Älypuhelin on kasvanut osalle nuorista tiukasti käteen kiinni. Laitteessahan on kaikki: herätyskello, bussilippu, kamera, kartta, laskin, pankkikortti, päivän uutiset – ja toki myös some, pelit ja muu viihde. Hyötyä ja hupia on paljon.

Osa aikuisista on nopeasta muutoksesta huolissaan. Toiset ovat leimanneet tämän suhtautumisen huolipuheeksi (1).

Mutta onko huoleen syytä? Onko älypuhelimilla yhteyttä kognitiivisten taitojen kehitykseen?

Nuoruusiässä aivoissa tapahtuu kasvupyrähdys. Fyysisen kasvun sijasta kypsyminen näkyy aivojen eri alueita yhdistävien ratojen vahvistumisena ja viestinnän tehostumisena. Ahkerassa käytössä olevien viejähaarakkeiden ympärille kertyy myeliiniä, joka nopeuttaa viestien kulkua. Samalla vähälle käytölle jääneitä aivosoluja karsitaan (2).

Älypuhelin voi auttaa alkuun esimerkiksi kielen opiskelussa (3). Osa peleistä, esimerkiksi sudoku, voi kehittää samoja ongelmanratkaisutaitoja kuin paperillakin. Useiden eri toimintojen kulkeminen mukana samassa laitteessa voi vähentää metatyötä eli näkymätöntä mutta välttämätöntä suunnittelua.

Juuri älypuhelinten useat eri toiminnot tuottavat myös ongelmia. Kun nuori tarttuu puhelimeen käyttääkseen sen laskinta, ruudulla voi olla ilmoituksia Snapchatistä, Tiktokista ja muista sovelluksista, jotka on nimenomaan suunniteltu koukuttaviksi. Ajatus luiskahtaa vaativasta matematiikan tehtävästä viihteeseen.

Nämä ajatuskatkokset vaikeuttavat pitkäjänteistä työntekoa, kuormittavat työmuistia, altistavat virheille – ja saavat opiskelun tuntumaan entistä työläämmältä (4).

Ongelmanratkaisutaitojen lisäksi muutkin kognitiiviset taidot, eli tarkkaavaisuus, päätöksenteko, kielellinen tietoisuus, kirjoittaminen, lukeminen, laskeminen ja toiminnanohjaus, vaativat kehittyäkseen johdonmukaista harjoittelua.

Kognitiivisiin taitoihin liittyvät myös sosiaaliset taidot: empatia, ei-sanallisen viestinnän käyttö, tunteiden säätely, yhteistyö ja konfliktien ratkaisu. Näiden taitojen oppimisen kannalta nuoruusikä on keskeinen kehitysvaihe, sillä aivojen etuotsalohko kypsyy noin 10–25-vuotiaana (2).

Etuotsalohkoa voi kutsua säätelykeskukseksi, joka mahdollistaa monimutkaisen ja joustavan käyttäytymisen eri tilanteissa.

Nopeiden lyhyiden videoiden katselu voi tuottaa hetkellistä mielihyvää, mutta ei tue keskittymiskyvyn kehitystä. Pienellä ruudulla ei kirjoiteta eikä siltä lueta pitkiä tekstejä.

Sosiaalinen media koukuttaa useilla eri mekanismeilla (5), mutta nimestään huolimatta se ei kehitä sosiaalisia taitoja. Empatiaa opitaan vain elävässä yhteydessä toisiin ihmisiin. Tunnesäätelyn sijasta somen algoritmit suosivat nopeaa reagointia, ja väkivalta voi läikkyä somesta myös tosielämään.

Orastava päätöksentekokyky on algoritmien armoilla. Nuoret kertovatkin viettävänsä somessa pidempiä aikoja kuin oikeastaan haluaisivat (6). Algoritmit vähentävät erilaisten ihmisten kohtaamisia, mikä saattaa olla yhteydessä nuorten naisten ja miesten arvomaailmojen eriytymiseen (7).

Kuluneiden kymmenen vuoden aikana olemme nähneet älypuhelinten kehityksen ja suosion kasvun. Samaan aikaan nuorten hyvinvointi on heikentynyt kansainvälisesti (8).

Pääsääntöisesti älypuhelimet haittaavat monin mekanismein nuorten kognitiivisten taitojen kehitystä ja heikentävät heidän hyvinvointiaan. Nyt pitäisi jo olla selvää, että nuorten tukemiseksi tarvitaan älypuhelinten ja somen rajoituksia.