Tehottomuus vaivaa TULES-rappeumien hoitoa

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien (TULES) hoitoon käytetyt resurssit eivät suuntaudu optimaalisesti. Valtaosa TULESin aiheuttamasta taakasta liittyy rappeumaan (1). Siihen ei näytä löytyvän tehokasta hoitoa.

Lupaavina pidetyt ja laajasti käytetyt hoidot ovat osoittautuneet tutkimuksissa tehottomiksi yksi kerrallaan. Hyviä esimerkkejä ovat kasvutekijä-, kantasolu- tai hyaluronaatti-injektiot, rappeutuneen polvinivelkierukan osapoistot sekä tekonivelrobotit (2,3,4,5,6). Niitä kaikkia on käytetty ja käytetään edelleen, vaikka tieteellinen näyttö ei sitä tue.

Miksi hukkaamme resursseja tehottomiin hoitoihin?

Yksi keskeinen syy on, että muiden kuin lääkehoitojen käyttöönottoa säännellään löyhästi. Tehokkaina pidetään hoitoja, joiden vaikutusmekanismista on esitetty biologisesti tai biomekaanisesti uskottava teoria. Samalla ryhmä potilaita on raportoinut havainnoivassa tutkimuksessa voivansa paremmin hoidon jälkeen.

Kirurgisissa toimenpiteissä tavallisesti riittää, että ammattikunnan edustajista riittävän moni uskoo leikkausmenetelmän olevan tehokas – tai edistyksellinen kuten tekonivelroboteissa.

Toinen syy on, että sekä lääkärit että potilaat luulevat oireiden rauhoittumista hoidon vaikutukseksi. Tämä on harvoin totta tuki- ja liikuntaelinten rappeumasairauksissa.

Oireet lievittyvät osalla yksinkertaisesti siksi, että niillä on tapana vaihdella (7). Kun oireet lievittyvät hoidon jälkeen, osapuolille jää kuva, että hoito toimii niillä, joilla oireet sattuivat vähenemään. Tosiasiassa tila koheni muista syistä.

Puhutaan hyötyjistä, joita kannattaa hoitaa, vaikka keskimäärin hoidon hyöty olisikin merkityksetön. Tällöin unohtuu, että väestö saa keskimääräisen hyödyn riippumatta siitä, mitä yksittäisille ihmisille eli hyötyjille tapahtuu hoidon jälkeen.

Myös taloudelliset ja sosiaaliset insentiivit ohjaavat mieluummin hoitamaan kuin jättämään hoitamatta (8,9). Potilaat pettyvät, kun jäävät ilman edistykselliseksi miellettyä hoitoa – etenkin jos muut saavat sellaista jossain. Toisaalta lääkäri saa kiitokset, kun yrittää auttaa. Näin kaikki osapuolet näyttävät hyötyvän.

Todellisuudessa tehottomilla interventioilla on usein ainakin ohimeneviä haittoja vaihtoehtoiskustannuksia unohtamatta. Hoitoon käytetyt resurssit hidastavat epäsuorasti uusien hoitojen kehitystä. Resurssit saattaisivat olla tehokkaammassa käytössä jossain aivan muualla.

Tuki- ja liikuntaelinten rappeutuminen on osa normaalia ikääntymistä. Yleisimpiin ilmentymiin, nivelten ja jänteiden ikääntymiseen, ei toistaiseksi ole itse prosessia moduloivia hoitoja.

Loppuvaiheen nivelrikkoa voidaan hoitaa tekonivelillä ja nivelten luudutuksilla. Suurimmalle osalle voimme tarjota vain oireenmukaisia hoitoja ja kehottaa heitä noudattamaan terveellisiä elämäntapoja sekä jatkamaan aktiivista elämää oireista huolimatta.