Lyhyesti: Myös työstressi voi laukaista masennuksen

On epäselvää, missä määrin työrasituksen kaltainen normaali stressi laukaisee depressiota. Kanadalaisessa ei-depressiiviseen, työssä käyvään väestöön kohdistuneessa haastattelututkimuksessa selvisi, että ylimmässä stressiryhmässä masennusta esiintyi yli kaksinkertainen määrä muihin verrattuna. Monimuuttuja-analyysissä ylin työstressiryhmä säilyi riskiryhmänä. Muita masennuksen riskiä lisääviä tekijöitä olivat alhainen koulutus, pitkäaikaiset sairaudet sekä lapsuuden ja aikuisiän traumaattiset tapahtumat. Tutkimuksen tulosta arvioitaessa on huomattava, että tutkimus kohdistui masennuksen osalta terveisiin työntekijöihin ja että työstressi kohosi muiden tekijöiden huomioonottamisen jälkeen itsenäiseksi riskitekijäksi. Työstressin masennusta aiheuttava vaikutus ei kuitenkaan ole lineaarinen, vaan keskittyy korkeimman stressin ryhmään. Tämä havainto luo hyvät mahdollisuudet myös työolosuhteiden kehittämiseen siten, että työntekijät pysyvät mieleltään terveinä ja työkykyisinä.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Jotain hyvääkin...

40-vuotias mies sairastui krooniseen myelooiseen leukemiaan ja hoidettiin asianmukaisesti kantasolusiirroin. 29-vuotiaasta hänellä oli ollut alopecia universalis. Kun siirrosta oli kulunut n. 7 viikkoa, karvoitusta ilmaantui parrankasvualueelle, silmäripsiin ja päälaelle. Immuunisupressiota jouduttiin keventämään puolen vuoden kohdalla ja karvoitus harveni jälleen. Kun immuunisuppressiota taas jatkettiin ja on jatkettu nyt pari vuotta, potilaalla on hiukset päässä ja hän kasvattaa normaalia partaa. Kaikkien ihokarvojen puuttumista on luultu hoidolle reagoimattomaksi tilaksi. Tapaus osoittaa, että parantumaton se ei kuitenkaan ole.

Robert Paul

Lyhyesti: Kitarisan poistosta ei hyötyä putkituksen lisänä

Helsinkiläiskollegat ovat tutkineet, vähentääkö tärykalvoputkituksen yhteydessä tehty kitarisan poisto välikorvatulehdusten esiintymistä alle 4-vuotiailla lapsilla. Tutkimukseen otettiin 217 lasta, joilla oli ollut joko toistuvia välikorvatulehduksia tai krooninen välikorvaerite. Satunnaistamisen jälkeen lapsille tehtiin joko tympanostomia tai sekä tympanostomia että adenotomia. Suuren kitarisan vuoksi suun kautta hengittävät lapset, astmaatikot ja uniapneaoireiset lapset suljettiin pois. Ennen tutkimukseen tuloa lapset olivat sairastaneet keskimäärin yli 5 otiittia vuodessa. Toimenpiteen jälkeen lapsia seurattiin 12 kk:n ajan. Välikorvatulehduksia ilmaantui tympanostomiaryhmän lapsille keskimäärin 1,4 vuodessa ja adenotomia ja tympanostomia -ryhmän lapsille 1,7 vuodessa. Vaikka tulokset analysoitiin erikseen kaikkein vaikeimmassa kierteessä olleilta tai liimakorvatilanteessa tutkimukseen tulleilta, ei kitarisan poistosta saatu lisähyötyä.

Marjo Renko

Lyhyesti: Äkkikuoleman uhka suurin heti infarktin jälkeen

VALIANT-tutkimukseen osallistui yli 14 000 potilasta, joilla sydäninfarkti aiheutti sydämen vajaatoiminnan tai ainakin merkittävän pumppaustoiminnan häiriön. Noin 2 vuoden seurannan aikana ilmeni tutkimuksessa 1 067 äkkikuolemaa mukaan lukien onnistuneet sydänpysähdyksen elvytykset. Äkkikuoleman vaara oli suurin (1,4 %) ensimmäisen kuukauden aikana ja laski nopeasti 0,14 %:iin kuukaudessa ensikuukausien jälkeen. Riski oli sitä suurempi mitä huonompi oli potilaan sydämen pumppaustoiminta. Äkkikuolema on edelleen merkittävä ongelma heti sydäninfarktipotilaan kotiutuksen jälkeen. Valitettavasti riskipotilaiden tunnistaminen jo sairaalahoidon aikana ei ole vielä riittävän tarkkaa esimerkiksi rytmihäiriötahdistinhoitoa silmällä pitäen.

Juhani Airaksinen

Suru on toisinaan sairaus ja tarvitsee hoitoa

Käsitys surun sairausluonteesta on vaihdellut. Läheisen menetys laukaisee usein kliinisen, hoitoa vaativan masennuksen. Oman erillisen käsitteen muodostaa ns. komplisoitunut suru, jonka kriteereitä ovat yli 6 kuukautta rakkaan kuoleman jälkeen ilmenevät vaikeus uskoa läheisen kuolemaa todeksi, kuoleman aiheuttamat vihan tai katkeruuden tunteet, toistuvat tuskaisten tunne-elämysten palautumat, joihin liittyy intensiivinen kuolleeseen kohdistuva ikävä ja kaipuu sekä toistuvat rakastetun kuolemaan liittyvät ajatukset. Toinen usein komplisoituneen surun yhteydessä esiintyvä oheishäiriö on traumaperäinen stressireaktio.

Raimo K.R. Salokangas

Onnistunut munasarjakudoksen siirto kaksoselta toiselle

Munasarjakudosta on onnistuneesti siirretty koe-eläimillä. Tyttöjen ja nuorten naisten syövän hoidon yhteydessä pakastetaan heidän munasarjakudostaan joskus ennen rajuja sytostaattihoitoja. Ajatuksena on säilyttää fertiliteetti: kun potilas on toipunut sairaudesta, ovariokudos voidaan palauttaa naisen elimistöön. Yhdellä Hodgkinin tautia sairastavalla potilaalla on raportoitu onnistunut raskaus näin menetellen. Muutoin kokemukset tällaisesta ovarion autograftihoidosta ihmisellä ovat olleet huonot, koska transplantaatioon liittyvä iskemia tuhoaa herkästi kudoksen. Allograftista ovariokudoksen siirtoa ei ole ihmisellä saatu onnistumaan. Nyt onnistuttiin kuitenkin siirtämään monotsygoottisen kaksosen munasarjakudosta toiselle sisarelle, joka oli kärsinyt yli 10 vuotta ennenaikaisesta munasarjojen toiminnan loppumisesta. Luovuttajalta poistettiin laparoskooppisesti terve munasarja, josta välittömästi preparoitiin follikkelit sisältävä kuorikerros. Tämä siirrettiin saaja-sisarelle minilaparotomiassa. Häneltä poistettiin ovariaalijuosteesta atreettinen kuorikerros, jonka paikalle siirrettävä munasarjakudos ommeltiin. Saajan kuukautissykli palautui kolmessa kuukaudessa, ja hän tuli toisen kuukautiskiertonsa aikana raskaaksi. Raskaus ja synnytys olivat ongelmattomia ja vastasyntynyt tyttö terve. Ovariokudoksen siirto näyttää onnistuvan myös ihmisellä, ja erilaisia tekniikoita ja kudoksen varastoimismenetelmiä tätä toimintaa varten on kehitteillä.

Pertti Kirkinen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030