Ympäristön tilaa, terveyttä ja työhyvinvointia voi edistää samoin keinoin

• Vähäpäästöiset liikkumisen tavat, kasvipainotteisen ruoan lisääminen ja asuntojen energialähteiden muuttaminen vähäpäästöisemmiksi säästävät ympäristöä. Lisäksi ne parantavat kansanterveyttä ja työhyvinvointia. 

• Ympäristölle ja terveydelle edullisten valintojen tekemisen edellytys on, että ne ovat helppoja, edullisia ja arkeen soveltuvia.

• Ympäristön tilan, terveyden ja työhyvinvoinnin yhtäaikaiseen edistämiseen tarvitaan ympäristöalan, terveydenhuollon ja työpaikkojen yhteistyötä. Terveydenhuollon työntekijöillä voi olla merkittävä rooli näiden synergioiden edistämisessä.

• Yksilöiden valintojen lisäksi tarvitaan yhteiskunnan rakenteiden ja lainsäädännön muutoksia.

Maailmassa on käynnissä suuria ympäristönmuutoksia, joista aiheutuu taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Yhdistyneet kansakunnat puhuu kolmoiskriisistä, johon kuuluvat ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja ympäristön saastuminen (1).

Vaikka ilmastonmuutoksen ja saasteiden terveysvaikutukset ovat Suomessa vähäisemmät kuin monessa muussa maassa (2,3), maailmanlaajuisesti ongelma on suuri. Maailman terveysjärjestön mukaan ilmastokriisi on vuosisadan suurin terveysuhka (4). 

Monimuotoisuuden vähenemisen terveysvaikutuksiin kuuluu infektiotautien yleistyminen (5).

Muutosten hillitsemiseksi tarvitaan toimia kaikilla tasoilla kansainvälisistä yhteisöistä valtioihin, alueisiin, kaupunkeihin, työpaikkoihin ja yksilöihin.

Monilla ympäristötoimilla on tunnistettu olevan myös terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja siksi niiden tehokas edistäminen toisi yhteishyötyjä useammalle yhteiskunnan taholle, myös terveydenhuollolle.

Käsittelemme lähinnä ilmastonmuutokseen liittyvien yksilötason toimien, terveyden ja työhyvinvoinnin välisiä yhteyksiä sekä sitä, miten yksilöiden ympäristölle ja hyvinvoinnille myönteisiä valintoja voidaan edistää.

Valitsimme menetelmäksi narratiivisen katsauksen, mikä mahdollisti koherentin tiiviin kokonaisuuden kirjoittamisen. Kirjallisuushauissa käytettiin PubMed- ja Web of Science -tietokantoja sekä Google-hakua.

Suomalaisten hiilijalanjälki ja terveys 

Historiallisesti länsimaat ovat vastuussa suurimmasta osasta tähän mennessä kertyneistä ilmastopäästöistä. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on vuodessa 9 610 kg CO2e (hiilidioksiekvivalenttia) (6). Se on yli kaksinkertainen kiinalaisiin ja yli viisinkertainen intialaisiin verrattuna (7).

Suurin osa päästöistä syntyy liikkumisesta (37 %), ruoasta (23 %) ja asumisesta (18 %) (6). Monet näiden päästöjen vähentämistoimet olisivat samalla hyödyksi terveydelle.

Liikkuminen

Liikkumisen päästöt syntyvät lähinnä passiivisesta moottoriajoneuvoilla tapahtuvasta liikkumisesta. Yli puolet näistä päästöistä syntyy henkilöautoilusta.

Suomessa puolet alle kolmen kilometrin matkoista kuljettiin henkilöautolla vuonna 2021 (8). Eurooppalaisessa seitsemän kaupungin tutkimuksessa arvioitiin, että jos yksi henkilö ajaisi yhden matkan päivässä enemmän pyörällä ja yhden matkan vähemmän autolla 200 päivänä vuodessa, vähentäisi se yksilötasolla liikkumisen hiilidioksidipäästöjä 500 kg CO2e vuodessa (9). Suomalaisten liikkumisen päästöihin suhteutettuna tämä olisi noin 15 prosentin vähennys. 

Samaan aikaan uusimman Terve Suomi -tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista ei saavuta liikuntasuosituksia (10). Muutos ilmastolle haitallisesta passiivisesta liikkumisesta aktiivisiin liikkumistapoihin, kuten kävelyyn ja pyöräilyyn, vähentäisi päästöjä mutta samalla hyödyttäisi myös ihmisten terveyttä. Aktiivinen liikkuminen on yhdistetty muun muassa kokonaiskuolleisuuden ja sydäntautien esiintymisen pienempään riskiin (11).

Yhden keskeisen liikenteen päästölähteen muodostavat työmatkat. Matkoista, jotka liittyvät työasioihin, 83 prosenttia kuljetaan henkilöautolla (8). Kunta-alan työntekijöistä noin kolmannes autoilee työmatkansa päivittäin, kun päivittäin pyöräilevien osuus on 4–19 prosenttia vuodenajan mukaan. 

Kunta-alalla päivittäinen autoilu väheni ja ei koskaan autoilevien määrä kasvoi vuosien 2020 ja 2022 välillä, kun etätyöntekijät oli jätetty analyysin ulkopuolelle. Ajetut kilometrit vähenivät 11 prosenttia.

Autoilun vähentyminen näkyi myös hiilidioksidipäästöjen vähentymisenä. Työntekijää kohden keskimääräiset työmatkojen hiilidioksidipäästöt vuonna 2020 olivat 356 kg. Vuonna 2022 ne olivat 315 kg (12).

Ilmastohyötyjen lisäksi työmatkaliikunta tuottaa metaboliseen terveyteen liittyviä hyötyjä, jotka ovat verrattavissa kohtuulliseen liikuntaharjoitukseen (13). Työmatka-aktiivisuuden lisäyksen ja autoilusta aktiiviseen kulkemiseen siirtymisen on havaittu olevan yhteydessä parantuneeseen itsearvioituun terveyteen (14,15). Lisäksi työmatkaliikunnalla on raportoitu positiivinen yhteys muun muassa matala-asteiseen tulehdukseen (16), veren rasva-arvoihin ja vyötärönympärykseen (13).

Aktiivinen työmatkatapa, erityisesti pyöräily, on yhteydessä myös parempaan työkykyyn (17) ja työssä suoriutumiseen (18).

Ravitsemus

Epäterveellinen ravitsemus aiheuttaa enemmän terveyshaittoja kuin suojaamaton seksi, alkoholi, huumeet ja tupakka yhteensä (19).

Ravitsemuksen kannalta suurimmat ilmastopäästöt syntyvät eläinperäisen ruoan tuottamisesta (20); ne ovat kaksinkertaiset kasvipohjaisen ruoan tuotantoon verrattuna (21). Punaisen ja prosessoidun lihan kulutus puolestaan on yhdistetty muun muassa tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien ja syövän esiintymiseen (22).

On arvioitu, että jos Euroopassa liha- ja maitotuotteiden kulutuksesta puolet korvattaisiin kasvipohjaisilla tuotteilla, kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät 25–40 %, ruoan tuotantoon tarvittaisiin 23 % vähemmän viljelysmaata asukasta kohden ja tyydyttyneiden rasvojen saanti vähenisi 40 % (23).

Tuoreessa suomalaistutkimuksessa punaisen ja prosessoidun lihan osittainen korvaaminen kokojyvätuotteilla, vihanneksilla tai hedelmillä oli yhteydessä pienempään paksusuolisyövän riskiin (24).

Asuminen

Kylmän ilmaston vuoksi suomalaisten asumiseen liittyvät ilmastopäästöt ovat suuret. Lämmitykseen käytettävän sähkön kulutus aiheuttaa suurimman osan asumisen hiilidioksidipäästöistä, mutta myös yhä useammat kotitalouksien laitteet kuluttavat sähköä. 

Sähköntuotannossa siirtymä uusiutuvaan energiaan on menossa, mutta se ei ole vielä täysin toteutunut. Monet suomalaiset lämmittävät kotiaan myös puulla, mikä aiheuttaa noin 40 prosenttia Suomen pienhiukkaspäästöistä (25), jotka ovat haitallisia terveydelle (26).

Tämän lisäksi puunpolton nokihiukkaset lämmittävät tehokkaasti ilmastoa. Omakotitalon lämmittäminen puuta polttamalla voi lämmittää ilmastoa 25 vuoden aikana enemmän kuin sähkö- tai kaukolämmitys (27), eikä se lämmitysmuotona siis näyttäydy ilmasto- tai terveystekona.

Keinoja muutokseen

Ympäristön ja ihmisen terveyttä edistävien toimien lisääminen tarkoittaa muutosta nykytilanteeseen. Yksilöt voivat muuttaa valintojaan ja kulutustaan, mutta sen edellytys on, että valinnat ovat mahdollisimman helppoja, edullisia ja arkeen soveltuvia. Siksi tueksi tarvitaan laajasti yhteiskunnan toimia ja rakenteita, jotka helpottavat yhteishyötyjä tuottavien valintojen tekemistä.

Yhteishyötyjä korostetaan myös Health for All Policies -käsitteessä (28), jossa eri hallinnonalojen toimista syntyy terveyshyötyjä, jotka edelleen tuottavat hyötyjä myös muille sektoreille muun muassa parantuneen työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kautta. Kuviossa 1 esitetään keinoja muutokseen.

Liikkumisen lisääminen

Arkiliikkumiseen esimerkiksi työ- ja koulumatkoilla voidaan kannustaa varmistamalla hyvät pyöräparkit ja pukuhuoneet. Niiden on havaittu lisäävän aktiivista työmatkan kulkemista etenkin miehillä (29).

Työpaikat voisivat tarjota työntekijöille tukea julkisten kulkuneuvojen käyttöön, joka lisää fyysistä aktiivisuutta verrattuna autoiluun (30), tai esimerkiksi työsuhdepyöräedun. Myös parkkipaikkojen maksullisuus voi lisätä julkisten ja aktiivisten kulkumuotojen käyttöä. 

Työpäivän aikaiseen aktiiviseen liikkumiseen työpaikat voivat kannustaa tarjoamalla työntekijöille käyttöön pyöriä työasioiden hoitamiseen, mikä voi parantaa myös työhyvinvointia.

Terveydenhuollossa liikkumiseen voidaan kannustaa työmatkaliikunnan puheeksi ottamisella ja liikkumisresepteillä. Tämänkaltaista liikuntaneuvontaa tulisi integroida vahvemmin osaksi niin perus- kuin työterveydenhuoltoa.

Liikkumisreseptien lisäksi luontoresepteillä voidaan kannustaa liikkumaan. Luonnossa liikkuminen voi vahvistaa ihmisten luontoyhteyttä ja sitä kautta lisätä luonnon arvostusta ja muita ympäristötekoja. Niin luontokävelyt kuin liikunta näyttäytyivät terveyden kannalta hyödyllisinä suomalaisessa satunnaistetussa kokeessa (31).

Terveellisempi ravitsemus

Terveydelle edullisen kasvipainotteisen ruokavalion noudattaminen on tärkeä ympäristöteko. Muutokseen voitaisiin ohjata elintarvikkeiden standardoiduilla ravitsemusmerkinnöillä ja julkisten, myös terveydenhuollon, ruokahankintojen ohjauksella (32).

Työpaikoissa, joissa on yhteinen ruokala, voitaisiin ohjata terveellisempään ravitsemukseen tarjoamalla liharuokavaihtoehtoja harvemmin. Buffet-ruokailussa kasvisruokavaihtoehtojen tarjoaminen ennen liharuokavaihtoehtoja voi lisätä niiden kysyntää (33).

Helsingin kaupungin työntekijöiden keskuudessa tehty tutkimus osoitti, että työpaikkaruokalassa syöminen lisäsi kasviperäisten ruokien syömistä. Kasviperäinen ruokavalio puolestaan oli yhteydessä parempaan mielenterveyteen (34). Tuettu työpaikkaruokailu voi siis olla myös ympäristö- ja terveysteko.

Lääkäreiltä saatetaan odottaa opastusta ja kannustusta terveellisen ruokavalion noudattamiseen (35). Terveydenhuollossa terveellisen kasvipainotteisen ruokavalion merkitystä eri sairauksissa ja vaivoissa olisikin hyvä tuoda esille jo koulutuksessa. 

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan lääkäriopiskelijoiden tiedot ravitsemuksesta lisääntyivät jo yhden virtuaalisen opintokokonaisuuden jälkeen (36). Myös työssä olevien lääkärien ravitsemusosaamista niin terveyden kuin ympäristövaikutusten kannalta voitaisiin koulutuksella lisätä. Ravitsemusterapeuttien osaamista voisi voisi hyödyntää vahvemmin hoidon suunnittelussa.

Kestävämpi asuminen

Sähköntuotannossa syntyvien ilmastopäästöjen pienentämiseksi siirtymää uusiutuvaan energiaan tarvitaan yhä lisää. Sähkösopimuksen voi tehdä uusiutuvalle energialle myös työpaikoilla ja terveydenhuollossa. Energiaremontit ja sähkölämmityksen tehostaminen ilmalämpöpumpulla vähentävät päästöjä, kuten myös lämmitysmuodon vaihtaminen maalämpöön.

Lämmityksen tarvetta ja siihen liittyviä päästöjä voi vähentää säätämällä sisäilman lämpötilaa terveelliseksi havaittuun 20–22 asteeseen. Myös työpaikoilla lämmityksen ja jäähdytyksen säätäminen auttaa vähentämään energian kulutusta ja pitämään työskentelyolosuhteet hyvinä. Terveellinen työskentelylämpötila toimistossa on talvella 21,5 °C (tilakohtainen säädettävyys 20–23 °C) ja kesällä 24,5 °C (23–25 °C) (37).

Suomalaistutkimuksessa on arvioitu puun pienpolttoon liittyvien haittojen vähentämistä neljällä eri toimella. Puunpolton kieltäminen kaupunkialueilla (yli 20 000 asukkaan keskittymissä) toi mallinnuksessa eniten terveyshyötyjä (sairauden takia menetetyissä elinvuosissa noin 1 500:n vähennys), mikä johtui osittain toimen suuntaamisesta alueille, joissa asumistiheys oli suuri. Puu-uunin käyttäjien puhtaan polttamisen infokampanjat toivat lähes yhtä paljon terveyshyötyjä (1 400:n sairauden takia menetetyn elinvuoden vähennys) (26). 

Lopuksi

Ympäristön tilan, terveyden ja työhyvinvoinnin yhteinen edistäminen korostaa synergioita, joilla tavoitellaan ympäristöpäästöjen vähentämistä, terveyden edistämistä ja työssä jaksamista.

Työpaikkojen arvot ja kestävyysnäkökulmat vaikuttavat jo nuorten työpaikkavalintoihin. Monelle on työn sisällön lisäksi tärkeää, että työ on myös ympäristölle hyväksi tai ettei se ainakaan heikennä ympäristön tilaa (38).

Yhteistyö eri sidosryhmien, kuten ympäristöalan, terveydenhuollon ja työpaikkojen, välillä on avainasemassa, jotta voidaan kehittää yksilöille ja yhteisöille kestävää kehitystä tukevia ratkaisuja, jotka tukevat kestävää kehitystä ja parantavat samalla ihmisten elämänlaatua ja työntekijöiden tuottavuutta.

Kokonaisvaltainen lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden saavuttaa merkittäviä parannuksia niin ympäristöön kuin kansanterveyteen ja työhyvinvointiinkin. Terveydenhuollon työntekijöillä ja terveydenhuollolla työpaikkana voi olla merkittävä rooli näiden synergioiden edistämisessä. 

Tässä katsauksessa olemme keskittyneet yksilöiden liikkumiseen, ruokavalioon ja asumiseen liittyviin valintoihin ja niiden tukemiseen. On kuitenkin huomioitava, että vaikka yksilöiden valinnat ovat tärkeitä, ympäristö- ja terveyskriisien ratkaisemiseksi tarvitaan myös yhteiskunnan rakenteellisia ja lainsäädännön muutoksia.

Kirjoittajien ilmoittama käsikirjoitukseen liittyvä rahoitus:

Research Council of Finland > Strategic Research Council 358454 (JIH), 358458 (JE)

Työsuojelurahasto 220245 (JE)

Lue lisää: Ilmastoteoilla on kiire