Psykiatrian kesäkoulu on lisännyt innostusta alaan

Psykiatrivaje on haaste julkisille mielenterveyspalveluille niin kansainvälisesti kuin Suomessakin (1,2). Tilanteen Suomessa ennustetaan entisestään vaikeutuvan muun muassa psykiatrien eläköitymisen vuoksi (2). Vajetta on yritetty helpottaa esimerkiksi erilaisilla ohjelmilla, joilla lisätään lääketieteen opiskelijoiden kiinnostusta psykiatriaa kohtaan (3–6).

Psykiatrian kesäkoulu järjestettiin Satakunnassa ensimmäistä kertaa kesällä 2013 (7). Kansainvälisessä kirjallisuudessa kuvatut kesäkoulut vaikuttivat suunnitteluun, mutta ne ovat olleet yleensä lyhyitä kurssimaisia ohjelmia (5,8,9).

Kesäkoulun keskiöön asetettiin kliininen työ, tätä tukeva henkilökohtainen ohjaus ja ryhmäytymistä edistävä vapaa-ajan ohjelma. Tavoitteena oli lisätä opiskelijoiden innostusta psykiatriaan, mutta myös saada välitöntä helpotusta loma-aikaiseen lääkäripulaan, minkä vuoksi kesäkoulun pituus on kaksi kuukautta. Kesäkoulun sisältö on kuvattu tarkemmin muualla (7,10).

Osallistujien itsearviointi, palautteen saaminen ja antaminen ovat osa kesäkoulua. Vuodesta 2017 lähtien kesäkouluun on kuulunut myös neljän vuoden jälkeen toteutettava seurantakysely. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on antaa kuva osallistujista kymmenen vuoden ajalta sekä selvittää seurantajakson aikana heidän kokemuksiaan kesäkoulusta ja sen tärkeimmistä osista.

Aineisto ja menetelmät

Yhteensä 230 opiskelijaa ja vastavalmistunutta lääkäriä ovat osallistuneet vuosina 2013–2023 pidettyihin 11 kesäkouluun. Kesäkoulun hakuaika on syksyisin, ja hakijat myös haastatellaan. Kesäkoulun alussa osallistujia pyydettiin osallistumaan vapaaehtoiseen tutkimusosuuteen. Osallistujista 209 (90,1 %) vastasi alkukyselyyn ja muodosti tutkimusaineiston. Kieltäytyneistä ei kerätty tietoja.

Jokaista tutkittavien vuosikohorttia lähestyttiin neljän vuoden kuluttua kesäkouluun osallistumisesta sähköpostitse Webropol-alustalla täytettävällä seurantakyselyllä. Vuosina 2013–2019 kesäkouluun osallistuneita lähestyttiin siis vuosina 2017–2023. Yhteensä 144 potentiaalisesta tutkittavasta 90 (62,5 %) vastasi kyselyyn muodostaen seuranta-aineiston. Katoanalyysin perusteella naiset vastasivat miehiä todennäköisemmin (p = 0,006), mutta muissa taustatekijöissä ei ollut eroa vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden välillä. Tutkimukselle oli Satakunnan sairaanhoitopiirin tutkimuslupa.

Alkukyselyssä kerättiin tiedot sukupuolesta, iästä, opiskelupaikasta, opintojen vaiheesta, työtehtävästä, työpisteestä ja siitä, osallistuiko tutkittava ensimmäistä kertaa psykiatrian kesäkouluun. Seurantakyselyssä selvitettiin, onko tutkittava valmistunut lääkäriksi, hänen kokemuksensa kesäkoulusta (hyvin negatiivinen/negatiivinen/en osaa sanoa/positiivinen/hyvin positiivinen), erikoistuuko tutkittava ajankohtaisesti psykiatrian alalle ja jos erikoistuu, 1) mille erikoisalalle ja 2) mikä kesäkoulun merkitys oli erikoistumispäätöksessä (merkittävä/jonkin verran/ei lainkaan).

Tutkittavia pyydettiin valitsemaan seuraavista itselleen kolme tärkeintä kesäkoulun osaa: potilastyö, henkilökohtainen ohjaus, yhteinen opetus, muut osallistujat, vapaa-ajan ohjelma, yksikön työntekijät tai jokin muu.

Ikämuuttujan jakauma arvioitiin silmämääräisesti ja Shapiro–Wilkin testin avulla. Muuttujan vinon jakauman vuoksi sen tunnuslukuina käytettiin mediaania ja kvartiiliväliä (alakvartiili–yläkvartiili). Seurantakyselyyn vastanneiden ja vastamaatta jättäneiden ikiä verrattiin Mann–Whitney’n U-testiä käyttäen. Luokkamuuttujia vertailtiin Khii’n neliö -testin avulla. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa < 0,05. Tilastolliset analyysit tehtiin IBM SPSS -ohjelmalla (versio 27.0).

Tulokset

Tutkittavat olivat 21–46-vuotiaita ja heidän mediaani-ikänsä oli 25,0 vuotta (24,0–27,0 v). Tutkittavia opiskeli tai oli opiskellut yhteensä kahdeksassa eri yliopistossa (taulukko 1).

Seurantakyselyyn vastanneista 95,6 % (n = 86) oli valmistunut lääkäriksi. Yhteensä 66,7 % (n = 60) vastasi kokemuksen kesäkoulusta olleen hyvin positiivinen. 31,1 %:lle (n = 28) kokemus oli positiivinen, 1,1 %:lle (n = 1) negatiivinen ja 1,1 % (n = 1) ei osannut sanoa. Vastaajien arviot kesäkoulun heille tärkeimmistä osista on esitetty kuviossa 1.

Seurantakyselyyn vastanneista 16,7 % (n = 15) oli erikoistumassa psykiatrian alalle. Psykiatriaan erikoistuvista 3/5 oli työskennellyt kesäkoulun aikana aikuispsykiatrialla ja nuorisopsykiatriaan erikoistuvista 3/5 nuorisopsykiatrialla. Lastenpsykiatrian erikoistuvista 2/4 oli työskennellyt kesäkoulussa lastenpsykiatrialla ja oikeuspsykiatrian yksi erikoistuva aikuispsykiatrialla. Erikoistuvista 10 piti kesäkoulua erikoistumispäätöksensä kannalta merkittävänä, neljä koki tällä olleen jonkin verran vaikutusta ja yksi ei lainkaan.

Päätelmät

Kesäkouluun on osallistunut vuosina 2013–2023 yli 200 lääketieteen opiskelijaa ja vastavalmistunutta lääkäriä. He edustivat useita eri yliopistoja, ja vain neljännes heistä opiskeli Turun yliopistossa, joka on paikallisen yhteistyöalueen yliopisto.

Neljä vuotta kesäkouluun osallistumisesta 97,8 % vastanneista piti kokemusta hyvin positiivisena tai positiivisena. Tärkeimmiksi kesäkoulun osiksi koettiin potilastyö ja henkilökohtainen ohjaus.

Kesäkoulun tavoite psykiatriaan innostamisesta vaikuttaa onnistuneen hyvin. Psykiatrian alat kiinnostaviksi kokevia opiskelijoita on selvästi olemassa, ja kesäkouluun heitä saapui maantieteellisesti kauempaakin. Seurantakyselyyn vastanneista 16,7 % erikoistui psykiatrian alalle, ja useimmilla heistä kesäkoululla oli ollut olennainen merkitys erikoistumispäätöksen teossa.

Muihin kesäkouluihin vertaaminen on haastavaa ohjelmien erilaisten rakenteiden vuoksi, mutta tuloksemme vaikuttavat lupaavilta. Esimerkiksi kanadalaisessa ohjelmassa 43 % osallistujista aloitti seurannassa erikoistumisen (9), australialaisessa ohjelmassa 21 % (11). Myös tavoite loma-aikaisen lääkäripulan helpottumisesta onnistui, sillä kesäsijaisten määrä moninkertaistui ja tilanne helpottui muinakin loma-aikoina.

Aiemmissa tutkimuksissa, jotka ovat selvittäneet psykiatrian kliinisen harjoittelun vaikutusta erikoistumispäätökseen, potilastyön tärkeys on korostunut (12). Toisaalta potilastyöstä saatavat kokemukset mielenterveyden häiriöistä, vuorovaikutuksesta ja moniammatillisesta työskentelystä ovat hyödyllisiä muillakin aloilla (13,14).

Opiskelijoiden ja erikoistuvien lääkärien tiedetään kokevan ohjauksen tärkeäksi (15), minkä vuoksi ohjaajina toimiville on pyritty alusta alkaen järjestämään siihen riittävästi aikaa. Kesäkoulun osallistujien suuri määrä onkin osin juuri mahdollistanut työajan irrottamisen ohjaustyöhön.

Tutkimuksen rajoite on, että oletettavasti niin kesäkouluun hakeutumiseen kuin seurantakyselyyn vastaamiseen liittyy valikoitumisharhaa, jossa painottuu kiinnostus psykiatriaa kohtaan. Näin ollen tulosten yleistämisessä kesäkoulukontekstin ulkopuolelle täytyy olla varovainen.

Toivomme kuitenkin, että tuloksemme rohkaisevat muitakin edelleen kehittämään psykiatrian alojen houkuttelevuutta lisääviä toimia, joilla voisimme helpottaa psykiatrivajetta pitkällä tähtäimellä.

1 Katschnig H. Are psychiatrists an endangered species? Observations on internal and external challenges to the profession. World Psychiatry 2010;9:21–8.

2 Rellman J, Ruokonen H, Pietilä M, Kortelainen K, Ojala K, Parmanne P. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäritilanne ja koulutustarve vuoteen 2035. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2022:21.

3 Seow LSE, Chua BY, Mahendran R ym. Psychiatry as a career choice among medical students: a cross-sectional study examining school-related and non-school factors. BMJ Open 2018;8:e022201.

4 Goldenberg MN, Williams K, Spollen JJ. Stability of and factors related to medical student specialty choice of psychiatry. Am J Psychiatry 2017;174:859–66.

5 Lyons Z. Psychiatry enrichment initiatives: a review of current programs, summer schools, and institutes. Acad Psychiatry 2017;41:266–71.

6 Penttala J, Kampman O. Psykiatrian kliininen kesäkoulu kehittää ja jäsentää tietämystä. Suom Lääkäril 2020;75:1706–7.

7 Karukivi M, Saxen U, Haapasalo-Pesu K-M. Improving recruitment into psychiatry − A summer school for medical students combining clinical work and education. Acad Psychiatry 2014;38:647–51.

8 Weintraub W, Plaut SM, Weintraub E. Recruitment into psychiatry: Increasing the pool of applicants. Can J Psychiatry 1999;44:473–7.

9 Andermann L, De Souza C, Lofchy J. The psychiatry institute for medical students: a decade of success. Acad Pscyhiatry 2010;34:150–3.

10 Haapasalo-Pesu K-M, Karukivi M, Korkeila J. Psychiatry summer school in Satakunta in 2013: a novel way of introducing psychiatry to medical students. Psychiatria Fennica 2014;45:11–8.

11 Lyons Z, Hans D, Janca A. Future proofing the psychiatry work-force in Australia: evaluation of an innovative enrichment programme for medical students. Australas Psychiatry 2015;23:584–8.

12 Lyons Z. Impact of the psychiatry clerkship on medical student attitudes towards psychiatry and to psychiatry as a career. Acad Psychiatry 2014;38:35–42.

13 Boyle A, Davies S, Dogra N, Perry J, Fosker H. The foundation programme in psychiatry: a qualitative study into the effects of a foundation placement. BJ Psych Bull 2016;40:281–4.

14 Beattie S, Crampton PES, Schwarzlose C, Kumar N, Cornwall PL. Junior doctor psychiatry placements in hospital and community settings: a phenomenological study. BMJ Open 2017;7:e017584.

15 Hetemäki I, Saastamoinen P, Heistaro S ym. Systemaattinen koulutus sekä oppimisen mahdollistava työkuorma saavat erikoistuvan suosittelemaan koulutuspaikkaansa. Suom Lääkäril 2021;76:58–61.