Pian saamme lakisääteiset kansalliset laaturekisterit

Suomeen on hartaasti toivottu kansallisia laaturekistereitä, joita muissa Pohjoismaissa on ollut jo pitkään. Nyt lakisääteinen kansallinen laaturekisteritoiminta on vihdoin toteutumassa.

Hallituksen kevään kehysriihessä kansalliselle laaturekisteritoiminnalle osoitettiin 1,4 miljoonan euron rahoitus vuosiksi 2023–26. Tämä turvaa vihdoin toiminnan jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden.

Rahoituspäätös saatiin viime hetkessä, jotta kansalliset laaturekisterit saadaan tueksi rakenteilla olevien hyvinvointialueiden työhön. Sote-uudistuksen kunnianhimoisiin tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan laaturekistereistä saatavaa tietoa hoidon laadusta ja vaikuttavuudesta.

Kansallista laaturekisteritoimintaa pilotoitiin ja selvitettiin vuosina 2018–20 eduskunnan THL:lle myöntämällä rahoituksella (1,2). Vuonna 2019 lakimuutos toi kansallisten laaturekisterien ylläpitämisen THL:n tehtäväksi (3).

THL:n laaturekisterit määrittävän asetuksen luonnos oli lausunnoilla touko-kesäkuussa 2021 (4). Lausuntoja annettiin noin 70, ja niissä puollettiin kansallisten laaturekisterien perustamista.

Laaturekisteriasetus helpottaa jatkossa tietojen keräämistä ja hyödyntämistä. THL:n rekisterinpitäjyys sallii jatkossa tietojen yhdistämisen eri lähteistä, mikä vähentää sote-ammattilaisten kirjaamistyötä. Lisäksi se mahdollistaa laaturekisterien tietojen toisiolain mukaisen luvittamisen Findatan kautta esimerkiksi tutkijoille.

Kansallista laaturekisteritoimintaa kehitetään ja toteutetaan THL:ssa edelleen projektirahoituksella yhdessä ns. kumppanuuslaaturekisterien kanssa; näitä ovat diabetes-, HIV-, munuaistauti-, psykoosien hoidon, selkä-, sydän-, suun ja hampaiden hoidon, tulehduksellisten reumasairauksien sekä tehohoidon rekisterit (5). Nämä laaturekisterit sekä aivohalvausrekisteri lueteltiin asetusluonnoksessa. THL:n koordinoimaa aivohalvausrekisterin toimintaa ei ole vielä ollut mahdollista aloittaa.

Kumppanuuslaaturekisterit tekevät kehitystyötä noudattaen yhteisiä periaatteita. Kukin rekisteri on kehityksessään eri vaiheessa (6). Rekistereillä on keskenään jonkin verran eroavaisuuksia esimerkiksi tiedonkeruun toteuttamisessa. Niiden toiminnassa on myös paljon yhtenäisyyttä. Kaikki laaturekisterit esimerkiksi tähtäävät siihen, että kliinikot voivat käyttää niiden tietoja oman organisaationsa potilaiden hoidon kehittämiseen. Osa kansallisista laaturekistereistä on edennyt niin pitkälle, että ne raportoivat omia tietojaan ja käyttävät tietoja vertaiskehittämisessä (7).

Tulevien hyvinvointialueiden kannattaa huolehtia, että ne todella hyödyntävät kansallisten laaturekisterien tietoa. Niiden kannattaa myös panostaa laaturekistereihin tuotetun tiedon kattavuuteen, jotta tieto on mahdollisimman luotettavaa ja hyvinvointialueet voivat verrata omaa toimintaansa muiden alueiden toimintaan. Tietojen tuottamisessa tarvitaan muun muassa toimivia tietojärjestelmiä, kansallisten koodistojen, luokitusten ja tietorakenteiden käyttämistä, hyvää ja kattavaa kirjaamista sekä huolellista tietojen tallentamista kansallisiin tietovarantoihin (8).

Kiitos kansallisen laaturekisteritoiminnan toteutumisesta kuuluu isolle ja sitoutuneelle verkostolle, joka on tehnyt valtavan määrän työtä tähän pääsemiseksi. Kutsumme lääkärikuntaa yhdessä huolehtimaan siitä, että laaturekistereistä saadaan merkittävä työkalu suomalaisen terveydenhuollon laadun ja vaikuttavuuden varmistamiseksi.