Teemu Kärnä

Eduskunta on 1.2.2023 hyväksynyt uuden lain sukupuolen vahvistamisesta. Lainsäädännön uudistamisen tarve on tiedetty pitkään. Aiempi, vuoden 2003 laki vaatii juridista sukupuolenkorjausta hakevalta mm. lisääntymiskyvyttömyyttä, minkä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi jo 2017 ihmisoikeuksia loukkaavaksi (1). Vaatimukselle ei myöskään ole lääketieteellisiä perusteita: sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluminen ei mitenkään heikennä ihmisen valmiuksia vanhemmuuteen (2).

Lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksen poistumisen lisäksi uusi laki mahdollistaa täysi-ikäisen henkilön juridisen sukupuolen vahvistamisen Digi- ja väestötietovirastossa henkilön itsensä antaman selvityksen perusteella, ilman diagnooseja tai lääkärinlausuntoja. Tämä länsimaissa yleistyvä toimintatapa perustuu mm. YK:n ihmisoikeusneuvoston asiantuntijoiden ja Euroopan neuvoston yleiskokouksen suosituksiin ja heijastelee muuttunutta lähestymistapaa cis-sukupuolisesta eroaviin sukupuoli-identiteetteihin, jotka aiemmin hahmotettiin mielenterveyden häiriöiksi ja nykyisin osaksi tervettä, luonnollista sukupuolen moninaisuutta (3,4).

Kehoa muokkaaviin sukupuolenkorjaushoitoihin ohjautumista lakiuudistus ei muuta. Hoitojen tarkoituksenmukaisuus arvioidaan edelleen asiantuntijayksiköissä tutkimustiedon ja kliinisen kokemuksen perusteella.

Lakiuudistuksen tiimoilta on kannettu huolta potilasturvallisuudesta tilanteessa, jossa potilaan juridinen sukupuoli (henkilötunnus) eroaa kehon biologiasta. Kuitenkin jo nykyisen lain aikana Suomessa on lähes 2 000 juridisen sukupuolensa korjannutta, ja toimivia käytänteitä on jo syntynyt.

Ymmärrettävää huolta on kannettu myös lain mahdollistamista väärinkäytöksistä. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi seksuaalinen häirintä on laissa kiellettyä kaikissa, ei ainoastaan sukupuolitetuissa tiloissa. Muissa lainsäädäntöään uudistaneissa maissa väärinkäytökset ovat jääneet yksittäistapauksiksi.

Muiden Pohjoismaiden lakiuudistuksista poiketen Suomen laki mahdollistaa juridisen sukupuolenkorjauksen vain täysi-ikäisille. Tämä on herättänyt voimakasta kritiikkiä ja sitä on pidetty useiden kansainvälisten suositusten, julistusten ja sopimusten, esimerkiksi YK:n lasten oikeuksien sopimuksen vastaisena (3). Eduskunta hyväksyikin lausuman, jonka mukaan alaikäisten tilannetta selvitetään edelleen.

Laki myös lähestyy sukupuolta edelleen dikotomisena ilmiönä jättäen huomiotta ei-binääriset sukupuoli-identiteetit ja muunsukupuolisten tarpeen tulla tunnistetuksi ja huomioiduksi yhteiskunnan ja lainsäädännön edessä (5).

Lakimuutoksen odotetaan tukevan sukupuolivähemmistöjen itsemääräämisoikeutta ja vähentävän ns. vähemmistöstressiä. Tällä viitataan ylimääräiseen kuormitukseen, jota vähemmistöön kuuluva saattaa kokea enemmistön ehdoilla toimivassa yhteiskunnassa eläessään. Vähemmistöstressin on todettu heikentävän siitä kärsivän henkilön psyykkistä fyysistä terveyttä ja jopa elinajanodotetta.

Vähemmistöstressin lievittäminen tarjoaa kustannustehokkaan, mutta toistaiseksi vähälle huomiolle jääneen tavan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveyden tukemiseen (6).

Sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen saattaa uutuuttaan aiheuttaa hämmennystä ja epämukavuuttakin. Enemmistön mukavuusalueella pysyttely ei kuitenkaan ole riittävä peruste vähemmistön hyvinvoinnin edistämättä jättämiseen.