Vanhus ja helle – suojaudu, viilennä, nesteytä

Suomessa helteet (lämpötila yli +25 °C) ovat yleistyneet 2010-luvulla, ja ne tulevat haittaamaan etenkin ikääntyneitä (1). Terveydenhuollon ammattilaisten on tärkeää ymmärtää kuuman ympäristön terveysvaikutukset, kun he antavat ohjeita ja huolehtivat ikääntyneiden tarkoituksenmukaisesta suojautumisesta. Kuvaamme artikkelissamme helteestä aiheutuvia riskejä ikääntyneen terveydelle ja keinoja hallita niitä.

Vaikutukset terveyteen

Ulko- tai sisäilman lämpötilan kohoaminen tai hellejakso saavat aikaan fysiologisia vasteita, jotka aiheuttavat kuumaan liittyviä oireita (2,3). Neljä viidestä suomalaisesta ilmoittaa tuntevansa tällaisessa tilanteessa mm. janon tunteen, toimintakyvyn heikkenemisen ja nukkumisvaikeuksien kaltaisia yleisoireita (3).

Kun lämmönsäätely pettää esimerkiksi nestevajauksen vuoksi, kehon lämpötila voi kohota ja aiheuttaa lämpösairauksia, kuten lihaskramppeja, lämpöuupumusta ja -halvauksia (4,5). Suuri osa terveyshaitoista liittyy kuitenkin lämpimän sään aiheuttamiin fysiologisiin reaktioihin, jotka kuormittavat elimistöä ja voivat vaikeuttaa ikääntyneillä jo olevia sairauksia, kuten sydän- ja verisuoni- tai keuhkosairauksia (2). Tällöin väestön sairastavuus (6,7,8) ja kuolleisuus (1,9,10,11) lisääntyvät.

Kuumaan säähän kytkeytyvät terveyshaitat yleistyvät yli 65-vuotiailla (8,11,12,13), erityisesti helteiden pitkittyessä (11,12). Yhdysvalloissa kaupungeissa tehdyn väestötutkimuksen mukaan myös lämpötilan vaihtelun (keskihajonta) lisääntyminen kesällä lisäsi varsinkin yli 75-vuotiaiden ja kroonisesti sairaiden kuolleisuutta (14).

Suomessa kesien 2003 ja 2010 hellejaksot lisäsivät ikääntyneiden (etenkin naisten) päivittäiskuolleisuutta 21 % (15). Tavallista kuumempi ja pitempi (11) sekä kevääseen tai varhaiskesään ajoittuva hellejakso (16) lisää kuolleisuutta keskimääräistä enemmän, mikä voi osittain viitata puutteelliseen sopeutumiseen. Tätä tukee se, että kuumuudesta aiheutunut kuolleisuus on vähäisempää kesän lopulla (16). Voi myös olla, että vuodenaikojen ja säätilan vaihtuessa kuolleisuus on tavallista suurempi erityisesti vanhoilla ja monisairailla (ns. harvesting-ilmiö, eli kuolleisuuden lyhytaikainen ennenaikaistuminen) (12,16).

Miksi ikääntyneet ovat herkkiä helteille?

Ikääntyneet ja vanhukset ovat herkkiä kuumalle ympäristölle yksilöllisten, rakennettuun ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten syiden takia (kuva 1).

Lämmönsäätely

Kuumassa ympäristössä kehon lämmön siirtymistä ympäristöön pitää lisätä lämpötasapainon säilyttämiseksi ja syvälämpötilan kohoamisen ehkäisemiseksi. Tämä tapahtuu pintaverenkiertoa lisäämällä ja hikoilua tehostamalla. Vanhuksilla nämä mekanismit ovat heikentyneet (17,18). Ikääntyneellä kehon lämpökuormaa kuumassa lisää auringon säteilylämpö ja suuri ilmankosteus, joka heikentää varsinkin hikoilemalla tapahtuvaa lämmönhukkaa. Sen sijaan tuuli ja muut ilmanvirtaukset helpottavat liiallisen lämmön siirtymistä ympäristöön.

Ikääntyneillä tehokasta lämmönsäätelyä kuumassa rajoittavat sydämen ja verisuoniston muutokset, kuten valtimoiden jäykistyminen sekä sydämen heikentynyt säätely ja toiminta (19,20). Sydämen minuuttitilavuus kasvaa kuumassa vähemmän ja verenkierto ohjautuu kehon syvemmistä osista pintaan heikommin kuin nuoremmilla. Tämä vähentää verenkiertoa ihon pinnassa ja lämmön siirtymistä ympäristöön. Lämmönhukkaa vähentää myös ihon pinnan verisuonten vähäisempi laajentuminen kuumassa (17,19).

Hikoilun alkaminen kuumassa ympäristössä viivästyy ja sen kokonaismäärä vähenee ikääntyessä (18,21). Etenkin rasittava fyysinen suoritus helteellä ja vähäisempi hikoilu kasvattavat kehon lämpökuormaa, ja tämä voi aiheuttaa lämpösairauksia (20,21) sekä lisätä sairastuvuutta ja kuolleisuutta (22). Yksittäisten hikirauhasten vähäisempi hieneritys johtuu niiden rakenteellisista muutoksista (atrofia) tai kolinergisen herkkyyden heikentymisestä (17). Pitkäkestoinen altistuminen kuumalle ja tähän liittyvä hikoilu voi kuivumisen takia johtaa plasmavolyymin pienenemiseen, veren väkevöitymiseen ja hyytymistekijöiden lisääntymiseen (20).

Lisäksi herkkyys aistia kuumaa saattaa olla heikentynyt ihon pinnan verenkierron ja lämpötilaa aistivien reseptorien määrän vähentymisen tai ääreishermoston vaurioiden takia (23). Koska janon tunne heikkenee ikääntyessä (5,26), korjaava nesteenotto viivästyy ja ikääntynyt altistuu helteen haitoille. Nestevajeelle altistumista voi nopeuttaa sekin, että vanhusten keho sisältää vähemmän vettä kuin nuorempien (25,26). Myös munuaisten toiminta heikkenee ikääntyessä, ja samalla heikkenee kyky säilöä vettä väkevöittämällä virtsaa. Helteet voivat entisestään edistää kuivumista, koska hikoilu lisääntyy.

Sairaudet ja lääkkeet

Yleisimmät helteisiin liittyvät sairastavuutta ja kuolleisuutta aiheuttavat syyt johtuvat sydän- ja verisuoniston, hengitysteiden sekä munuaisten sairauksista (8,9,13). Korkeat lämpötilat lisäävät hengityselinsairastavuutta ikääntyneillä. Tämä voi johtua ahtauttavien keuhkosairauksien pahenemisesta, tulehdustekijöiden määrän kasvusta ja lisääntyneestä keuhkotuuletuksesta (9).

Kohonneeseen verenpaineeseen liittyvä ihon pinnan verisuonten vastuksen nousu ja pintaverenkierron muutokset johtavat lämmönsäätelyhäiriöihin, joita potilaan mahdollinen beetasalpaajalääkitys entisestään vaikeuttaa. Helteet voivat heikentää sydänsairaan kykyä lisätä sydämen työmäärää riittävän ihoverenkierron takaamiseksi. Kehon kuivuminen ja veren väkevöityminen voivat entisestään kuormittaa sydän- ja verenkiertoelimistöä (20).

Diabetespotilaiden terveydenhuoltokäynnit lisääntyvät helteellä (20,27). Sairauteen liittyy kardiovaskulaarisia, metabolisia ja neurologisia häiriöitä, jotka heikentävät ihon verenkiertoa ja haittaavat lämmön siirtymistä ympäristöön. Huono sokeritasapaino ja neuropatiat vähentävät hikoilua. Kuuma sää saattaa vaikuttaa myös insuliinin imeytymiseen ja vaikutukseen, mutta tästä tarvitaan lisää tutkimuksia (20).

Kuumasta aiheutuvia riskejä voivat lisätä myös psyykkiset ja käyttäytymiseen liittyvät häiriötilat, muistisairaudet sekä liikkumiseen vaikuttavat ja neurologiset sairaudet (5,26,28). Autonomisen hermoston sairauksissa (mm. diabetekseen liittyvät neuropatiat) hikoilun tehokkuus vähenee ja altistaa potilaan haitalliselle kuumakuormitukselle (4). Ylipainoisten ja lihavien herkkyys aistia kuumaa on vähentynyt, mutta myös heidän kykynsä siirtää pois varastoituvaa liikalämpöä on huonompi kuin muilla (20).

Useat lääkkeet voivat pahentaa helteen haittoja varsinkin vähentämällä kykyä hikoilla ja ihon pinnan verisuonten laajentumista. Hien tuottamista vähentävät mm. antikolinergisesti vaikuttavat lääkkeet, kuten antipsykootit ja trisykliset antidepressantit ja jotkut Parkinsonin taudin lääkkeet sekä H1-antihistamiinit (29). Sympatomimeetit, beetasalpaajat ja jotkut migreenilääkkeet vähentävät hikoilua supistamalla perifeeristä verenkiertoa. Antipsykootit ja serotoniinin agonistit (SSRI, SRNI) voivat puolestaan haitata lämmönsäätelyä hypotalamuksen kautta (29).

Kaikki vanhuksen munuaisen toimintaa heikentävät lääkkeet lisäävät helteen haittavaikutuksia. Nestehukkaa lisäävät diureetit, laksatiivit ja lääkkeet, joiden sivuvaikutus on ripulointi tai oksentelu. Angiotensiinikonvertaasin estäjät ja angiotensiinireseptorin salpaajat voivat vähentää janon tunnetta. Niiden yhteiskäyttö diureettien kanssa saattaa lisätä kehon kuivumista sekä vähentää maksan ja munuaisen verenkiertoa ja toksiinien ja lääkkeiden puhdistumaa. Opioidit ja sedatiivit voivat heikentää potilaan kykyä tunnistaa helteen vaikutukset elimistössä (22).

Helleaallon aikana tehdyissä väestötutkimuksissa osoitettiin, että potilailla oli suurentunut riski joutua sairaalahoitoon, jos heillä oli käytössä anksiolyytti, antidepressantti, epilepsialääke, antipsykootti, antikolinergi tai kolinesteraasin estäjä. Kuolleisuus lisääntyi antipsykoottien käyttäjillä (8,22,30). Lääkitys voi voimistaa helteen vaikutusta, mutta myös lääkkeen imeytyminen ja farmakokinetiikka voivat muuttua (20).

Aina ei kuitenkaan voida olla varmoja, johtuuko riski lääkkeestä, sairaudesta, jonka hoitoon sitä käytettiin, vai molemmista (22). Koska iäkkäät käyttävät monia lääkkeitä, ei yksittäisen lääkehoidon vaikutuksia helteillä kuitenkaan voida arvioida.

Kunto ja käyttäytyminen

Vanhusten terveyshaittoja helteillä lisää vähäinen liikkuminen, johon usein kytkeytyy huono fyysinen kunto (20). Psyykkinen sairaus tai muistisairaus voivat heikentää kykyä huolehtia itsestä. Alkoholin ja erilaisten päihteiden käyttö heikentää lämmönsäätelyn lisäksi arviointikykyä ja voi altistaa kuuman haitoille (4).

Infrastruktuuri ja asuminen

Tiiviisti asutuissa kaupungeissa lämpötila pysyy helteellä korkeana myös yöllä ja kauemmin kuin lähiöissä tai maaseudulla. Tämä urban heat island -ilmiö voimistaa hellehaittoja (31), ja sitä voivat vahvistaa samanaikaiset suuret ilmansaastepitoisuudet (10). Helteisiin liittyvää kuolleisuutta suurentavat myös kaupunkien viheralueiden vähäisempi määrä, julkisten viileiden tilojen puute, heikot kulkuyhteydet ja jopa rikollisuus (31,32). Helteiden terveyshaittoja lisää asuminen alueella, jolla sosiaalinen tuki (naapurusto, perhe, ystävät, kolmannen sektorin toimijat) on heikko (32).

Etenkin yli +26 °C:n sisälämpötila asunnoissa ja hoitolaitoksissa vaikuttaa oireiluun ja sairauden kulkuun hengitystiesairauksia, diabetesta, skitsofreniaa ja dementiaa sairastavilla (33). Haittoja saattavat vahvistaa sisäilman epäpuhtaudet, jos asunnon ilmanvaihto on heikko (34). Helteen haitat ovat vähäisemmät, jos asunnossa on ilmastointi (20,35). Henkilökohtaiset tuulettimet sen sijaan voivat jopa lisätä kuuman ympäristön fysiologista kuormittavuutta ikääntyvillä (36).

Hoitolaitoksessa asuminen sinänsä voi lisätä vanhusten terveysriskejä helteillä (15). Tämä saattaa osittain johtua rakennusteknisistä ongelmista, kun sisälämpöön tai tuuletukseen ei voida vaikuttaa tehokkaasti (37). Hoitolaitoksissa mutta usein myös kotihoidossa olevat vanhukset tarvitsevat apua helteen haitoilta suojautumiseen (20,22).

Sosiaaliset tekijät

Yksin asuminen, vähäinen koulutus ja huono toimeentulo (johon voi liittyä asunnon puutteellinen varustelutaso) lisäävät helteen haittoja (20,32,38). Pahimpia haitat ovat asunnottomilla (20,31).

Ohjeita haittojen vähentämiseksi

Ikääntyneet

Lämpöaaltoon liittyvä sairastuminen voidaan suurelta osalta ehkäistä etukäteen. Aktiiviset ja hyväkuntoiset vanhukset pystyvät huolehtimaan itsestään, mutta tarvitsevat ohjeita, miten toimia ja suojautua helteellä.

Kansalaisille suunnatulta sivustolta (www.kuumainfo.fi) löytyy ohjeita kuumaan liittyvien haitallisten oireiden tunnistamisesta, nesteytyksestä, pukeutumisesta ja liikunnasta. Vanhusten tulee juoda vettä riittävästi – jo ennen kuin jano yllättää (taulukko 1). Jos lämpimässä harrastaa liikuntaa, voi riittävän energiansaannin varmistamiseksi olla tarpeen nauttia sokeripitoisia nesteitä. Virtsan vähentyminen ja tumma väri ovat merkkejä nestevajeesta (25).

Ikääntyneiden on syytä pysytellä viileässä ja ottaa viilentäviä suihkuja tai kylpyjä. Ilmastoinnista on apua. Tuulettimen hyödyt sen sijaan ovat kiistanalaisia. Kotia voidaan viilentää tuulettamalla tai sulkemalla verhot. Helteellä pukeudutaan asianmukaisiin vaaleisiin ja hengittäviin vaatteisiin ja käytetään hattua. Raskasta fyysistä aktiviteettia kannattaa välttää ja ajoittaa liikkuminen viileään aikaan.

Kahvia ja alkoholia on syytä välttää niiden diureettisten vaikutusten vuoksi. Hyväkuntoisilla ikääntyneillä säännöllinen liikunta, johon sisältyy hikoilua, auttaa ylläpitämään tehokkaampaa lämmönsäätelyjärjestelmää kuumassa (17,20). Lämpimään ympäristöön sopeutumista voidaan tehostaa myös kehon säännöllisellä passiivisella lämmittämisellä (esimerkiksi saunominen) (17,20). Yksilöiden valmiuksia voidaan parantaa henkilökohtaisilla varoitusjärjestelmillä, joita kehitetään mm. mobiilisovelluksina (1).

Terveydenhuollon henkilöstö

Vanhusten hoidosta helteellä on laadittu opas terveydenhuollon henkilöstölle (5). Kun tiedossa on helteitä, on hyvä tarkistaa lääkitys, sillä perussairaudet lääkityksineen lisäävät terveyshaittojen riskiä (taulukko 1). Verenpainetta tulee seurata erityisesti verenpainelääkkeitä käyttävillä.

Hoitoyksiköissä on huolehdittava, ettei sisälämpötila ylitä +25 °C:tta tai ainakin osa tiloista pysyy viileinä. Jos koneellista ilmastointia ei ole, lämpötilaa säädellään tuulettamalla tai sulkemalla verhot, tarvittaessa käytetään kylmiä kääreitä ja viilentäviä suihkuja. Ääritilanteessa vanhukset evakuoidaan muihin tiloihin.

Hoitoyksikössä tulee huolehtia vanhuksen riittävästä nesteytyksestä. Virtsan määrää ja painoa tulee seurata. Vuodepotilaan kuiva vaippa viestii nestevajeesta. Liiallista nesteytystä pitää kuitenkin välttää – varsinkin kun vanhus käyttää hyponatremialle altistavaa lääkehoitoa.

Lämpösairauksien (kuumaan liittyvä turvotus ja kutina, lihaskrampit, lämpöuupumus, lämpöhalvaus) oireet tulee tunnistaa ja ottaa huomioon hoidossa (5,39).

Kuumasta johtuvaan turvotukseen nilkoissa auttaa kuuman välttäminen ja alaraajojen kohoasento. Kuumasta johtuva kutina ilmenee punaisinä näppylöinä niskassa, ylävartalossa, keskikehossa ja nivusten alueella. Siihen auttaa vaatteiden poistaminen ja viilentävä suihku. Lihaskouristuksia on useimmin alaraajoissa ja yleensä lihasten käytön jälkeen. Ne voivat liittyä nestehukkaan, lihasten väsymiseen tai elektrolyyttien menetykseen hikoillessa. Hoidoksi auttaa kuuman välttäminen, alaraajojen kohoasento, venyttely, hierominen sekä neste- ja kivennäisainetasapainon korjaaminen (39).

Lämpöuupumuksen oireita ovat jano, päänsärky, väsymys, heikkous, tihentynyt syke, ataksia, pyörtyminen, pahoinvointi, oksentaminen, ripuli, kylmä ja nihkeä iho sekä syvälämpötilan kohoaminen (38,3–40 °C). Hoitomuotoja ovat kuuman välttäminen, makuuasento, raajojen kohottaminen, viilentävä suihku sekä nesteyttäminen suun kautta tai suonensisäisesti.

Lämpöhalvaus voi olla hengenvaarallinen. Sen oireita ovat mentaalisen tilan muutos, kouristukset, tajunnan menetys, tihentynyt syke, verenpaineen lasku, lisääntynyt keuhkotuuletus, liikahikoilu ja kehon syvälämpötila ≥ 40,5 °C. Potilas suojataan kuumalta ja ohjataan sairaalahoitoon. Hoidossa varmistetaan hengitys ja verenkierto, järjestetään suonensisäinen nesteytys ja potilaan jäähdyttäminen sekä seurataan palautumista (39).

Kansalliset toimintasuunnitelmat

Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee kansallisia toimintasuunnitelmia hellehaittojen ehkäisemiseksi (1,28). Suunnitelmallisia ehkäiseviä toimia toteutetaan eri maissa vaihtelevasti, ja vaikuttavuudesta on vähän tietoa (32). Tavoitteena on suunnitella vastuutahot (koordinointi, toiminta poikkeustilanteessa) ja kehittää ajantasaiset säätä koskevat varoitusjärjestelmät, tiedottamisen käytänteet sekä keinot vähentää altistumista kuumalle. Ehkäisevään toimintaan sisältyy myös väestön erityisryhmistä huolehtiminen, terveyden- ja sosiaalihuollon varautuminen (henkilökunnan koulutus, tarkoituksenmukainen terveydenhuolto), yhdyskuntasuunnittelu (rakentaminen, liikennöinti, ilmastoidut tilat) ja vaikutusten ajantasainen arviointi.

Käytännön toteutus edellyttää alueellista ja paikallista yhteistyötä (1) mm. terveys- ja sosiaalitoimessa, liikenteessä, rakennetun ympäristön kunnossapidossa, energiantuotannossa ja asumisessa. Terveyshaittojen pitkäkestoista ehkäisyä on esimerkiksi kaupunkirakenteiden suunnittelu, jolla voidaan vähentää kaupunkien lämpösaarekeilmiön vaikutuksia. Lyhytkestoista varautumista on mm. reagointi säätilan varoitusjärjestelmään yksittäisellä hellejaksolla (40).

Suomesta puuttuu kansallinen suunnitelma helteen terveysvaikutusten hallinnasta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuolto on varautunut heikosti kuumasta säästä aiheutuviin ongelmiin. Haitat tiedostetaan, mutta suunnitelmallisiin ennakoiviin toimiin ei ole ryhdytty (37).

Lopuksi

Helteen terveyshaittojen vähentämiseksi tai estämiseksi tarvitaan kansallinen suunnitelma sekä pitkä- että lyhytkestoisesta varautumisesta. Hellehaittojen hallinnassa on tärkeää parantaa vanhusten ja terveydenhuollon henkilöstön tietoisuutta terveysvaikutuksista ja niihin varautumisesta.