Uloshengityksen typpioksidimääritys astmapotilaille?

Uloshengitysilman typpioksidimäärityksen (FENO) menetelmiä on kehitetty astmapotilaan hengitysteiden inflammaation asteen määrittämiseen. Nyt tätä metodia sovellettiin inhaloitavan flutikasonin annoksen säätöön; vertailukohteena oli tavanomainen hoito-ohjeisiin perustuva kaavio. Seuranta-aika oli 1 vuosi. Lähtökohtana seurannalle oli matalin oireet kurissa pitänyt taso (lähinnä flutikasonia 750 µg/pv), ja tätä laskettiin alaspäin 250 µg erissä aina 100 µg/pv ja edelleen lumelääkkeeseen saakka kunnes FENO oli >15 ppb-tasolla tai vertailuryhmässä menetettiin astman kontrolli. Osoittautui, että typpioksidiryhmässä inhaloitavan steroidin annokset putosivat tasolle 370 µg/pv vertailuryhmän jäädessä 641 µg:aan/pv. Pahenemisvaiheiden osuudet olivat vastaavasti 0,49 vs. 0,90 episodia/potilasvuosi. Tutkimus tuo, kuten pääkirjoitus toteaa, uutta näkemystä biomarkkerien soveltamisesta astman hoitoon, joskin lisäselvityksiä kaivataan.

Hannu Puolijoki

Kokaiinin käyttäjillä usein pullistumia sepelvaltimoissa?

Kokaiini aiheuttaa usein sydänkomplikaatioita, pahimpana niistä sydänperäisen äkkikuoleman. Minnesotalaiset kardiologit päättivät vertailla 112 peräkkäisen kokaiinin käyttäjän sepelvaltimoanatomiaa vastaavanlaiseen huumeettomaan kontrolliryhmään havaittuaan aiemmin kokaiinin käyttäjillä usein sepelvaltimoiden aneurysmia. Sokkotulkinnassa osoittautuikin, että kolmanneksella kokaiinin käyttäjistä oli aneurysmia sepelvaltimoissaan, kun kontrolliryhmässä niitä löydettiin vain 7,6 %:lla. Aneurysmien arveltiin lisäävän sydäninfarktin vaaraa, koska lähes puolet kokaiinin käyttäjistä (keski-ikä 44 vuotta) oli sairastanut sydäninfarktin ja vain 52 %:lla oli ahtaumia sepelvaltimoissaan.

Juhani Airaksinen

Yksi sädehoitoannos tehoaa luuston etäpesäkekipuun

Suurin osa levinnyttä syöpätautia sairastavista potilaista kärsii luustoetäpesäkkeiden aiheuttamista kivuista. Sädehoito helpottaa kipua 80 %:lla potilaista. Sädehoitoa on perinteisesti annosteltu kivun hoidossa joko 10 annoksena (yht. 30 Gy) tai viitenä annoksena (yht. 20 Gy). Kahdessa isossa satunnaistetussa tutkimuksessa on jo aiemmin saatu näyttöä siitä, että 8 Gy:n kertafraktio lievittää kipua yhtä hyvin kuin isompi annos jaettuna useampaan antokertaan.

Sirkku Jyrkkiö

Perustietoa keloidiarven syntymisestä

Keloidin kehittyminen on harmittava kirurgisen toimenpiteen tai lävistyksen komplikaatio. Arpeen kehittyy kasvaimen tapaan käyttäytyvä, sidekudossoluja eli fibroblasteja ja säikeistä kollageenia sisältävä möykky, joka poiston jälkeen voi uusia ja kasvaa entistä nopeammin. TGFbeeta:n eli transformoivan kasvutekijä beeta:n osuus keloidin kollageenisynteesin yllyttäjänä on tunnettu vuosia, mutta nyt TGFbeeta:n kolmen alamuodon: TGFbeeta1:n, TGFbeeta2:n ja TGFbeeta3:n sekä näiden reseptorien itsenäinen rooli alkaa hahmottua. Roistoiksi ovat osoittautuneet TGFbeeta1 ja TGFbeeta2. Sen sijaan TGFbeeta3 estää fibroosia. Keloidin, hypertrofisen arven ja normaalin arven fibroblastit sekä erittävät TGFbeeta:aa, että tuottavat TGFbeeta-reseptoreita pinnalleen. Eri arpityyppien solut kuitenkin eroavat toisistaan siinä, missä suhteessa solut erittävät eri TGFbeeta:n alamuotoja ja kuinka paljon eri alatyyppien reseptoreita soluilla on pinnallaan. Tällaista perustietoa tarvitaan, jotta arven kehittymiseen voitaisiin oppia vaikuttamaan.

Sirkku Peltonen

Multifokaalinen kilpirauhassyöpä

Suurin osa kilpirauhassyövistä on hyväennusteista papillaarista tyyppiä. Syöpämuutokset löytyvät usein multifokaalisina pesäkkeinä. Tapana onkin poistaa koko kilpirauhanen ja antaa leikkauksen jälkeen vielä radioaktiivista jodia jäännöskudoksen tuhoamiseksi. Tutkijat selvittivät X-kromosomin inaktivaation perusteella multifokaalisen kilpirauhassyövän pesäkkeiden alkuperää, eli ovatko kasvaimet peräisin samasta solukloonista. Kymmenen naispotilaan multifokaalisen syövän pesäkkeistä otetuista näytteistä todettiin, että puolessa tapauksista solutyyppi oli samaa alkuperää kaikissa tutkituissa pesäkkeissä. Tutkimus ei kerro, miksi kilpirauhasessa voi syntyä samaan aikaan eri kohdissa papillaarista kilpirauhassyöpää. Tutkimus vahvistaa vanhan hoitokäytännön oikeaksi, eli kilpirauhanen täytyy poistaa mahdollisimman tarkoin kokonaisuudessaan, jotta kaikki tautipesäkkeet tulevat poistetuiksi.

Sirkku Jyrkkiö

Isotretinoiini muuttaa aivojen toimintaa

Aknen hoitoon käytettävään A-vitamiinijohdokseen isotretinoiiniin liittyy psyykkisiä oireita, joiden perusteella on syytä uskoa, että aine vaikuttaisi myöskin aivoihin. Toiminnallisen MRI:n avulla tutkittiin aknepotilaita, joista toiset saivat 4 viikkoa isotretinoiinia (1mg/kg) ja toiset antibioottia. Isotretinoiinia saaneiden potilaiden orbitofrontaalisen korteksin glukoosimetabolia aleni noin 20 %, kun antibioottia saaneilla muutosta ei havaittu. Myös masennuksessa on tavattu samoja muutoksia. Kuitenkaan kummallakaan potilasryhmällä ei ilmennyt masentuneisuutta. Näyttää siltä, että isotretinoiini todellakin vaikuttaa keskushermostoon, mutta ei läheskään kaikilla aiheuta psyykkisiä oireita. Sen sijaan psyykkiselle oireilulle alttiit voivat saada lääkkeestä oireita, joten ainakin aiempi psyykkinen oireilu on syytä selvittää, kun potilaalle aiotaan määrätä isotretinoiinia.

Raimo K.R. Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030