Ruutuajalla yhteys lasten psykososiaaliseen oireiluun
Yhteys havaittiin huolimatta siitä, millaista vanhemmuus oli luonteeltaan tai millaiseksi vanhemmat arvioivat oman hyvinvointinsa.
Lisääntynyt ruutuaika on yhteydessä lasten psykososiaaliseen oireiluun, kuten tarkkaavuus- ja keskittymisvaikeuksiin, ilmenee suomalaistutkimuksesta . Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten vastaavia havaintoja. Niiranen J ym. BMC Pediatr. 3.8.2024
Viisivuotiailla lapsilla runsas ruutuaika oli yhteydessä keskittymisen vaikeuksiin, levottomuuteen ja häiriökäyttäytymisen lisääntymiseen.
Tutkimus hyödynsi suomalaisen Child-Sleep-syntymäkohorttitutkimuksen tietoja.
Vanhemmat ja lapsi arvioitiin, kun lapsi oli viisivuotias. Ruutuaikaa mitattiin vanhemman raportoiman television ja muiden laitteiden ohjelmien katselulla. Lapsen psykososiaalisia ongelmia ja vanhempien masennusta, stressiä ja vanhemmuustyyliä arvioitiin vanhemman itseraportointien avulla.
Äidin hyvinvointi vaikuttaa
Tutkimus tarkasteli vanhemmuustyylien ja vanhempien psykologisen stressin merkitystä siinä, minkälainen yhteys digitaaliseen mediaan käytetyllä ruutuajalla oli lasten psykososiaaliseen oireiluun.
Runsas ruutuaika oli yhteydessä tarkkaavaisuus- ja keskittymisvaikeuksiin, hyperaktiivisuuteen, impulsiivisuusoireisiin sekä ulospäin esimerkiksi käytösvaikeuksina, ja sisäänpäin esimerkiksi ahdistuneisuutena suuntautuneisiin oireisiin.
Ruutuajan yhteys lapsen oireiluun havaittiin huolimatta siitä, millaista vanhemmuus oli luonteeltaan tai millaiseksi vanhemmat arvioivat oman hyvinvointinsa. Voimakkainta yhteys kuitenkin oli silloin kun myös lapsen äiti raportoi omasta heikentyneestä hyvinvoinnistaan, kuten stressaantuneisuudesta ja masentuneisuudesta. Isän vastaavien haasteiden yhteys lapsen oireiluun ei ollut yhtä voimakas.
Mukana tavanomaisesti kehittyneitä lapsia
Tutkimuksessa oli mukana vain tavanomaisesti kehittyneitä lapsia, ei sellaisia, jotka olisivat viiteen ikävuoteen mennessä jo saaneet diagnoosin tarkkaavuushäiriöstä, tai muun kehityksellisen diagnoosin.
– Ruutuaika ei siten ole merkityksellistä vain lapsille, joilla on kehityksellisiä haasteita, vaan se yhdistyy laajemmin tutkimuksessamme lapsen normatiiviseen kehitykseen, toteaa yliopistotutkija, kehitysneuropsykologian dosentti Anneli Kylliäinen Tampereen yliopistosta tiedotteessa .
Tutkijat korostavat, että tuloksia on tulkittava varovaisesti, ei suorana syy-yhteytenä. Erilaisten riskitekijöiden vaikutukset ovat monimutkaisia ja yhteys ruutuajan ja oireiden välillä kaksisuuntainen.
Tutkimus tuo esiin vanhempien hyvinvoinnin merkitystä ja heidän lasta ohjaavaa rooliaan, kun mietitään ruutuajan haitallisia vaikutuksia.
Kyseessä on Lasten uni- ja terveystutkimus (Child-Sleep) syntymäkohortissa tehty ruutuaikatutkimus. Yhteistyössä ovat mukana Tampereen yliopisto, THL, Hus, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Pirkanmaan hyvinvointialue (Tays).
