Digitalisaatiolla tarkoitetaan digitaalisen teknologian, alustojen, sovellusten ja aineistojen käyttöä sekä verkkoperustaisten palvelujen hyödyntämistä ihmisten arjessa ja työssä. Terveydenhuollon digitalisaatio kattaa terveydenhuollon sähköiset toiminnot, terveystietojärjestelmät, potilaille tarjottavat sähköiset palvelut sekä verkkoperustaiset alustat ja aineistot (1,2,3).

Suomalaiset terveydenhuollon asiakkaat ovat kymmenen viime vuoden aikana alkaneet laajemmin käyttää terveydenhuollon sähköisiä palveluja (4,5,6,7,8). COVID-19-pandemia on lisännyt sähköisten palvelujen tarjontaa ja nopeuttanut suomalaisten potilaiden siirtymistä niiden käyttöön (4).

Tietotekniikan, langattomien verkkoyhteyksien ja mobiililaitteiden käyttö on vakiintunut osaksi suomalaista arkea. Ne mahdollistavat viestinnän, tiedonhaun, palvelujen varaamisen ja arkisen asioinnin ajasta ja paikasta riippumatta. Terveyttä ja terveydenhuoltoa koskevia tietoja haetaan sekä internetistä että sosiaalisesta mediasta (9,10), joka on yhteisöllinen viestintäkanava, mutta myös vaikutuskanava, jonka avulla jaetaan mediasisältöjä ja informaatiota.

Artikkelia varten tehtiin tiedonhaut PubMed- ja Web of Science -tietokannoista käyttäen eri yhdistelmiä hakusanoista "telemedicine" ja "e-health", jotka tuottivat paljon hakutuloksia. Kun ne yhdistettiin hakusanoihin "patient", "perspective" tai "perception", hakutulosten määrä oli pieni. Ajantasaisia potilaan näkökulmaa kartoittavia kansainvälisiä tutkimuksia terveydenhuollon digitalisaatiosta löytyi vähän. Tutkimusta varten kartoitettiin myös potilaiden uuden teknologian ja sosiaalisen median käytöstä hakusanoilla "patient", "mobile technology" ja "social media". Nämä haut tuottivat joitain kiinnostavia tuloksia.

Suomalaisia ja suomenkielisiä julkaisuja kartoitettiin Medic-tietokannasta ja Google scholar -hauilla. Suomessa on ansiokkaasti seurattu kyselytutkimuksilla sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalvelujen käyttöä vuodesta 2013 lähtien. Tämä tarjoaa erinomaisen näkymän terveydenhuollon sähköisen asioinnin kehittymiseen (4,5,6,7,11,12).

Artikkelin tavoitteena on esitellä kirjallisuuden pohjalta potilaiden näkökulmia terveydenhuollon digitalisaatioon.

Potilas terveystietojensa käyttäjänä

Terveyspalvelujärjestelmän digitalisaation yksi keskeinen tavoite oli kehittää kansallinen sähköinen potilaiden terveysietojen arkisto, Kanta-palvelu, jonka avulla pyrittiin turvaamaan tietojen hyvä saatavuus ja ajantasaisuus kaikkialla Suomessa (4,11). Palvelua käyttävät terveydenhuollon ammattilaisten lisäksi apteekit ja kansalaiset itse.

Sähköisten terveystietojen avaamiselle potilaille oli selkeä tarve (4,5,6,7,8). Omakanta on valtakunnallinen palvelu, jonka tavoitteena on tarjota potilaalle mahdollisuus osallistua omaan hoitoonsa. Se avattiin potilaille vuonna 2010 (4,11,12), ja se tarjoaa potilaalle mahdollisuuden nähdä omat terveystietonsa, potilaskertomustekstit, tutkimustulokset, röntgenlausunnot ja lääkereseptit. Sähköisten reseptien ansiosta apteekissa ei enää tarvita paperireseptejä ja reseptien uusimista voi pyytää sähköisen järjestelmän kautta. Omakanta on Suomessa eniten käytetty sähköinen terveyspalvelu. Vuonna 2018 (11) väestöstä 51 % ja vuonna 2020 (4) puolestaan 64 % ilmoitti käyttävänsä sitä.

Vuonna 2020 (4) potilaat käyttivät terveydenhuollon sähköisiä palveluja useimmin tarkastellessaan laboratoriotutkimusten tai muiden tutkimusten tuloksia, lukiessaan omia terveystietojaan ja tehdessään sähköisiä ajanvarauksia. Omakannan lisäksi yksityiset terveydenhuollon palveluntuottajat tarjoavat omia sähköisiä alustojaan, joiden avulla potilaat voivat seurata terveystietojaan ja tehdä ajanvarauksia. Sähköinen ajanvaraus on potilaiden näkökulmasta tärkeä ominaisuus (4). Sitä koskevaa tarkempaa suomalaista tutkimusta ei löytynyt. Kansainvälisestikin aiheesta löytyi vähän tutkimustietoa (13).

Terveydenhuollon sähköisiä palveluja kehitettäessä on tunnistettava ja otettava huomioon potilasryhmät, joille digitaalisuus muodostaa haasteen tai esteen. Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa (14) havaittiin, että ikäihmiset, mutta myös lähes kaikki ikäryhmät toivoivat saavansa tarvittaessa helposti tukea sähköiseen asiointiin, ja hieman yli puolet vastaajista pelkäsi, että kasvokkaiset terveyspalvelut heikkenisivät sähköisten palvelujen yleistyessä. Sähköisten palvelujen käytön esteenä oli myös se, että ne vaativat potilaalta sähköisen tunnistautumisvälineen, jota kaikilla potilailla ei vuonna 2020 ollut (4).

Iäkkäille, heikosti kieltä taitaville ja mm. näkövammaisille potilaille terveydenhuollon vain digitaalisina tarjotut palvelut voivat tuottaa todellisia esteitä, ja sähköinen terveystietojen tarkastelu avustajan tai sukulaisen avulla voi heikentää potilaiden tietosuojaa (4,16).

Vuonna 2020 vielä 41 % yli 75-vuotiaista suomalaisista ei käyttänyt lainkaan internetiä (15). Ikääntyvien suomalaisten kyky käyttää sähköisiä palveluja vaihtelee kuitenkin huomattavasti. Tuoreen tutkimuksen (16) mukaan yli 65-vuotiaista tutkittavista suurin osa (76 %) kertoi käyttävänsä mielellään sähköisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, ja sama määrä (76 %) vastaajista luotti siihen, että pystyy hoitamaan terveyteen liittyvät asiansa sähköisesti. Vastaajien tietotekniset taidot kuitenkin heikkenivät iän karttuessa (4,16). Ikäihmisille tulee tarjota palvelua ja tukea, jossa tunnistetaan heidän toiveensa ja tarpeensa (17). Sen lisäksi tukea tulee tarjota myös muille potilaille, jotka eivät pysty käyttämään digitaalisia palveluja.

Terveydenhuollon sähköisten etäpalvelujen käyttö

Terveydenhuollon palveluntuottajat tarjoavat erilaisia etäasiointimahdollisuuksia, kuten videovälitteisiä vastaanottoja, chat-vastaanottoja ja oirearvioita. Videovälitteisten etävastaanottojen käyttö suomalaisessa terveydenhuollossa eteni hitaasti vuoteen 2020 asti.

Vuonna 2017 tehdyssä suomalaistutkimuksessa (7) 67 % vastaajista ilmoitti, ettei henkilökohtaista kohtaamista terveydenhuollossa voi korvata sähköisellä yhteydenotolla. Lähes puolet vastaajista ilmoitti, että sähköinen asiointi oli hankalaa ja 39 % pelkäsi sen lisäävän virheitä mm. lääkehoidossa. Viidennes koki, ettei heillä ollut riittäviä taitoja sähköisten palvelujen käyttämiseen, 15 %:lla ei ollut käytössä tietokonetta ja internetyhteyttä. Osalla vastaajista ei ollut käytössään sähköistä tunnistautumisvälinettä, jonka avulla he pääsisivät tietoturvallisesti käyttämään etäpalveluja.

Vuonna 2018 etäasioinnista 90 % hoidettiin puhelimitse ja vain 9 % sähköisesti (4). Myös lääkärit kokivat etävastaanotoissa olevan teknisiä haasteita (18). Toisaalta lääkäripulasta kärsivillä alueilla käytettiin etävastaanottoja menestyksekkäästi (19). Kansainvälisissä tutkimuksissa etävastaanottojen käytöstä raportoitiin myönteisesti mm. leikkauksista kotiutettujen potilaiden seurannassa (20).

Vuonna 2020 COVID-19-pandemia ajoi terveydenhuollon sähköistymisen uudelle tasolle. Etäasiointi kasvoi Suomessa kahdeksan prosenttiyksikköä vuodesta 2019 vuoteen 2020 (4). Palveluntarjoajat lisäsivät olemassa olevia sähköisiä asiointimahdollisuuksia, ja pandemian aikana rakennettiin uusia etäasiointikanavia ja -palveluja (12). Sähköisten etävastaanottojen käyttö lisääntyi nopeasti, mistä kertoo mm. se, että Kela maksoi korvauksia yksityislääkärien etävastaanotoista 3 800 potilaalle vuonna 2019 ja 153 000 potilaalle vuonna 2020 (21).

Kansainvälisessä tutkimuksessa raportoitiin etävastaanottojen nopeasta yleistymisestä pandemian aikana ja niiden hyvästä vastaanotosta myös ikäihmisten keskuudessa (22). Lääketieteen julkaisuissa on pohdittu myös sitä, miten sähköisiä etäasioinnin malleja voitaisiin hyödyntää ja kehittää terveydenhuollossa pandemian jälkeen (23).

Osa potilaista haluaa etävastaanottojen lisäksi tai sijasta käyttää muita sähköisiä etäpalveluja, kuten chat-vastaanottoja, joissa potilas saa yhteyden terveydenhuollon asiantuntijaan ajasta ja paikasta riippumatta (24). Chat-vastaanottoja on kehitetty erityisesti yksityisissä terveydenhuollon yksiköissä ja työterveydenhuollossa (25,26). Chatissa nettilääkäri keskustelee potilaan kanssa selkeästi kirjoitetuin viestein (26) ja voi hoitaa potilaan asioita, jotka eivät vaadi fyysisiä tutkimuksia tai laboratoriotutkimuksia. Jos niitä tarvitaan, lääkäri ohjaa potilaan terveydenhuollon yksikköön.

Etä- ja chat-vastaanottojen lisäksi terveydenhuolto tarjoaa myös muita sähköisiä työkaluja, kuten oirearvioita, joiden avulla potilas voi arvioida mm. hoitoon hakeutumisen tarpeen ja kiireellisyyden (24). Vuonna 2017 oireita, terveyttä tai toimintakykyä koskevan sähköisen oirearvion oli tehnyt 10 % väestöstä, vuonna 2020 luku oli noussut 27 %:iin (4). Myös Terveyskylän hoitopolut tarjoavat potilaille tietoa sairauksista ja oireista, maksuttomia chat-palveluja sekä oirenavigaattoreita (27).

Sähköisiä oirekartoituksia käytetään myös pitkäaikaissairaiden potilaiden, mm. syöpäpotilaiden hoidossa (28), jossa ne ovat osoittautuneet hyväksi työkaluksi. Niiden avulla potilaan oireista on saatu kattavampi kuva kuin vastaanotolla käydyissä keskusteluissa. Oireseuranta voi kuitenkin vain täydentää syöpäpotilaiden hoitokontakteja eikä korvaa niitä (28).

Potilaat hakevat tietoa useista lähteistä

Potilaat saavat terveystietoa muualtakin kuin terveydenhuollosta. Internet on avannut potilaille pääsyn lähes rajattomaan eritasoiseen terveyttä koskevaan tietoon (29). Potilaat etsivät sairauttaan, oireitaan ja niiden hoitoa koskevia tietoja internet-sivustoilta, sosiaalisesta mediasta, verkkokeskusteluryhmistä ja tutkimusartikkeleista (30,31,32).

Suomessa on myös panostettu siihen, että potilaille on avoimesti tarjolla laadukasta verkkoaineistoa, kuten Duodecimin Terveyskirjaston ja Lääketietokannan aineistot (29). Potilaiden tiedonhaku ei tarkoita sitä, että he eivät luottaisi terveydenhuoltoon, vaan sitä, että he etsivät ajantasaisesti vastauksia oireidensa aiheuttamiin huoliin ja valmistautuvat terveydenhuollon kohtaamisiin, jotta he ymmärtäisivät hoitonsa linjaukset ja voisivat paremmin osallistua omaa terveyttään koskevaan päätöksentekoon (31,32).

Yleisin tapa hakea terveystietoa ovat internetin hakukoneet. Jo kymmenen vuotta sitten julkaistussa kansainvälisessä kirjallisuuskatsauksessa kiinnitettiin huomiota potilaiden runsaaseen terveysaiheiseen tiedonhakuun ja kehotettiin lääkäreitä keskustelemaan tiedonhauista potilaiden kanssa (33).

Potilaat hakevat tietoa ja vertaistukea myös sosiaalisesta mediasta (9,10) ja verkkokeskustelupalstoilta (34). Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset käyvät aktiivista keskustelua terveysaiheista internetin anonyymeillä keskustelupalstoilla; keskeisiä teemoja ovat mm. kipu, masennus, ahdistus, väsymys, kuolema, stressi ja syöpä (34).

Mobiiliteknologia oman terveyden seurannassa ja omahoitosovellusten käyttö

Suomalaiset käyttävät ahkerasti mobiilisovelluksia, aktiivisuusrannekkeita, älysormuksia ja -kelloja terveydentilansa, kuten liikunnan, sykkeen sekä unen määrän ja laadun, mittaamiseen (35,36,37). Kuluttajille tarkoitettuja mittauksia ei sellaisenaan voi käyttää potilaan terveydentilan arvioinnissa. Ne kertovat kuitenkin potilaan olevan kiinnostunut terveydestään, ja lääkäri voi käyttää niitä keskustellessaan potilaan elintavoista (35).

Saksalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että terveyssovelluksien käytöstä oli potilaille eniten hyötyä, jos lääkärit suosittelivat niitä (38). Samassa tutkimuksessa havaittiin, että pitkäaikaissairaat potilaat hyötyivät yksinkertaisista sovelluksista, kuten sellaisesta, joka muistutti lääkkeiden ottamisesta.

Mobiilisovelluksia käytetään pitkäaikaissairaiden potilaiden omahoidon tukena. Tyypin 1 diabeteksen hoitoon on tarjolla lukuisia mobiilisovelluksia, jotka tukevat diabeetikkoa ajantasaisessa verensokeriarvojen seurannassa sekä insuliini- ja hiilihydraattiannosten arvioinnissa (39). Jos mittaustulokset ovat sähköisesti myös hoitavan yksikön käytössä, hoitoa voidaan räätälöidä myös etäyhteydellä. Omahoidon mobiilisovelluksia on kehitetty myös mm. astman (40), reuman (41) sekä masennuksen ja ahdistuksen hoitoon (42).

Päätelmät

Potilaiden näkökulmaan terveydenhuollon digitalisaatioon liittyy kaksi puolta: terveydenhuollon palveluntarjoajien digitaaliset palvelut sekä potilaan omaehtoinen nykyteknologian ja internetin hyödyntäminen. Parhaimmillaan nämä muodostavat jatkumon ja tukevat potilaan kokonaisvaltaista hoitoa.

Sähköisten terveystietojen avaaminen potilaille 2010 oli tärkeä uudistus, joka lisäsi terveydenhuollon avoimuutta ja antoi potilaalle mahdollisuuden seurata hoitoaan ajantasaisesti (4,5,6,7,8). Potilaat hakevat terveystietoa myös internetistä, sosiaalisesta mediasta ja verkkokeskusteluista (8,9,10,28,34). Parhaimmillaan ne täydentävät terveydenhuollon toimintaa ja tarjoavat potilaalle tärkeitä vertaisyhteisöjä, mutta mm. kipua, masennusta ja ahdistusta koskevat lukuiset verkkokeskusteluyhteisöt voivat viestiä myös siitä, että potilaiden on vaikea päästä terveydenhoitoon näiden oireiden tähden. Kaikki internetin tarjoamat keskustelut ja yhteisöt eivät tarjoa luotettavaa terveystietoa. Terveydenhuollon ammattilaisten on hyvä keskustella potilaiden kanssa heidän terveystietoja koskevista tarpeistaan ja ohjata heitä luotettaville sivustoille, kuten Terveyskirjasto ja Terveyskylät.

Mobiiliteknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia sekä potilaille että terveydenhuollolle. Mm. liikuntaa ja unta mittaavat mobiilisovellukset voivat tukea potilaiden elintapamuutoksia (35,36,37). Pitkäaikaissairaita potilaita mobiiliteknologia voi auttaa saavuttamaan ja ylläpitämään paremman hoitotasapainon ja antaa heille terveempiä elinvuosia (39,40,41,42).

Sähköisiä terveyspalveluja kehitettäessä tulee muistaa se, että osa potilaista ei pysty käyttämään niitä (14,16,17). Näille potilaille on taattava selkeät, saavutettavissa olevat yhteydenottokanavat sekä yhdenvertaiset terveyspalvelut muiden asiakkaiden kanssa.

Vuonna 2020 alkanut COVID-19-pandemia oli terveydenhuollon sähköisen etäasioinnin käännekohta. Sen aikana etävastaanottojen, erityisesti videovälitteisten etävastaanottojen, käyttö lisääntyi nopeasti (30,31). Pandemian jälkeen terveydenhuollon digitalisaatiota olisi tärkeä tutkia osallistamalla eri osapuolet, myös potilaat, sen kehittämiseen.