Taysin johtama kansainvälinen olkapäämurtumatutkimus kertoo, että 60-vuotiailla ja sitä vanhemmilla potilailla monet pirstaleisetkin olkaluun yläosan murtumat paranevat ilman leikkausta yhtä hyvin kuin leikkauksen avulla (Launonen AP ym. Plos Medicine 28.11.2023 ). 

Osastonylilääkäri, dosentti Antti Launonen Taysin tuki- ja liikuntaelinkeskuksesta toimii päätutkijana olkapäämurtumatutkimuksessa, jota on tehty 14 vuotta kansainvälisenä yhteistyönä 7 sairaalassa Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa.

Lue lisää: Tekonivelleikkausten määrä väheni vuonna 2022

– Tämä on uraauurtava löydös, joka haastaa ajatuksen, että paras tulos saadaan, kun murtuneet luut laitetaan leikkauksessa hyvään asentoon. Tuloksella on merkitystä sekä inhimillisesti että taloudellisesti, Launonen kertoo tiedotteessa .

Tutkimustulos koski erityisesti potilaita, joilla oli useamman kappaleen pirstaleinen huonoasentoinen olkaluun yläosan murtuma. Tällaiset murtumat on perinteisesti leikattu siten, että luun tueksi on asetettu levy tai olkaluun pää on korvattu osatekonivelellä.

Tutkijat yllättyneitä

Potilaat saivat leikkauksen sijaan ranne-kaulalenkin ja kävivät ohjatussa fysioterapiassa.

Tutkijat olivat itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin potilaat toipuivat ilman leikkausta.

Lue lisää: Onko olkapään kiertäjäkalvosimen repeämän hoitopaikka kuntosali vai leikkaussali?

– Potilaat voivat käyttää kättään kivun sallimissa rajoissa heti, koska leikkaushoitoa ja siihen liittyvää haavan paranemista ei tarvinnut odotella. He pitivät ranne-kaulalenkkiä kolme viikkoa, ja kivuttomaksi murtuma muuttui noin kolmessa kuukaudessa.

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että leikkaukseen liittyvien komplikaatioiden määrä oli yllättävän suuri ja komplikaatiot johtivat uusintaleikkauksiin varsin usein.

Lue lisää: BMJ:n pääkirjoitus: Olkapään tähystysleikkaukset joudutaan uusimaan usein

Vähentynyt resurssien käyttö johtaa säästöihin, jotka voivat olla jopa miljoonien luokkaa vuosittain.

– Säästöä siis saadaan ilman, että potilaan lopullinen toimintakyky millään lailla heikkenee, Launonen toteaa.

Hankkeen päävastuu Taysilla

Tutkimuksessa oli mukana 160 potilasta, jotka arvottiin kolmeen ryhmään: konservatiiviseen hoitoon ranne-kaulalenkillä tai leikkaushoitoon joko levyllä tai osatekonivelellä. Potilaita seurattiin kaksi vuotta.

Hankkeen päävastuu on ollut Taysilla. Suomesta mukana oli toisena sairaalana Keski-Suomen keskussairaala Sairaala Nova Jyväskylästä. 

Tutkimukseen osallistuivat myös Karoliininen sairaala ja Uppsalan sairaala Ruotsista, Viborgin sairaala Tanskasta sekä Tallinnan ja Tarton sairaalat Virosta.

Tutkijoilta hankkeen toteuttaminen on vaatinut sitoutumista. Koska tutkimuspotilaat on saatu ensiapuun tulevien potilaiden joukosta, yhden tutkijoista on aina pitänyt olla tavoitettavissa, jotta on voitu heti arvioida, sopiiko potilas tutkimukseen.