Kliinistä merkitystä
Vuoden väitöskirja osoitti yhteyden nuoruuden kannabiksen käytön ja myöhempien mielenterveyshäiriöiden välillä.
Lääkärilehden lääkäritoimitus on valinnut LT Alexander Denissoffin väitöskirjan vuoden 2023 parhaaksi. Psykiatrian alan työ tarkastelee nuoruuden kannabiksen käytön yhteyttä mielenterveydelliseen ennusteeseen sekä vakavaan, tahalliseen itsensä vahingoittamiseen.
Aineistona on Pohjois-Suomen vuoden 1986 syntymäkohortti, jota seurattiin tässä tutkimuksessa 18 vuoden ajan.
Denissoff on otettu ja hieman häkeltynytkin saamastaan tunnustuksesta. Hän arvelee, että ainakin yksi syy sille on osuva aihevalinta.
– Kannabis on tällä hetkellä aivan keskeinen teema tiedeyhteisössä ja muuallakin yhteiskunnassa, hän sanoo.
Euroopassa Saksa hiljattain laillisti kannabiksen. Ratkaisu voi johtaa asenteiden lieventymiseen myös muissa EU-maissa.
Suomessa kannabista on viimeksi käsitelty eduskunnassa vuonna 2022, jolloin laillistamista ajava kansalaisaloite kaatui. Uusi kansalaisaloite lähetettiin eduskuntaan tämän vuoden huhtikuussa.
Tiedeyhteisö on kiinnostunut etenkin kannabiksen haittavaikutuksista.
Denissoff huomasi pian, että aiheesta on julkaistu ja edelleen julkaistaan mielenkiintoista kirjallisuutta kansainvälisissä, laadukkaissa tiedejulkaisuissa. Kannabiksen käytön ja psykoosin yhteyttä on tutkittu runsaasti, mutta ei-psykoottisista mielenterveydenhäiriöistä on hänen mukaansa tietovajetta.
Kuitenkin esimerkiksi masennusoireyhtymä ja ahdistuneisuushäiriöt ovat moninkertaisesti psykooseja yleisempiä, minkä vuoksi niiden riskitekijöitä on tärkeää tutkia.
Siihen pääsee käsiksi parhaiten suuntaamalla katseen nuoriin.
Useimmat mielenterveyden häiriöt puhkeavat viimeistään 30 ikävuoden tienoilla. Lisäksi nuorten kehittyvä keskushermosto on erityisen altis haitallisille vaikutuksille.
– Kannabiksen kaltaisten ulkoisten riskitekijöiden merkitystä on syytä tutkia nuorilla. Muuten ollaan asian suhteen jo "myöhässä", Denissoff sanoo.
Innostus syttyi aineistosta
Denissoffilla ei ollut alun perin "palavaa kiinnostusta" kannabiksen tutkimista kohtaan, vaan innostus syttyi projektin myötä. Omassa työssään apulaisylilääkärinä Tyksin riippuvuuspsykiatrialla hän on tyypillisesti muiden huumeiden kanssa tekemisissä.
Väitöstyön aihetta ehdottivat professori Solja Niemelä ja dosentti Antti Mustonen , jotka tulivat myös ohjaajiksi. He olivat jo tutkineet päihteiden käyttöä psykoosisairauksien riskitekijöinä hyödyntäen kyseistä syntymäkohorttia.
Denissoff huomasi pian, että joidenkin ei-psykoottisten mielenterveydenhäiriöiden ja varhaisen kannabiksen käytön yhteydestä oli vain vähän tutkimusta. Monissa näistä oli myös erinäisiä rajoitteita, kuten pieni valikoitu aineisto, lyhyt seuranta-aika, oireskaala muuttujana tai muita päihteiden käyttöä ei oltu vakioitu.
Siksi tutkimusten tulokset eivät olleet monien päätapahtumien osalta keskenään yhdensuuntaisia. Osassa havaittiin yhteys, osassa ei.
– Tässä joukossa aineistomme erottautui edukseen. Se myös ruokki omaa mielenkiintoa aihetta kohtaan.
Väitöskirjatutkimuksessa hyödynnetty Pohjois-Suomen syntymäkohortin kenttätutkimuksen aineisto on kerätty syntymäkohortti on kerätty vuosina 2001–02 , jolloin nuoret olivat 15–16-vuotiaita. Heitä seurattiin 33 ikävuoteen asti.
Vastemuuttujina käytettiin kansallisten rekisterien diagnooseja, ei oireskaalamuuttujia. Muu päihteiden käyttö vakioitiin.
Yhteys häiriöiden puhkeamiseen
Tutkimuksessa havaittiin, että kannabiksen käyttö nuoruudessa on yhteydessä vakavaan itsensä vahingoittamiseen sekä masennusoireyhtymän ja ahdistuneisuushäriön puhkeamiseen myöhemmin elämässä.
Yhteys masennukseen säilyi tutkittavilla, jotka olivat 15.–16. ikävuoteen mennessä käyttäneet kannabista kerran tai 2–4 kertaa. Sen sijaan sitä ei havaittu yli viisi kertaa tai useammin käyttäneillä.
Denissoffin mukaan tulosta voi selittää se, että viisi kertaa tai sitä useammin kannabista käyttäneistä nuorista suuri osa oli poikia. Kohortissa suurin osa masennukseen myöhemmin elämänsä aikana sairastuneista oli tyttöjä.
Ahdistuneisuushäiriön suhteen yhteys säilyi merkitsevänä nuorilla, jotka käyttivät kannabista viisi kertaa tai useammin.
Sen sijaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei havaittu tilastollista merkitsevyyttä, kun muu päihdekäyttö huomioitiin.
Denissoffia hieman mietitytti, millä julkaisufoorumilla negatiivisen tuloksen saisi julkaistua.
– Mutta sekin meni läpi ja oikein hyvään lehteen.
Riskialtis yhdistelmä
Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta, joista kolmessa Denissoff on pääkirjoittaja. Niistä viimeisestä hän on erityisen innoissaan, koska se on täysin uudenlainen.
Osatyössä selvitettiin varhaisen kannabiksen käytön ja psykoosin kaltaisten kokemusten vaikutusta nuorten mielenterveydelliseen ennusteeseen.
Kokemuksilla tarkoitetaan harhaluuloja ja harha-aistimuksia muistuttavia lieviä tuntemuksia, jotka eivät ole välttämättä merkkejä mielenterveyshäiriöstä. Ne ovat itsessään valtavan yleisiä.
Pohjois-Suomen syntymäkohortin aineistossa joka kolmannella nuorella oli ollut tällaisia 15–16-ikävuoteen mennessä.
Tutkimuksen mukaan riski sairastua myöhemmin elämässä sekä psykoottisiin että ei-psykoottisiin mielenterveyshäiriöihin oli suurin niillä tutkittavilla, jotka olivat raportoineet molempia, kertoo Denissoff.
– Keskeinen kliininen viesti on, että kannabiksen käyttö lisää mielenterveyden häiriöiden riskiä etenkin nuorilla, joilla on ollut myös lieviä psykoosin kaltaisia kokemuksia, hän sanoo.
https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/kysy-huumeista/
