Tuki- ja liikuntaelinsairaudet vavisuttavat yhteiskunnan perustuksia

Tuki- ja liikuntaelinsairaudet (TULES) kätkevät sisäänsä jylläävän pandemian, joka rasittaa yksittäisiä ihmisiä ja valtion kassaa. Veronmaksajille koituvat vuosittain useiden miljardien eurojen suorat ja epäsuorat kustannukset terveydenhuollosta, työkyvyttömyydestä ja tuottavuuden heikentymisestä.

Alaselkäkipu sekä polvi- ja lonkkanivelrikko ovat merkittävimmät tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Niiden vaikutukset järisyttävät jo nyt mutta varsinkin tulevaisuudessa kansanterveyden ja talouden pohjaa (1).

Vuoden 2022 tilastot osoittavat karun todellisuuden: tuki- ja liikuntaelinsairaudet aiheuttivat avoterveydenhuollossa eniten lääkärikäyntejä. Samana vuonna TULES (34 %) ja mielenterveyshäiriöt (31 %) olivat yhdessä syy 65 %:iin kaikista uusista työkyvyttömyyseläkkeistä (2).

Tilannetta monimutkaistavat entisestään TULES-potilaiden yleiset liitännäissairaudet, merkittävimpinä lihavuus ja mielenterveyden häiriöt. Ne sekä vaikeuttavat hoitopolkuja että lisäävät kustannuksia merkittävästi (3,4). Lihavuuden ja mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys on kasvussa. Suurin syy on länsimaisen elinympäristön muuttuminen viimeisen 30 vuoden aikana (5).

Mielenterveyshäiriöiden ja kroonisen kivun symbioosi syö potilaiden toimintakykyä ja suurentaa työkyvyttömyyden riskiä (3). Lihavuuden aiheuttama lisärasitus nivelille kärjistää kipua ja heikentää toimintakykyä. Syntyy noidankehä, josta on vaikea murtautua ulos (4).

Potilaat tarvitsisivat siis moniulotteisen hoidon, joka ylittää yksittäisten sairauksien rajat.

On aika herätä ja tarttua toimeen. Ennaltaehkäisyssä lienee valtava potentiaali, jota ei valitettavasti ole saatu vietyä käytäntöön riittävän systemaattisesti ja johdonmukaisesti. Tästä kielii tuki- ja liikuntaelinsairauksien, lihavuuden sekä mielenterveyden häiriöiden ilmaantuvuuden jatkuva kasvu.

Näin ollen ennaltaehkäisyn lisäksi tarvitaan poikkeuksellisen vahvaa moniammatillista yhteistyötä. Sen avulla päällekkäin esiintyviin mielenterveysongelmiin, lihavuuteen ja TULES-vaivoihin voidaan puuttua aikaisemmin ja tehokkaammin.

Valtion ja terveydenhuoltojärjestelmien on vastattava haasteeseen. Tarvitaan laaja-alaisia, saavutettavia ja vaikuttavia palveluja, jotka kohdennetaan tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä niiden yleisimpien liitännäissairauksien ytimeen. Tämä vaatii systemaattista resurssien ohjaamista todistetusti tehokkaisiin toimiin niin ennaltaehkäisyssä kuin sekundaaripreventiossa.

Pandemian voittaminen edellyttää yhteistyötä, ajankohtaisia toimia ja ennaltaehkäisyä. Vain näin voidaan vähentää TULESin yhteiskunnallista painetta ja rakentaa terveempi ja kyvykkäämpi yhteiskunta.