Krooniseen haimatulehdukseen liittyvät komplikaatiot olivat suurin syy sairaalahoidolle LL Mikael Parhialan väitöstutkimuksen mukaan. Tautia sairastavat kärsivät alentuneesta elämänlaadusta, ja heillä on lyhyempi elinajanodote. 

Yli puolelle potilaista, jotka hoidettiin Taysissa, tuli hoidon jälkeen jokin komplikaatio. Alkoholi ja tupakka olivat yleisimmät riskitekijät taudille, mutta joka viidennessä tapauksessa syy jäi epäselväksi. Krooniseen haimatulehdukseen ei siis aina liity alkoholin käyttö.

Kroonista haimatulehdusta sairastavien potilaiden joukossa kokonaan alkoholista pidättäytyvien osuus oli vajaa puolet, kun vertailuksi koko Suomen väestöstä alkoholista pidättäytyi kokonaan vain noin 20 prosenttia. Toisaalta alkoholin suurkuluttajien osuus on merkittävästi suurempi kroonista haimatulehdusta sairastavien potilaiden joukossa.

Osteoporoosi ja sarkopenia olivat yleisiä kroonista haimatulehdusta sairastavilla. Yhdellä viidestä todettiin osteoporoosi ja puolella mahdollinen sarkopenia. Hoitamaton haiman vajaatoiminta oli tutkimukseen mukaan yhteydessä osteoporoosiin.

Tutkimuksen mukaan Suomessa kroonisen haimatulehduksen vuoksi tehtävät leikkaukset ovat harvinaisia. Parhiala muistuttaa kuitenkin, että kirurgia vaikuttaa antavan hyviä pitkäaikaistuloksia kivun hoidossa ja saattaa vähentää opiaatti-kipulääkkeiden käyttöä.

Leikattujen potilaiden elämänlaatu oli samalla tasolla kuin leikkaamattomilla kroonista haimatulehdusta sairastavilla potilailla. Ne potilaat, jotka leikattiin aikaisemmassa taudin vaiheessa, näyttivät pärjäävän paremmin leikkauksen jälkeen.

Tähystystoimenpiteillä parempi elämänlaatu

Kroonisen haimatulehduksen vuoksi tehtävät tähystystoimenpiteet ovat yleisiä. Joka viidennelle potilaalle tehtiin jokin tähystystoimenpide ja suurelle osalle jopa useita kertoja. 

Elämänlaatu oli parempi niillä potilailla, joille oli tehty jokin tähystystoimenpide kuin niillä, joille ei tehty toimenpidettä tai jotka leikattiin kivun vuoksi. Toisaalta potilailla, joiden sairaudessa joudutaan kirurgiseen hoitoon, on taudinkuva todennäköisesti vaikeampi kuin niillä potilailla, jotka saadaan hoidettua tähystämällä. 

– Kroonista haimatulehdusta sairastavilla on riski sairastua sarkopeniaan ja osteoporoosiin. Kroonista haimatulehdusta sairastavien potilaiden seuranta ja neuvonta on tarpeellista, jotta voidaan ehkäistä aliravitsemusta ja taudin etenemistä. Potilaat tarvitsevat usein kajoavia toimenpiteitä. Oireiden vuoksi tehtävät leikkaukset ovat harvinaisia, mutta voivat tuottaa hyvän pitkäaikaistuloksen, Parhiala kertoo tiedotteessa.

Edelleen merkittävä osa kroonista haimatulehdusta sairastavista potilaista käyttää alkoholia ja tupakoi, mikä edesauttaa taudin kehittymistä ja etenemistä. Näiden potilaiden elintapaohjaukseen pitäisi panostaa enemmän. Lisäksi tulevaisuudessa tarvittaisiin lisää prospektiivisiä tutkimuksia, jotta voidaan löytää ne potilaat, jotka parhaiten hyötyvät tähystystoimenpiteistä ja toisaalta ne, joille tulisi tehdä varhainen leikkaus.

LL Mikael Parhialan väitöskirja Treatment of chronic pancreatitis tarkastetaan Tampereen yliopistossa 2. kesäkuuta.