyn tutkimuksena aineisto, 1 429 vuosina 1910-1940 syntynyttä naista. Tutkituista miehistä 36 % ja naisista 42 % oli asunut Leningradissa lapsena piirityksen ajan. Aiemmin oli havaittu, että piirityksestä selvinneiden riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen on suurentunut.

Katariina Korkeila

Muutokset akuuttien sepelvaltimotapahtumien esiintyvyydessä FINAMI-tutkimuksen tulokset vuosilta 1993-2002

Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida sepelvaltimotautikuolleisuuden, sydäninfarktien ilmaantuvuuden, kohtausfrekvenssin ja kohtaustappavuuden muutoksia ajanjaksolla 1993-2002.

Veikko Salomaa, Matti Ketonen, Heli Koukkunen, Pirjo Immonen-Räihä, Päivi Kärjä-Koskenkari, Aapo Lehtonen, Jorma Torppa, Kari Kuulasmaa, Juha Mustonen, Y. Antero Kesäniemi, Kalevi Pyörälä, Finami-Tutkimusryhmä, Pertti Palomäki., Seppo Lehto, Heikki Miettinen, Kalevi Pyörälä., Antero Kesäniemi., Tapio Vuorenmaa, Juhani Airaksinen., Anne Juolevi, Jaakko Tuomilehto.

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 27-31/2007 Kommentteja

Epidermaalisen kasvutekijäreseptorin estäjistä hypomagnesemiaa

Epidermaalisen kasvutekijäreseptorin estäjät (epidermal-growth-factor receptor inhibitors, EGFR-estäjät) ovat monoklonaalisia vasta-aineita, joita käytetään suolistosyövän hoitoon. Niiden käyttöä muiden syöpien hoidossa tutkitaan aktiivisesti. Tämän lääkeryhmän lääkkeistä setuksimabi, matuzumabi ja panitumumabi ovat joko kliinisessä käytössä tai kliinisissä tutkimuksissa käytettäviä lääkeaineita.

Sirkku Jyrkkiö

Perfenatsiinin voittokulku jatkuu

Toisen polven neurolepteja pidetään skitsofrenian positiivisten oireiden hoidossa yhtä tehokkaina kuin perinteisiä neurolepteja, mutta negatiivisten oireiden ja kognitiivisten häiriöiden hoidossa niitä parempina. CATIE-tutkimus on tähän mennessä osoittanut, että perinteistä neuroleptiä, perfenatsiinia, saaneet potilaat pysyivät hoidossa yhtä pitkään ja heidän elämänlaatunsa oli yhtä hyvä, mutta heidän hoitonsa oli taloudellisesti edullisempaa kuin toisen polven lääkkeitä saaneilla. Nyt julkaistussa tutkimuksessa tarkastellaan neurokognitiivisten muutosten yhteyttä neuroleptilääkitykseen. Kahden ja kuuden kuukauden kohdalla potilaiden neurokognitiivinen suorituskyky oli hieman parantunut, mutta lääkkeiden (olantsapiini, perfentsiini, ketiapiini, risperidoni, tsiprasidoni) kesken ei ollut merkitsevää eroa. Sen sijaan 18 kuukauden kohdalla perfenatsiinia saavien potilaiden neurokognitiivinen suoriutuminen oli parempi kuin olantsapiinia tai risperidonia saaneilla. Saatu tulos poikkeaa aiemmista tuloksista ja sitä voidaan pitää käänteentekevänä. Aiemmissa tutkimuksissa vertailulääkkeenä on käytetty suuria haloperidoliannoksia, ja voimakas dopaminerginen salpaus on saattanut ehkä johtaa jopa neurokognitiivisen suorituskyvyn taantumiseen. Sen sijaan potilaat, jotka saavat perfenatsiinia kohtuullisena annoksena (CATIE tutkimuksessa 8-32 mg/pv), pärjäävät ehkä jopa paremmin kuin toisen polven lääkkeitä saavat. Erityisesti tutkijat painottavat lääkkeen annostelun tärkeyttä. Neuroleptilääkityksessä tulee pyrkiä pienimpään tehokkaaseen päiväannokseen, jolloin myös lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset ovat vähäisimmät ja potilaiden hoitomyöntyvyys parempi.

Raimo K. R. Salokangas

Helikobakteeristakin allergian estäjäksi

Allergian lisääntymistä länsimaissa on selitetty hygieniahypoteesilla. Jos altistus jää pois, immuunipuolustuksen on arveltu harhautuvan allergian suuntaan. Helikobakteeri on yksi meitä länsimaalaisiakin ihan viime aikoihin asti kolonisoineista mikrobeista. Voisiko sen häätyminen edistää allergioita? Ajatus ei ole ihan uusi, sillä Timo Kosusen joukkueen tutkimuksissa todettiin jo muinoin kiinnostava yhteys IgE-pitoisuuksien ja helikovasta-aineiden välillä.

Heikki Arvilommi

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030