Perustietoa keloidiarven syntymisestä
Keloidin kehittyminen on harmittava kirurgisen toimenpiteen tai lävistyksen komplikaatio. Arpeen kehittyy kasvaimen tapaan käyttäytyvä, sidekudossoluja eli fibroblasteja ja säikeistä kollageenia sisältävä möykky, joka poiston jälkeen voi uusia ja kasvaa entistä nopeammin. TGFbeeta:n eli transformoivan kasvutekijä beeta:n osuus keloidin kollageenisynteesin yllyttäjänä on tunnettu vuosia, mutta nyt TGFbeeta:n kolmen alamuodon: TGFbeeta1:n, TGFbeeta2:n ja TGFbeeta3:n sekä näiden reseptorien itsenäinen rooli alkaa hahmottua. Roistoiksi ovat osoittautuneet TGFbeeta1 ja TGFbeeta2. Sen sijaan TGFbeeta3 estää fibroosia. Keloidin, hypertrofisen arven ja normaalin arven fibroblastit sekä erittävät TGFbeeta:aa, että tuottavat TGFbeeta-reseptoreita pinnalleen. Eri arpityyppien solut kuitenkin eroavat toisistaan siinä, missä suhteessa solut erittävät eri TGFbeeta:n alamuotoja ja kuinka paljon eri alatyyppien reseptoreita soluilla on pinnallaan. Tällaista perustietoa tarvitaan, jotta arven kehittymiseen voitaisiin oppia vaikuttamaan.