Noin viidenneksellä naisista on mielenterveysongelmia raskaus- ja/tai vauva-ajalla eli perinataalikaudella. Hoitamattomina niillä on negatiivisia vaikutuksia sikiön kehitykseen, raskauden ja synnytyksen kulkuun, varhaiseen vuorovaikutukseen ja syntyvän vauvan psyykkiseen kehitykseen pitkällä aikavälillä (1,2,3,4,5).

Maailman psykiatrijärjestön julkilausuman mukaan perinataalipsykiatrista hoitoa tulee edistää (6). Pohjoismainen projekti on kartoittanut pikkulapsipsykiatrisia tutkimus- ja hoitomenetelmiä ja antanut suosituksen raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyden tukemiseen (7,8,9).

Suomen neuvolajärjestelmä mahdollistaa mielenterveysongelmien varhaisen tunnistamisen ja perheiden säännöllisen tapaamisen, mutta toimivista perinataaliajan mielenterveysongelmien interventiomenetelmistä ja hoitopoluista on puutetta. Esittelemme Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymän Soiten pikkulapsipsykiatrisen tiimin esimerkkinä perinataalipsykiatrisesta hoitomallista.

Vauvatiimi tukee varhaista vuorovaikutusta

Soiten vauvatiimi eli pikkulapsipsykiatrinen työryhmä hoitaa 0–5-vuotiaita lapsia yhdessä heidän vanhempiensa kanssa esimerkiksi vanhemman psykiatrisen sairauden, perinataaliaikaan liittyvien haasteiden tai vastasyntyneen sairauden vuoksi. Perheiden psykososiaalista tilannetta arvioidaan laaja-alaisesti, ja perheitä tuetaan moniammatillisesti. Työskentely tähtää vanhemmuuden ja varhaisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja lasten kaltoinkohtelun sekä psykiatristen vaikeuksien ehkäisyyn (5).

Lähetteitä vauvatiimiin voivat tehdä lääkärit, terveydenhoitajat, sairaanhoitajat ja kätilöt. Vauvatiimissä työskentelee kolme sairaanhoitajaa, psykologi ja lääkäri. Työskentely on perhekeskeistä ja perheen tuen tarpeista lähtevää. Tapaamisia toteutetaan sekä poliklinikka- että kotikäynteinä.

Fokuksessa on vastasyntynyt tai syntymätön lapsi ja varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Tavoitteena on turvallisen kiintymyssuhteen kehittyminen sekä lapsen kehitystä turvaavan ympäristön luominen yhteistyössä perheen sekä muiden verkostojen, kuten neuvolan terveydenhoitajien, psykiatrian ammattilaisten, kätilöiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Työskentelyyn kuuluvat raskausajan hoidolliset keskustelut, vanhemman ja lapsen vuorovaikutushoito, työryhmätyöskentely, verkostotyö sekä työnohjaus. Yksilöllisesti sovellettavia menetelmiä ovat MASU-haastattelu (10), Care Index-menetelmä, Theraplay-vuorovaikutushoito (11) sekä Marschak Interaction Method -arviointi (12,13). Lääkäri tukee muita työryhmän jäseniä lääketieteellisissä kysymyksissä, tekee lastenpsykiatrisen arvion ja tarvittaessa konsultoi muita erikoisaloja.

Lähetteiden määrä on kasvanut

Soiten vauvatiimi selvitti kehittämisprojektissa tiimin toimintaa vuosina 2008–2021. Seuranta-aikana vuotuinen lähetteiden määrä on kasvanut 8:sta suurimmillaan 105 lähetteeseen (v. 2019).

Eniten lähetteitä tuli terveyskeskuksista ja neuvoloista (46 %), naistentaudeilta (23 %), pediatrialta (17 %) ja aikuispsykiatrialta (11 %). Lastenpsykiatrialta ja perinnöllisyyslääketieteen yksiköstä tuli yksittäisiä lähetteitä. Lähetteitä tuli eniten Kokkolan alueelta, mutta reilu kolmannes myös ympäryskunnista.

Noin kaksi kolmasosaa lähetteistä oli saapunut vanhemman tiedoilla ja kolmasosa lapsen tiedoilla. Valtaosa lähetteistä oli saapunut ilman määriteltyä syytä, tuen tarpeen tai äidin psyykkisen tilan vuoksi (taulukko 1). Suurin osa lähetteistä oli kiireellisiä tai puolikiireellisiä.

Yhteistyötä ja koulutusta tarvitaan

Yhteistyökumppaneiden näkemyksiä vauvatiimin toiminnasta kerättiin lähettämällä yksikössä laadittu kyselylomake Soiten alueen terveydenhoitajien, psykiatrian alojen, pediatrian sekä naistentautien ja synnytysten esimiehille sekä Ensi- ja turvakodille.

Yleispalaute oli positiivista ja yhteistyö nähtiin pääosin toimivaksi. Yhteistyötahoilla oli tietoa vauvatiimistä ja työskentelyn periaatteista, mutta tarkemmista työskentelytavoista ja työskentelyn pituudesta ei ollut kattavaa tietoa. Lähettämiskriteerit olivat paremmin tiedossa neuvolassa kuin erikoissairaanhoidon yksiköiden työntekijöillä. Tiedonkulussa havaittiin jonkin verran ongelmia.

Yhteistyön lisäämiselle nähtiin tarvetta. Kaikilla yhteistyötahoilla nähtiin tarvetta lisäkoulutukselle perinataaliajan ja pikkulapsivaiheen mielenterveys- ja vuorovaikutusongelmien hoidosta.

Työntekijäresurssien puute ja kiire tulivat esiin vastauksissa. Odottajien ja synnyttäneiden psykiatrisessa hoidossa todettiin olevan haasteita. Ensi- ja turvakodilla raportoitiin olevan useita menetelmiä varhaisen vuorovaikutuksen tukemiseen, mutta vanhempien psykiatriset sairaudet ja parisuhdeongelmat nähtiin sielläkin haasteina.

Tärkeimmät kehittämistarpeet ovat yhteistyön tiivistäminen etenkin aikuispsykiatrian ja neuvoloiden kanssa sekä alan koulutuksen lisääminen. Lapsettomuushoidoissa olevien ja perinataaliajalla menehtyneiden tai vammautuneiden lasten vanhemmille suunnattuja palveluja tulee kehittää.

Lähettäviltä tahoilta toivotaan harkintaa lähettämisen syyhyn ja oikein suuntaamiseen. Antenatal Risk Questionnaire -lomake (14) kartoittaa psykososiaalista kokonaisriskiä, ja sen käyttöä suositellaan ennen vauvatiimiin lähettämistä.

Tähtäin ongelmien ehkäisyyn

Lasten, nuorten ja aikuisten psykiatrinen hoito on ruuhkautunutta, pitkäkestoista ja kallista. Koronan jättämä hoitovelka, talouskriisi ja työntekijäpula eivät tilannetta ainakaan helpota.

Tilannetta korjatakseen hyvinvointialueiden tuleekin katsoa tulevaisuuteen ja tähdätä mielenterveysongelmien ehkäisyyn. Tätä tavoitellaan myös mielenterveys- ja lapsistrategioissa.

Soiten vauvatiimin toiminnasta ja kehittämisprojektin havainnoista voi olla hyötyä myös muiden hyvinvointialueiden perinataalipsykiatrisia palveluja suunniteltaessa (15).