Terveydenhuollon päihdeosaamista tulee vahvistaa

Huumeiden kokeilu, käyttö ja niihin liittyvät haitat ovat yleistyneet Suomessa 2000-luvulla (1). Meillä käytetään huumeita enemmän kuin muissa Pohjoismaissa (2). Aikuisväestöstä arviolta joka neljäs on joskus kokeillut jotain huumausainetta, yleisimmin kannabista, ja edeltävän kuukauden aikana huumeita on kertonut käyttäneensä 5 % miehistä ja 2 % naisista (1).

Amfetamiinin tai opioidien ongelmakäyttäjiä on Suomessa arviolta noin 1 % väestöstä (3). Suonensisäisesti näitä huumeita käyttäviä on väestöön suhteutettuna enemmän kuin EU-maissa keskimäärin (2). Suomalaisten nuorten miesten amfetamiinin käyttöluvut ovat EU-maiden korkeimpia (2).

Päihdepalvelujärjestelmä ei ole pystynyt vastaamaan lisääntyneeseen hoidon tarpeeseen. Päihdehuollon asiakkaiden määrä ja laitospäivät ovat vähentyneet, kun taas huumekuolemat ja huumesairauksiin liittyvät vuodeosastojaksot terveydenhuollossa ovat lisääntyneet (1).

Nuorten aikuisten kannabiksen käyttö on nelinkertaistunut 20 vuodessa. Joka toinen heistä on kokeillut kannabista elinaikanaan ja 15 % raportoi käyttäneensä sitä edeltäneen vuoden aikana, enimmäkseen satunnaisesti (4). Trendimuutos on EU-maiden nopein (2). Koululaiskyselyjen mukaan 8 % yläasteikäisistä, 13 % lukiolaisista ja 18 % ammattikoululaisista on kokeillut kannabista (1).

Nuorten kannabiksen käyttö polarisoituu: sekä kannabiskokeilut että toistuva käyttö yleistyvät nuorilla, joilla on useita kuormittavia perhetaustatekijöitä, mutta eivät parempiosaisilla nuorilla (5). Nuorten asenteet kannabista kohtaan ovat aiempaa myönteisempiä, joten käyttö tuskin vähenee nykytasosta.

Amfetamiinin ja kokaiinin käytön yleistymisestä on viitteitä kysely-, rekisteri- ja jätevesitutkimuksissa (1,2,3). Kokaiinin käyttö on lisääntynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta kokaiiniongelmaisia ei hoidon piirissä nähdä (1). Opioidien ongelmakäyttäjien määrän arvioidaan jopa kaksinkertaistuneen viime vuosina, ja korvaushoidossa on arviolta 5 000 (3). Heroiinin paluusta ei ole merkkejä, mutta oksikodonin ja fentanyylin päihdekäytön trendejä tulee seurata yliannostusvaaran takia.

Huumekuolemat ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvun alusta. Tapaturmaiseen yliannostukseen kuolee vuosittain lähes reittilentokoneellinen nuoria ihmisiä – enemmän kuin liikenteessä. Useimmin yliannostuksen aiheuttaa buprenorfiinin päihdekäyttö, jonka rinnalla on päihteiden sekakäyttöä (1,2). Tuore suositus huumekuolemien ehkäisyn Suomen malliksi sisältää useita ehdotuksia, jotka edellyttävät toimenpiteitä terveydenhuollossa (6).

Suomessa suurin osa opioidiriippuvaisista on korvaushoidon ulkopuolella. Hoitoketjut terveydenhuollosta päihdehuollon erityispalveluihin eivät toimi: vain 10 % huumehoidon hoitoonohjauksista tehdään terveydenhuollosta (7).

Mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistuksessa riippuvuussairauksien hoito rinnastuu muiden sairauksien hoitoon hoitovastuun siirtyessä sosiaalipuolelta selkeämmin terveydenhuollolle (8). Uusilla hyvinvointialueilla huumeongelmaisten hoitoketjut on saatava kuntoon, jotta monialaista yhteistyötä vaativa hoito sekä hoidon jatkuvuus voidaan turvata.

Terveydenhuollon henkilöstön päihdeosaaminen tulee saada tarvetta vastaavalle tasolle lisäämällä päihdeopetuksen resursseja perus- ja jatko-opinnoissa. Päihdeosaamista vahvistamalla voidaan myös parantaa huumeongelmista kärsivien kohtaamista ja purkaa huumeiden käyttäjiin liittyvää häpeäleimaa. On täysremontin aika.