Lapsi oli kuumeeton eikä hänellä ilmennyt suoli- tai hengitystieinfektion oireita. Tiedossa ei ollut ontumista edeltävää traumaa, joskin vauhdikkaan 4-vuotiaan arjessa monesti sattui ja tapahtui.

Raskaus- ja varhaisvaiheet olivat olleet tavanomaiset. Toistuvien korvatulehdusten vuoksi lapselle oli tehty putkitus taaperoiässä. Lisäksi hän oli sairastanut useita tavallisia infektiosairauksia, räkää ja ripulia.

Pihtipolvisuuden vuoksi lapsi oli käytetty ortopedin vastaanotolla 2,5 vuoden iässä. Perheelle kerrottiin sen olevan normaaliin alaraajojen kehitykseen liittyvä löydös.

Säännöllisiä lääkityksiä ei ollut, vain varalla inhaloitava avaava lääke (salbutamoli 0,1 mg/annos), tarvittaessa käytettäväksi hengitystieinfektioiden yhteydessä. Todettuja allergioita lapsella ei ollut.

Vastaanotolla lapsi ontui oikeaa jalkaa. Ortopedi tiivisti statuksen: ”Abduktio ja sisärotaatio lievästi rajoittuneet”. Muuta poikkeavaa ei todettu.

Työdiagnoosina oli transientti synoviitti. Potilas ohjattiin lonkan kaikukuvaukseen heti seuraavana aamuna ja sovittiin vastausten kuulemisesta ja uudesta kliinisestä arviosta.

Kaksi päivää myöhemmin lapsi tuotiin reumalääkärin arvioon ontumisen jatkuessa. Molempien vanhempien puolella suvussa oli reumaa ja perhe mietti, voisiko ontumisen syynä olla reuma. Kaikukuvausta ei vielä ollut tehty.

Reumalääkärin käynnillä lapsen yleistila oli hyvä. Kaularangan liikkeet olivat hyvät, samoin yläraajojen nivelet. Oikean lonkan rotaatio jäi hieman vajaaksi aristuksen vuoksi, mutta muuten alaraajojen nivelten liikkuvuudet olivat kunnossa eikä nivelissä havaittu turvotuksia. Lapsi käveli edelleen ontuen eivätkä kanta-varvaskävelyt onnistuneet kivun vuoksi. Kyykistyminen sujui alas asti.

Reumalääkäri ohjelmoi tehtäväksi laboratoriotutkimuksia (CRP, lasko, tumavasta-aineet, täydellinen verenkuva) jo suunnitellun kaikukuvauksen lisäksi. Lapselle aloitettiin kahden viikon naprokseenikuuri (5 mg/kg/vrk x 2). Voinnista ja tuloksista sovittiin soittoaika.

Neljä päivää myöhemmin lapsi tuotiin lastenlääkärin arvioon. Tulehduskipulääkkeen ansiosta liikkuminen sujui paremmin, vaikka ontuminen jatkui. Uusia oireita ei ollut ilmaantunut. Vanhemmat ilmaisivat pelkäävänsä, että lapsella on vakava sairaus, kuten leukemia.

Lastenlääkärin vastaanotolla lapsi hyppi sujuvasti, juostessa ilmeni pientä ontumista. Lisäksi oikean lonkan rotaatio onnistui, vaikkakin vaatimaton puoliero oli vielä havaittavissa vasempaan lonkkaan nähden. Muuten statuksessa ei ilmennyt erityistä perusteellisissa tutkimuksissa.

Laboratoriotulokset olivat valmistuneet ja lonkan kaikukuvaus oli tulossa seuraavaksi.

Miten etenet?

• Miten hoitaisit ontuvaa lapsipotilasta?

• Mitä kerrot vanhemmille?

Tapauksen ratkaisu julkaistaan Lääkärilehdessä 9–10, joka ilmestyy 4.3.2022.