Lyhyesti: Idiopaattisen pulmonaarifibroosin hoitoon toivoa

Japanilaiset tutkivat nykymetodein varsin toivottoman idiopaattisen pulmonaarifibroosin hoidossa sokkoutetusti 107 potilaan kohdalla suun kautta otettavaa pirfenidonia (5-methyl-1-phenyl-2-[1H]-pyridoni). Lääkkeellä on kokeellisissa töissä saatu aikaan antifibroottisia vaikutuksia. Lääkkeen todettiin parantavan 6 minuutin rasitustestissä happisaturaatioarvoa sekä 6 että 9 kk hoidon jälkeen. Niin ikään VC koheni ja taudin pahenemisvaiheita esiintyi vain lumeryhmällä. Aktiiviin lääkitykseen liittyi huomattavia sivuvaikutuksia (mm. valoyliherkkyys, pahoinvointi, maksaentsyyminousut, jopa yksi hepatooma, joka lienee sattuma?). Protokollassa pysyminen oli kuitenkin sekä pir-fenidino- että lumeryhmässä samanlaista. Pääkirjoituksessa pohditaan tutkimuksen ongelmallisuutta mm. mitattavien parametrien osalta ja perätään laajaa monikansallista selvitystä aiheesta. Kysehän on ennusteeltaan maligniteettien luokkaa olevasta sairaudesta.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Synnytyksen jälkeinen äidin masennus ennakoi lapsen asosiaalisuutta

Masentuneiden äitien lapsilla esiintyy asosiaalisuutta keskimääräistä enemmän. Englantilaisessa kaksostutkimuksessa todettiin, että synnytyksen jälkeen 5 vuoden aikana ilmennyt äidin masennus yhdistyi lapsen asosiaalisuuteen, mutta synnytystä edeltäneellä masennuksella vastaavaa yhteyttä ei ollut. Kaikkein suurin riski oli lapsilla, joiden äideillä oli sekä asosiaalisuutta että masennusta. Tutkijat päättelevätkin, että pyrittäessä ehkäisemään lasten asosiaalista käyttäytymistä, intervention tulee kohdistua sekä äidin asosiaalisuuteen että hänen masennuksensa hoitoon.

Raimo Kr Salokangas

Antitromboottisten lääkkeiden keskeytys voi olla kohtalokasta lääkestentin asennuksen jälkeen

Lääkestenttejä asennetaan yhä useammin sepelvaltimoiden pallolaajennuksen yhteydessä estämään restenoosin ilmaantumista. Lääkepinnoitetut verkkoputket peittyvät hitaammin normaalilla endoteelilla, mikä saattaa altistaa tavallista pitempään vaarallisille tromboottisille komplikaatioille. Satunnaistetuissa tutkimuksissa subakuutin tromboosin vaara on kuitenkin ollut pieni, vain noin 0,5 % ensimmäisen vuoden aikana.

Juhani Airaksinen

Nuoren paniikkikohtausta ei pidä väheksyä

Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat suhteellisen yleisiä ja niitä pidetään usein varsin harmittomina. Hollantilaiset tutkijat seurasivat yli 3 000:ta normaaliväestöstä otettua 14-24-vuotiasta viiden vuoden ajan. Paniikkikohtauksen kokeneilla oli jo lähtötilanteessa muita runsaammin myös muita ahdistuneisuushäiriöitä. Oleellinen löydös koski kuitenkin seurannan aikana puhjenneita häiriöitä: Paniikin kokeneille ilmaantui seurannassa uusia ahdistuneisuushäiriöitä, sosiaalista ja muuta fobiaa, aineiden väärinkäyttöä sekä alkoholin liikakäyttöä enemmän kuin niille, joilla ei paniikkioiretta ollut. Paniikin saaneista runsaalla kolmanneksella oli seurantahetkellä vähintään kolme psykiatrista diagnoosia, kun vastaava osuus muilla nuorilla oli kymmenesosa. Nuoren paniikkikohtaus voi olla merkki vakavammasta psykopatologiasta, minkä vuoksi siihen ei tulisi suhtautua väheksyen. Paniikin kokenut nuori ja hänen perheensä tulisi ottaa tutkimuksiin ja pyrkiä järjestämään tarpeellinen hoito.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Sytokiinit määräävät sairauskäyttäytymistä

Akuutissa infektiossa esiintyy monenlaisia epäspesifisiä oireita, kuten kuumetta, väsyneisyyttä, kipuherkkyyttä, ruokahaluttomuutta, mielenkiinnon katoamista, depressiivistä mielialaa, keskittymiskyvyttömyyttä jne. Kliinisen kokemuksen mukaan alakuloisuuteen taipuvilla potilailla masentuneisuusoireet usein pahenevat infektion yhteydessä. Onkin esitetty arvioita, että osaan masennuksista liittyisi jonkinlainen immunologisen järjestelmän häiriö, jossa ns. pro-inflammatoriset sytokinaasit näyttelisivät tärkeää osaa.

Raimo Kr Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030