Vaikuttavuus sosiaali- ja terveydenhuollossa ja kansanterveystyössä tarkoittaa toimenpiteiden tuottamaa hyötyä asiakkaille ja potilaille verrattuna siihen, että ei tehtäisi mitään tai toimittaisiin jollain toisella tavalla (1,2).

Vaikuttavuutta ei voi olla se, mikä olisi tapahtunut ilman, että mitään olisi tehty. Luotettava vertailu on välttämätöntä, ja myös toimien turvallisuus tulee ottaa huomioon.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sosioekonomisesta asemasta, asuinpaikasta tai muusta taustatekijästä riippumatonta pääsyä vaikuttaviin palveluihin (3). Se on sosiaali- ja terveydenhuollon humanitaarinen ja juridinen lähtökohta ja kytkeytyy sekä vaikuttavuuteen että kustannusvaikuttavuuteen.

Koko järjestelmän kustannusvaikuttavuus on sitä parempi, mitä kattavammin kaikki kansalaiset saavat vaikuttavia palveluita.

Humanitaarisuus on järjestelmien lähtökohta ja päämäärä: potilaiden, asiakkaiden ja väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Vaikuttavuus ja humanitaarisuus kietoutuvat käsitteellisesti ja toiminnallisesti toisiinsa.

Yhteisesti hyväksytty vaikuttavuuden määritelmä on edellytys sille, että voidaan optimaalisella tavalla kehittää sosiaali- ja terveydenhuoltoa yhä paremmaksi. Humanitaarisuus edellyttää kaikkien avun tarpeessa olevien auttamista heidän taustastaan riippumatta (4).

Humanitaariseen päämäärään päästään parhaiten silloin, kun päätöksiä tekevien integriteetti on korkea ja arviointiin käytettävissä oleva tieto ja sen puutteet otetaan kattavasti huomioon (5). Riski virheellisistä päätöksistä on tällöin mahdollisimman pieni.

Integriteetti tarkoittaa rehellisyyttä ja vahvoja moraalisia periaatteita. Arvioinnin kattavuus tarkoittaa mahdollisimman laajaa kuvausta kohdeväestöstä, toimenpiteistä ja tuloksista sekä dokumentoinnin ulkopuolelle jääneiden tekijöiden ottamista huomioon.

Integriteetti ja näytön arvioinnin kattavuus liittyvät toisiinsa. Korkeaan integriteettiin liittyy pyrkimys ottaa kaikki tieto huomioon, mikä puolestaan saa päätöksentekijän arvioimaan myös omia ennakkokäsityksiään.

Valtakunnallisen priorisoinnin tärkein tehtävä on varmistaa kaikkien kansalaisten pääsy vaikuttaviin palveluihin. Lisäksi tulee vähentää sellaisten palvelujen tarjontaa, joiden hyöty on vähäinen tai olematon. Tämä edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin tarkastelua kokonaisuutena kustannusvaikuttavuuden optimoimiseksi.

Priorisoinnin perustana ovat yhdenvertaisuus ja kustannusvaikuttavuus. Joidenkin harvinaissairauksien kohdalla tulee ottaa huomioon myös tarvesolidaarisuus: poikkeuksellisen hoidontarpeen ilmetessä yhteiskunta on valmis panostamaan tavallista enemmän (6,7,8).

Sosiaali- ja terveydenhuollossa korkea integriteetti toteutuu, kun priorisointi pohjautuu yhdenvertaisuuteen ja humanitaarisiin periaatteisiin parhaan hyödyn tuottamiseksi koko väestölle. Kustannusvaikuttavuuden optimointi tukee myös ekologisesti kestävää kehitystä vähentämällä turhaa voimavarojen käyttöä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon arvo syntyy ammattilaisten ja potilaiden tai asiakkaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Järjestelmän johtotehtävissä toimivien ja terveyspolitiikkaa muotoilevien tulee optimoida ammattilaisten edellytykset tuottaa terveyttä ja hyvinvointia.