Tapahtumaensiapu keventää ensihoidon kuormitusta

Musiikkifestivaaleja ja muita massatapahtumia järjestetään Suomessa joka kesä useita kymmeniä, ja suurimpiin tapahtumiin osallistuu satojatuhansia ihmisiä. Lisäksi esimerkiksi joidenkin konserttien yleisömäärä voi ylittää 100 000. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston määritelmän mukaan massatapahtumaksi kutsutaan yleisötapahtumaa, johon osallistuu yli 25 000 henkilöä (1).

Massatapahtuma voi aiheuttaa ylimääräistä kuormitusta tapahtumapaikkakunnan ensihoidolle ja päivystykselle, vaikka yleisö on usein tervettä ja keski-iältään nuorta ja tapaturmien ja sairastumisten esiintyvyys tapahtumissa on pienempi kuin väestössä keskimäärin (2). Päivystyspalvelujen ylikuormitus voi luoda jopa suuronnettomuuden vaaran.

Tapahtumaan tulee varautua tapahtumaensiavun tuottajan ja terveydenhuollon tiiviinä yhteistyönä. Varautumistarvetta määrittää tapahtuman yleisömäärä suhteessa alueen normaaliin väestömäärään ja heidän tarpeisiinsa riittäväksi mitoitettujen palvelujen arvioituun kantokykyyn (3).

Esimerkiksi harvaan asutulla alueella järjestettävä massatapahtuma ylittää helposti ensihoito- ja päivystyspalvelujen resurssit ja vaatii siten huolellista varautumista (4,5). Kantokykyä arvioitaessa on otettava huomioon myös ennakoimattomat häiriötilanteet, kuten luonnon ääri-ilmiöiden tai väkivaltaisen sabotaasin mahdollisuus ja näistä seuraava äkillinen runsas potilasmäärä.

Vaivat useimmiten lieviä, mutta vakaviin tulee varautua

Massatapahtumien ensiapupäivystyksen voivat toteuttaa vapaaehtoiset maallikot, terveydenhuollon ammattilaiset tai näiden yhdistelmä. Päivystyksestä vastaa tapahtuman järjestäjä, joka useimmiten ostaa palvelun ulkopuoliselta yritykseltä tai yhdistykseltä.

Tutkimukset puoltavat terveydenhuollon ammattilaisten käyttöä tapahtumaensiavun toteuttajina etenkin suurissa tai riskialttiiksi arvioiduissa tapahtumissa. Tämän on todettu vähentävän myös jatkohoitoon ohjautumista (8,9,16).

Suomessa viranomaisten näkemys on, että tapahtumaensiavun tulee kyetä hoitamaan vähäisen riskin potilaat tapahtuma-alueella. Yhteiskunnan vastuulla on suuren riskin potilaiden hoito myös tapahtuma-alueella (16), samoin kuin varautuminen tapahtuma-alueen ulkopuolelle kerääntyvän ja sieltä poistuvan juhlakansan palvelujen tarpeeseen ja järjestäjättömiin kokoontumisiin, kuten koulujen päätösjuhlintaan (5,6).

Massatapahtumissa yleisön sairastumisissa ja vammoissa painottuvat lievät, vähäistä hoitoa vaativat vaivat, kuten haavat, hiertymät, nyrjähdykset, päänsärky ja lämpösairaudet. Vakavammat tapaukset ovat harvinaisia (7,8,9,10,11,12).

Tapahtumaensiavun henkilöstön ja varustuksen on kuitenkin pystyttävä vastaamaan myös suuren riskin tilanteisiin ennen ensihoidon saapumista ja täydentämään ensihoidon resursseja monipotilastilanteissa, varsinkin tapahtuma-alueen sijaitessa syrjässä ensihoito- ja päivystyspalveluista. Tämä on otettava huomioon varautumisessa.

Tapahtumaensiavun potilastietojen kirjaamisessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota hoidon syyn kirjaukseen, ja siihen olisi hyvä ottaa käyttöön strukturoitu luokitus. ICPC-2-luokitusta käytetään laajasti ensihoito- ja päivystyspalveluissa, ja se soveltuu myös tapahtumaensiavun käyttöön. Näin potilaan hoidon syy tulee dokumentoiduksi yksiselitteisesti, ja samalla voidaan koota dataa tulevien massatapahtumien ensiaputarpeiden ennakoinnin pohjaksi.

Tapahtumaensiavun mitoitus on haaste

Potilasmäärän ja ensiapupäivystykseen tarvittavien resurssien arvioimiseksi on oltava riittävästi tietoa järjestettävän tapahtuman ominaispiirteistä sekä aiempien vastaavien massatapahtumien ensiapupalvelujen kysynnästä. Nykytilanteessa ensiapujärjestelyjen mitoitus tapahtumissa on lähinnä valistunut arvaus, jonka taso riippuu sen tekijän kokemuksesta, koska järjestelmällistä tietojenkeruuta tapahtumaensiavun potilaista ei juuri tehdä. Nykyinen kokemusperäinen tieto on heikosti jaettavissa, analysoitavissa tai yleistettävissä muihin tapahtumiin (13,14).

Jos tapahtumista tilastoitaisiin tietoa strukturoidusti, arvaus voitaisiin korvata ennusteella. Turris ym. (15) ovat muodostaneet aiemman tutkimustiedon ja tapahtumista kertyneen aineiston perusteella tapahtumaensiavun tilastointimallin, jota on täydennetty suomalaiseen toimintaympäristöön sopivammaksi kotimaisten tutkimustulosten (5,16) perusteella (taulukko 1, Liitetaulukko 1).

Potilasmäärien ennakointiin on pyritty kehittämään malleja, mutta ne usein yli- tai aliarvioivat potilasmääriä, jos mallia sovelletaan kovin toisentyyppiseen tapahtumaan kuin mihin se on kehitetty (17). Yleisesti käytössä olevista malleista belgialaisen PRIMA-mallin on todettu soveltuvan musiikkitapahtumiin muita malleja paremmin (18). Siitä on tuotettu suomenkielinen versio (www.massatapahtumaanvarautuminen.fi/ttt), jota soveltaessa täytyy kuitenkin muistaa edelleen tapahtumakohtainen kriittinen riskinarvio taulukkoon 1 kerätyin tiedoin.

Liitetaulukko 1. Tapahtumaensiavun tilastointimalli esimerkkeineen